Valtio- ja yhteiskuntatiede

Tutkimuskohteina ovat erilaiset sosiaaliset ilmiöt, rakenteet ja instituutiot. Valtiotieteilijät työskentelevät usein kansainvälisissä ympäristöissä ja opinnoissa on runsaasti eri suuntautumis- ja sivuainevaihtoehtoja.

Opiskelu

Valtio- ja yhteiskuntatieteellisen alan oppiaineiden valikoima on yliopistoissa laaja ja monipuolinen. Alaa voi opiskella Helsingissä, Joensuussa, Kuopiossa, Jyväskylässä, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa, Vaasassa sekä Åbo Akademissa. Koulutusohjelma- ja pääainetarjonta vaihtelee yliopistoittain.

Valtio- ja yhteiskuntatieteen opinnoissa pyritään ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä, niiden taustoja ja niiden välisiä yhteyksiä. Kiinnostuksen kohteita ovat erilaiset sosiaaliset ilmiöt, sosiaaliset rakenteet, instituutiot sekä kulttuuri ja sosiaaliset suhteet ja ryhmät kaikissa muodoissaan. Sen lisäksi, että valtiotieteet lisäävät kukin oman erityisalansa osalta tietämystämme yhteiskunnasta jossa elämme, niillä on merkittävä tehtävä yhteiskunnallisessa ja kansainvälisessä päätöksenteossa ja suunnittelussa, vallitsevien yhteiskunnallisten rakenteiden ja ilmiöiden hallinnassa, niiden sisältämien ongelmien julkituomisessa sekä muutosten mahdollistamisessa.

Suurimmassa osassa yliopistoja hakija pyrkii laajoihin kandi- ja maisterikoulutusohjelmiin pääaineen sijasta. Hakuvaiheessa ei vielä tarvitse valita sitovasti omaa pääainetta, vaan opiskelija voi opintojen edetessä tarkentaa opintosuuntaa oman kandiohjelmansa tarjoaman useamman sisältökokonaisuuden ja pääaineen valikoimasta.

Helsingin yliopistoissa opintosuunta tai pääaine valitaan ensimmäisen vuoden lopulla tai toisen vuoden aikana koulutusohjelmasta riippuen. Opiskelijat voivat myös sisällyttää tutkintoonsa yksilöllisiä valinnaisia opintoja muiden koulutusohjelmien tieteenaloilta ja opintosisällöistä.

Helsingin yliopiston tutkinto-ohjelmat ovat: Politiikan ja viestinnän kandiohjelma, Sosiaalitieteiden kandiohjelma, Taloustieteen kandiohjelmaYhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelma ja Filosofian kandiohjelma

Politiikan ja viestinnän kandiohjelma on kansainvälisesti ainutlaatuinen kokonaisuus

Helsingin yliopiston Politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa viestintään yhdistyy kolme entistä valtio-opin pääainetta: politiikan-, maailmanpolitiikan- sekä hallinnon ja organisaatioiden tutkimus. Uuden koulutusohjelma antaa valmiudet ymmärtää vallankäytön ja julkisuuden yhteyksiä kotimaisessa ja kansainvälisessä politiikassa, mediassa sekä erityyppisissä organisaatioissa. Yhdistelmä on kansainvälisesti ainutlaatuinen.

Koulutusohjelma tarjoaa laajan kirjon kursseja poliittisesta osallistumisesta ja demokratiasta, julkisen hallinnon ja organisaatioiden muutoksista, kansainvälisistä rauhan ja konfliktin kysymyksistä, globaalista poliittisesta taloudesta, julkisuuden ja mediakentän muutoksista sekä journalismista ja vaikuttajaviestinnästä.

Kandidaattiopintojen aikana opiskelija valitsee opintosuunnan ja hänen tulee suorittaa siihen liittyviä opintoja saadakseen oikeuden kyseisen ohjelman maisteriopintoihin. Kolme opintosuuntaa ovat: Viestinnän, Maailmanpolitiikan sekä Politiikan ja organisaatioiden opintosuunta.

