Maantiede

Maantiede sijoittuu ihmistä tutkivien tieteiden ja luonnontieteiden välille. Se tutkii inhimillistä kulttuuria ja luonnonjärjestelmien toimintaa sekä niiden keskinäistä vuorovaikutusta alueellisella tasolla.

Opiskelu

Maantieteen alan tutkintoja ovat luonnontieteen kandidaatin tutkinto, joka on alempi korkeakoulututkinto ja filosofian maisterin tutkinto, joka on ylempi korkeakoulututkinto. Kandidaatin tutkinnon voi suorittaa kolmessa ja maisterin tutkinnon viidessä vuodessa.

Maantieteen alan koulutusta tarjotaan Helsingin, Joensuun, Oulun ja Turun yliopistoissa. Tampereen yliopistossa voi opiskella aluetiedettä hallintotieteellisellä koulutusalalla. Maantieteen opiskelu jakaantuu kahteen suuntautumisvaihtoehtoon, yleiseen maantieteeseen ja suunnittelumaantieteeseen. Suunnittelumaantiedettä voi opiskella Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Lisäksi opiskelija voi valita maantieteen opettajan tehtäviin valmistavat erikoistumisopinnot.

Yleinen maantiede jakaantuu kehitysmaiden maantieteeseen, kulttuurimaantieteeseen ja luonnonmaantieteeseen. Opiskelu on etenkin alkuvaiheessa aikataulultaan tiukkaa ja koulumaista. Opiskelumenetelmät ovat monipuoliset. Opetukseen sisältyy perehtymistä alan kirjallisuuteen, luentoja, pienryhmätyöskentelyä, harjoitustehtäviä, seminaaritutkielmien laatimista sekä osallistumista maastossa pidettävään opetukseen ja tutkimuksen tekoa harjoittaviin kenttäkursseihin.

Opinnoissa perehdytään myös alan tutkimusperinteeseen ja tutkimusmenetelmiin. Erilaisten mittausten suorittamista sekä karttojen ja tilastomenetelmien käyttöä harjoitellaan keskeisenä osana opiskelua. Opiskelu perustuu suurelta osin erilaisten opinnäytteiden tuottamiseen. Lisäksi voimavaroja kannattaa keskittää kielitaito-opintoihin.

Työelämä

Maantieteen tutkimus pyrkii fyysisen ympäristömme lainalaisuuksien selvittämiseen. Maantieteen tutkimusalue saattaa olla yhtä lailla yhden paikkakunnan tai koko maailman laajuinen. Tutkimus keskittyy nykyään paljolti ympäristökysymyksiin. Tutkimuksen tuloksia sovelletaan ympäristön ja alueiden suunnittelussa. Perinteisempää maantieteellistä tutkimusta edustaa esimerkiksi, miten alueen luonnonolot vaikuttavat inhimillisen kulttuurin ja aineellisten olosuhteiden kehittymismahdollisuuksiin.

Tutkijan ja opettajan tehtävät ovat maantieteilijöiden ammateista tavallisimpia ja yliopistokoulutus valmentaa pääosin näihin tehtäviin. Muita mahdollisia tehtäviä ovat erilaiset asiantuntija-, hallinto- ja johtotehtävät.

Maantieteilijän ammattitaidossa keskeistä ovat kyky tieteelliseen ajatteluun sekä akateemisen koulutuksen tuomat henkiset ja professionaaliset erityisvalmiudet maantieteen alan tehtäviin. Työelämää ajatellen sivuainevalinnoilla saattaa olla merkitystä erityisesti pyrittäessä sijoittumaan jollekin erikoistuneelle aihealueelle, mutta sivuaineen puute ei tavallisesti ole este työn saannille.  Yksittäisen työpaikan vaatima erityisosaaminen opitaan vasta työtä tehdessä.

Työn hakemisessa keskeistä on hakijan persoona ja hakijan soveltuvuus maantieteellisiin tehtäviin, aikaisempi työkokemus, henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet ja aktiivisuus työn haussa.