Oikeustiede - opiskelu ja työelämä

Oikeustiede on oikeusjärjestykseen, oikeudenmukaisuuteen ja oikeudellisiin käytäntöihin erikoistunut tieteenala. Oikeustieteellistä asiantuntemusta tarvitaan kaikilla yhteiskuntaelämän osa-alueilla.

Opiskelu

Opinnoissaan oikeustieteen opiskelija perehtyy oikeusjärjestyksen sisältöön ja kehitykseen, oikeudellisen toiminnan perusteisiin ja oikeusjärjestyksen yhteiskunnallisiin tehtäviin ja vaikutuksiin. Oikeustieteestä ja yhteiskunnasta pyritään saavuttamaan monipuolinen ja kattava tuntemus.

Oikeustiedettä voi opiskella Helsingin, Turun, Lapin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Vaasan yliopiston yhteyteen perustetussa yksikössä voi opiskella Helsingin tutkintovaatimusten mukaisesti oikeusnotaarin tutkintoon liittyvät opinnot, loppuosan opinnoista tapahtuessa Helsingissä.

Opinnot jakaantuvat aloitus-, aine-, valinnaisiin- ja syventäviin opintoihin. Lisäksi tutkintoon kuuluu kieliopintoja. Oikeustieteen maisterin (OTM) tutkinto on laajuudeltaan 120 opintopistettä ja sitä edeltävä kaikille pakollinen oikeusnotaarin (ON) välitutkinto 180 opintopistettä. Opintojen kestoaika on noin viisi vuotta.

Oikeustieteen opiskelu ei ole pääainekeskeistä, vaan kaikki opiskelijat suorittavat suurelta osin samat opintojaksot aina valinnaisiin- ja syventäviin opintoihin asti. Pakollisten aineopintojen jälkeen opiskelija suorittaa täydentäviä aineopintoja itse valitsemiltaan oikeudenaloilta. Aineopintojen loppupuolella opiskelija suorittaa syventävät opinnot keskittyen johonkin valitsemaansa oikeudenalaan. Syventävät opinnot koostuvat vuoden pituisesta projektista, johon sisältyy luentoja, seminaarityöskentelyä, tentti ja usein myös tutustumiskäyntejä esim. yrityksiin. Projektin aikana opiskelija laatii noin 60-80 sivuisen tutkielman projektin teemaan liittyvästä aiheesta.

Oikeustieteen opiskelu on itsenäistä ja vaativaa, sillä pääosin opinnot muodostuvat itsenäisestä tenttiin valmistautumisesta ja tenttien suorittamisesta. Tästä johtuen jotkut kritisoivatkin oikeustieteen opintoja liiasta teoriapainotteisuudesta. Luennot, esitelmät ja ryhmätyöt tuovat kaivattua vaihtelua opintojen arkeen. Luento-opetus on pääosin vapaaehtoista.

Helsingin yliopistossa opiskeltavat oikeudenalat ovat: velvoiteoikeus, kauppaoikeus, esineoikeus, perhe- ja jäämistöoikeus, työoikeus, maa-, vesi- ja ympäristöoikeus, eurooppaoikeus, oikeusteoria, oikeushistoria, oikeustaloustiede, kirjanpito, oikeussosiologia, kansainvälinen yksityisoikeus, rikosoikeus, prosessioikeus, valtiosääntöoikeus, kansainvälinen oikeus, hallinto-oikeus ja finanssioikeus.

Seuraavassa on esitelty tarkemmin neljä oikeudenalaa:

Prosessioikeuden opinnoissa annetaan kokonaiskuva prosessioikeuden ydinaineksesta ja Suomen oikeuslaitoksesta; mitä prosessioikeus on, prosessioikeuden suhde aineelliseen oikeuteen, ydintavoitteet ja periaatteet, kansainvälistyminen ja oikeuslähteet. Opintojen kuluessa tulevat tutuiksi tuomioistuinlaitos, asianajolaitos ja syyttäjistö. Lisäksi perehdytään kansalaisten oikeuksiin tuomioistuimen edessä. Suomen oikeuslaitoksen muutostila EU:n ja muun kansainvälistymisen myötä kuuluu prosessioikeuden uusiin erityiskysymyksiin.

Rikosoikeuden opinnoissa annetaan kokonaiskuva kriminaali- ja muun kontrollipolitiikan tavoitteista ja keinoista, rikollisuudesta ja sen syistä, rikosoikeuden käsitteistä ja periaatteista, voimassa olevasta rikoslainsäädännöstä ja sen uudistamisesta sekä rikosoikeudellisista rangaistuksista ja muista seuraamuksista.

Kansainvälisen oikeuden opinnot antavat yleiskuvan kansainvälisiä suhteita koskevista oikeussäännöksistä ja kansainvälisen oikeussubjektien keskinäisistä oikeussuhteista. Opinnoissa käsitellään mm. Suomen tärkeimpiä valtiosopimuksia, kansainvälisiä järjestöjä, kansainvälisen oikeuden soveltamista käytännössä sekä voimankäyttöön liittyviä kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

Oikeusteorian opiskelu tutustuttaa oikeustieteen kehittymisen historiaan ja taustoihin, sen eri kehityskulkuihin, kehittymiseen nykyiseen muotoonsa ja tämän päivän eri oikeustieteellisiin suuntauksiin. Lisäksi tutustutaan oikeustieteen ja oikeusfilosofian peruskysymyksiin ja -teorioihin.

Työelämä

Oikeustieteen maisterin tutkinto on yleistutkinto, joka antaa valmiudet hyvin monenlaisiin oikeuslaitoksen, hallinnon ja elinkeinoelämän tehtäviin. Se on niin ikään kelpoisuusvaatimuksena moniin oikeushallinnon ja hallinnon virkoihin. Oikeustoimen ja hallinnon tehtävien lisäksi lakimiehiä työllistävät julkisella sektorilla poliisi-, vero- ja ulosottotehtävien johtamistyö. Yksityisen sektorin työllistäjiä ovat asianajo-ja lakiasiaintoimistot, pankit, vakuutusyhtiöt sekä muut yritykset ja elinkeinoelämän tahot. Myös yksityisyrittäjyys on alalla yleistä.

Lakimiesten ammattien kirjo on monipuolinen ja työllisyystilanne hyvä johtuen muun muassa koulutuksen tarjoamasta laaja-alaisesta asiantuntemuksesta.

Oikeudellisen asiantuntemuksen tarve kasvaa jatkuvasti. Kansainvälistyminen ja oikeudellisen sääntelyn monimutkaistuminen ja lisääntyminen asettavat lakimiehille uusia mielenkiintoisia haasteita. Hyvältä juristilta vaaditaan hyvin monenlaisia taitoja, kuten; valmiuksia uuden tiedon hankintaan, kykyä soveltaa oikeudellista tietoa argumentoinnissa, kykyä tunnistaa eri ongelmanratkaisuvaihtoehtoihin liittyvät arvot, normit ja intressit, kykyä tehdä oikeudenmukainen ratkaisu ja perustella se, kykyä tuottaa uutta tietoa, vuorovaikutus- ja viestintätaitoja, monipuolista kielitaitoa sekä hyvää ammattietiikkaa.