Kandidaattiohjelman suorittaneet voivat jatkaa suoraan Politiikan ja viestinnän maisteriohjelmassa tai hakea erikseen Global Politics and Communication maisteriohjelmaan tai muihin suomen- tai englanninkielisiin maisteriohjelmiin, joita on tarjolla useita.

Viestinnän opintosuunta

Viestinnän opintosuunnassa tutkitaan viestinnän moninaisia ilmiöitä osana yhteiskuntaa, kansallisia ja globaaleja yhteisöjä sekä yksilöiden välisiä sosiaalisia verkostoja. Esimerkiksi Media, yhteiskunta ja kulttuuri -kurssilla tutustutaan mediayhteiskunnan ajankohtaisiin ilmiöihin ja pohditaan miten valta liittyy mediakulttuuriin. Poliittisen viestinnän –kurssilla taas tutustutaan politiikan ja median suhteisiin, poliittisiin esiintymis- ja viestintätyyleihin, kampanjointiin, poliittiseen journalismiin ja sosiaalisen median vaikutukseen.

Politiikan ja organisaatioiden opintosuunta

Opintosuunnassa tarkastellaan valtaa ja sen jakautumista yksilöiden, ryhmien, instituutioiden ja rakenteiden tasolla eri yhteiskunnissa sekä Euroopan Unionissa. Esimerkiksi Poliittisen osallistumisen kurssilla paneudutaan erilaisiin poliittisen osallistumisen muotoihin, muutokseen ja kansalaisten aktiivisuuteen osana demokratiaa. Poliittiset puolueet, instituutiot ja prosessit -kurssilla tehdään vierailu eduskuntaan, ministeriöihin tai etujärjestöihin. Kurssin keskeisinä teemoina on poliittisten instituutioiden toiminta, päätöksenteko ja vallankäytön eri teemat.

Maailmanpolitiikan opintosuunta

Maailmanpolitiikka tutkii kansainvälisen politiikan lisäksi myös yhteiskunnallisia suhteita, jotka ylittävät perinteisten poliittisten yhteisöjen rajat. Kursseilla paneudutaan vahvasti filosofisiin, historiallisiin ja teoreettisiin teemoihin, jotka sisältävät perustavanlaatuisia kysymyksiä moraalista, tasa-arvosta ja vallasta aina kansainvälisyyteen, politiikkaan, talouteen ja turvallisuuteen. 
 

Yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelmassa on poikkitieteellinen kokonaisuus

Helsingin yliopiston Yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelma on poikkitieteellinen kokonaisuus, jossa yhdistyy antropologia, kehitysmaatutkimus, poliittinen historia sekä talous- ja sosiaalihistoria. Näiden näkökulmien kautta tarkastellaan paikallisten, kansallisten ja globaalien ristiriitojen syitä ja seurauksia, vallan, vaurauden ja hyvinvoinnin jakautumista, yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä yhteiskunnallisten ilmiöiden taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia kytkentöjä.

Opintojen tavoitteena on oppia ymmärtämään ihmisten kokemuksia sosiaalisista, kulttuurisista, taloudellisista ja poliittista muutoksista sekä pyrkimyksiä vaikuttaa niihin. Keskeistä on omaksua kriittinen näkökulma, jonka avulla voidaan analysoida ja kyseenalaistaa nykypäivän itsestäänselvyyksiä. Koulutusohjelmassa on lukuisia tutkimuksellisia painopisteitä, kuten kriisit ja konfliktit, oikeudenmukaisuus ja hyvinvointi, ympäristö sekä pitkän aikavälin taloudellinen kehitys.

Alkuvaiheen opinnot ovat yhteisiä kaikille. Toisen vuoden keväällä opiskelija valitsee oman opintosuuntansa maisteriopintoja varten ohjelman neljästä tieteenalasta: antropologia, kehitysmaatutkimus, poliittinen historia tai talous- ja sosiaalihistoria.


Sosiaalitieteet tutkivat yhteiskunnallista toimivuutta, hyvinvointia ja ihmisten välisiä suhteita

Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden kandiohjelma muodostuu neljästä tieteenalasta, jotka ovat sosiaalipsykologia, sosiaalityö, sosiologia ja yhteiskuntapolitiikka. Ensimmäisen vuoden opinnoissa tutustutaan kaikkiin neljään tieteenalaan ja toisen vuoden aikana valitaan näistä oma opintosuunta, jonka parissa jatketaan myös maisteriopinnoissa.

