Historia - opiskelu ja työelämä

Historia tieteenä tutkii menneisyyttä ja nykyaikaa sekä niiden keskinäistä riippuvuutta. Tutkimuskenttä ulottuu tavallisista ihmisistä merkkihenkilöihin ja paikallisyhteisöistä valtioiden historiaan.

Opiskelu

Historian opinnot voi suorittaa Helsingin, Itä- Suomen (Joensuu), Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Oppiainevalikoima vaihtelee yliopistoittain ja jokaisessa yliopistossa on omanlaisensa pääsykoe. Opintopolku.fi -sivustolta kohdasta Koulutuksen kuvaus, löydät esittelyn kunkin yliopiston historian opinnoista. Suorat linkit löydät alta:

Helsingin yliopiston historian opinnot

Itä-Suomen yliopiston historian opinnot

Jyväskylän yliopiston historian opinnot

Oulun yliopiston historian opinnot

Tampereen yliopiston historian opinnot

Turun yliopiston historian opinnot

Opiskelija voi suorittaa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon, joka on alempi korkeakoulututkinto, tai filosofian maisterin tutkinnon, joka on ylempi korkeakoulututkinto. Kandidaatin tutkinnon voi suorittaa kolmessa ja maisterin tutkinnon viidessä vuodessa. Osa opiskelijoista jatkaa maisterin tutkinnon suoritettuaan opintojaan suorittaakseen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot, jotka ovat tieteellisiä jatkotutkintoja.

Historian opetus jakautuu useiksi eri oppiaineiksi, joita ovat Suomen historia, Suomen ja Skandinavian historia, yleinen historia, aate- ja oppihistoria sekä kulttuurihistoria. Oppiainevalikoima vaihtelee yliopistoittain.

Helsingin yliopistossa suomenkielisillä historia-aineilla on yhteiset perusopinnot, joissa edetään mallilukujärjestyksen mukaan. Perusopinnot antavat hyvän yleiskuvan maailmanhistoriasta sekä perehdyttävät Suomen talous-, yhteiskunta-, kulttuuri- ja valtioelämän rakenteisiin ja toimintatapoihin eri historiallisissa kehitysvaiheissa. Helsingissä ei valita varsinaista pääainetta vaan opintoja voi painottaa haluamaansa kiinnostuksen suuntaan.

Helsingin yliopistossa länsimainen aatehistoria, poliittisen kulttuurin historia ja kaupunkihistoria ovat historian tieteenalalla vahvoja tutkimusteemoja. Aatehistorian piirissä tutkitaan esimerkiksi tapojen historiaa ja tieteenhistoriaa. Vahvan keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuksen perinnettä täydentää viime vuosisadan tutkimuksen traditio. Suomen historian tutkimuksessa oman maan historia nähdään osana Itämeren piirin ja koko Euroopan historiaa. Tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi talouden ja yrityselämän, eliittien ja vallankäytön historia sekä sosiaalihistoria. Tutkimussuuntaukset heijastuvat myös yliopistoopetukseen.  

Helsingistä löytyy myös merkittävät arkistot ja kirjastot sekä yhä laajenevat digitaaliset aineistot tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuksia toteuttaa omaa tutkimustaan kursseilla ja opinnäytetöiden merkeissä.

Historian opinnot ovat luonteeltaan paitsi yleissivistäviä ja tutkimustyöhön valmistavia. Opiskelu on melko valinnaista ja vaatii paljon oma-aloitteisuutta. Perinteisten opetusmuotojen, tenttien, luentojen ja esseiden, lisäksi opiskelijat osallistuvat harjoitus- ja tutkimusryhmätyöskentelyyn, seminaareihin sekä ekskursioihin. Historian opiskelija joutuu lukemaan paljon ja viettämään runsaasti aikaa arkistoissa sekä kirjastoissa, joten suunnitelmallisuus ja itsekuri ovat tärkeitä opiskelijan ominaisuuksia.

Historian opiskelijat kuvailevat opiskelua osittain "salapoliisin työksi", jossa unohduksissa oleva yritetään loihtia esille. Käytettävissä on erilaisia johtolankoja, jotka ovat pääsääntöisesti kirjoitettuja arkistolähteitä: kirjeitä, tilastoja, päiväkirjoja ja lehtileikkeitä. Lähteitä on pyrittävä tulkitsemaan ja pystyttävä luomaan kokonaisuus sekä käsitys syistä ja seurauksista. Historiassa on monenlaisia kysymyksiä vastattavana: miten, koska, kuka ja millainen. Mutta historian luonteen mukaisesti kaikkein tärkein kysymys, jonka tutkija lähteilleen asettaa, on miksi. Historia on tiedettä, mutta se on kuitenkin aina myös tulkintaa, sillä menneisyyden kaikkia puolia ei koskaan voi todella varmasti määrittää. Siksi historian tutkiminen on myös luovaa ja antaa mahdollisuuden erilaisiin näkemyksiin, jopa kiistoihin. 

Historian alalla opiskelija voi lisäksi suorittaa arkistoalan koulutuksen, joka valmistaa arkistonhoitajan ammattiin. Myös museoalan opinnot valmentavat ammattitehtäviin. Historian opettajiksi suuntautuvat opiskelevat historian ohella jotain toista opetettavaa ainetta ja suorittavat opettajan pedagogiset opinnot kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Työelämä

Historia on mitä suurimmassa määrin yleissivistävä aine, joka antaa monenlaiset mahdollisuudet soveltavaa korkeakoulututkintoa painottaviin ammatteihin. Esimerkiksi journalistin työssä arvostetaan historian opiskelussa hyvin harjaantuvaa kirjoitustaitoa ja yleissivistystä. Historiaa opiskelleet päätyvät työelämässä tavallisesti historian aineenopettajiksi, tutkijoiksi, kirjasto-, arkisto- tai museoalan tehtäviin sekä erilaisiin tiedotuksen, julkisen hallinnon, järjestöjen ja kulttuurielämän tehtäviin. Opintoaikaiset suuntautumisvalinnat, aikaisempi työkokemus, harrastuneisuus ja henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet vaikuttavat opiskelijan tulevaan sijoittumiseen työelämässä. 

Palkkaus vaihtelee suuresti työtehtävien ja kokemuksen mukaan. 2018 palkkavertailun mukaan esimerkiksi historian lehtorin keskiarvopalkka oli 3530 euroa.