Sosiaalipsykologian opinnoissa perehdytään yksilöiden ja ryhmien välisiin suhteisiin, vuorovaikutukseen, identiteettikysymyksiin, arvoihin ja asenteisiin.

Sosiaalityössä keskeisiä tutkimuskohteita ovat sosiaalipalvelut, asiantuntijuus, huono-osaisuus sekä vanhuuden ja lapsuuden tutkimus. Tämä opintosuunta valmistaa myös sosiaalityöntekijän ammattitutkintoon.

Sosiologian opinnoissa tarkastellaan maahanmuuttoa, etnisiä suhteita, kasvokkaista ja medioissa tapahtuvaa vuorovaikutusta, ammatteja ja kvalifikaatiota, sosioekonomisia terveyseroja, ikääntymistä ja sen seurauksia, tiedettä ja teknologiaa sekä kaupunkialueiden eriytymistä.

Yhteiskuntapolitiikan keskiössä on eriarvoisuus ja hyvinvointi, niiden jakautuminen ja sosiaalipoliittiset kysymykset sekä hyvinvointi ja tasa-arvon edistäminen. Keskeisiä tutkimuskohteita ovat sosiaalipolitiikka, kaupunkitutkimus, ympäristöpolitiikka sekä vanhenemisen tutkimus.

Tutkinnonsuoritusoikeus sosiaalitieteiden kandiohjelmassa valitun opintosuuntauksen pohjalta mahdollistaa hakeutumisen sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan ilman erillistä valintaa. Opiskelijan on mahdollista hakea erikseen myös kriminologian tai väestötieteen maisteriohjelman opintosuuntiin. 

Sosiaalityön opinnoissa teoria ja käytäntö nivoutuvat toisiinsa

Sosiaalityön koulutusohjelman yhteisvalinnassa ovat mukana Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopisto. Hakijan on mahdollista hakea samalla kokeella kaikkiin sosiaalityön yhteisvalintakohteisiin. Helsingin yliopistossa sosiaalityön koulutusohjelma on Sosiaalitieteiden kandiohjelman alaisuudessa.

Sosiaalityön tarkastelukohteina ovat ihminen ja hänen elinympäristönsä, eriarvoisuus, hyvinvoinnin kysymykset, marginalisoituminen sekä sosiaaliset ongelmatilanteet niin yksilötasolla kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Käyttäytymistieteen ja etiikan näkökulmat kuuluvat olennaisena osana opintoihin. Opinnoissa perehdytään sosiaalityön teoriaan, eettiseen perustaan, ammatillisiin käytäntöihin ja menetelmiin, erilaisten palvelu- ja auttamisjärjestelmien toimintaan sekä opiskellaan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen teon taitoja sosiaalityön näkökulmista. Koska yliopistotutkinnon lisäksi kyseessä on ammattitutkinto, kuuluu opintoihin olennaisena osana käytännön opetusta sekä työharjoittelu. 

Korkealla koulutuksen tasolla pyritään varmistamaan se, että sosiaalityötekijä kykenee käytännön työssään ja asiakasta koskevia päätöksiä tehdessään ottamaan huomioon asiakkaan elämäntilanteen laajasti. Usein päätökset vaativat nopeaa tilannearviointia ja toimintaa, mutta ne eivät ole koskaan mielivaltaisia, vaan toimintaa ohjaavat lait. Valmistuttuaan opiskelija saa lainsäädännön mukaisen pätevyyden sosiaalityöntekijän tehtäviin.

Sosiaalityöntekijöiden työtilanne on hyvä ja ala tarjoaa varman työpaikan. Valmistuneet työllistyvät sosiaalityöntekijöiksi esim. vanhus-, vammais-, päihde-, maahanmuutto- ja lastensuojelupalveluihin, tutkijoiksi sekä opetustehtäviin. Myös ammattilaisia työllistäviä erilaisia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on paljon.

 

Työelämä

Valtio- ja yhteiskuntatieteellisen alan koulutus antaa valmiudet monenlaisiin tehtäviin tarjoamalla kattavan tuntemuksen yhteiskuntatutkimuksen eri osa-alueista. Tutkintojen ja opiskelijoiden tieteellisessä ja ammatillisessa suuntautumisessa on huomattavia eroja ja tulevaan sijoittumiseen työelämässä vaikuttaa pääaineen lisäksi sivuainevalinnat, erityisosaaminen, verkostoituminen, työharjoittelu sekä muu työkokemus.

Valtiotieteen tutkinto ei rajoitu vain yhteen ammattiin vaan se mahdollistaa joustavan liikkumavapauden politiikan, sosiaalisen toiminnan, talouselämän, tiedonvälityksen, hallinnon ja tieteen alalla. Valtiotieteen / yhteiskuntatieteen maisterit sijoittuvat tyypillisesti joko julkiselle tai yksityiselle sektorille erilaisiin tutkimus- analysointi-, suunnittelu-, tiedotus-, hallinto-, johto-, ja koulutustehtäviin. Yksityisellä sektorilla työllistävät pääsääntöisesti pankki- ja vakuutuslaitokset, erilaiset kansalais- ja poliittiset järjestöt, säätiöt, yritykset, tiedotusvälineet sekä tutkimus- ja oppilaitokset. Poikkeuksina muihin valtio- ja yhteiskuntatieteen pääaineisiin, sosiaalityön opiskelijat saavat valmistuessaan korkeakoulututkinnon lisäksi myös sosiaalityöntekijän ammattitutkinnon. Ammattibarometrin mukaan vuonna 2017 sosiaalityöntekijöistä oli pulaa lähes koko maassa.

Vuoden 2017 TE-keskusten Ammattinetin tilastojen mukaan ammatissa toimivista yhteiskuntatieteilijöistä 33 % sijoittui valtion palvelukseen, 19 % kuntiin, 22 % yrityksien palvelukseen, 16 % järjestöihin ja säätiöihin sekä 10 % yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen palvelukseen. Osa valtiotieteilijöistä työllistyy myös ulkomaille kansainvälisiin projekteihin, lähetystöihin, ja erilaisiin EU:n tarjoamiin tehtäviin.

Varsinainen valtiotieteilijän työnkuva ja tietyn työpaikan vaatima erityisosaaminen opitaan vasta työtä tehdessä. Valtiotieteilijöiden erityisominaisuutena ja ammatillisena vahvuutena työnhaussa onkin nimenomaan laajojen asiakokonaisuuksien hahmottamistaito sekä laaja ja monipuolinen ymmärrys yhteiskunnallisten ilmiöiden vaikuttimista. Alkuvaiheessa työuraa monet työtehtävät voivat olla määräaikaisia projekti- ja selvitys- ja tutkimustehtäviä. 

Alan palkkaus vaihtelee työnantajasektorin ja toimenkuvan ja tehtävän vaativuuden mukaan. Myös aiempi työkokemus alalta vaikuttaa palkkaan. Eri yhteiskuntatieteellisten pääaineiden kesken on myös selviä palkkaukseen vaikuttavia eroja. Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liiton tekemän tutkimuksen mukaan yhteiskuntatieteilijän keskiarvopalkka on valtiolla 3400-4900, kuntapuolella 3100-4500 ja yksityisellä sektorilla 3500-6240 euroa.  

Sosiaalityöntekijöiden työtilanne on erittäin hyvä. Monet opiskelijat saavat alaansa vastaavaa työtä jo opintojensa alkuvaiheessa ja monilla tehtäväkentillä on jopa pulaa pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Talentian, sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestyön tilastojen mukaan sosiaalityöntekijän suosituspalkka on keskimäärin 3300-3800. Tehtäväkohtaisen palkan lisäksi säännöllisen työajan palkka voi muodostua työkokemuslisistä, henkilökohtaisesta lisästä, vuorotyössä ns. epämukavan työajan lisistä (ilta-, yö- ja viikonloppulisät) ym.