Psykologia - tutorit tukenasi

Olen 22-vuotias kolmannen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Valmistuin Lahden yhteiskoulun lukiosta keväällä 2016 ja piipahdin pyörittelemässä peukaloita saman vuoden psykan pääsykokeessa. Psykologian tiesin jo silloin olevan juuri se minun juttuni, mutta lukiopuurtaminen oli omalla kohdalla tehnyt tehtävänsä sen kevään jaksamisen kannalta.  

Välivuoteni piti sisällään matkustelua Etelä-Amerikassa, töiden tekemistä siellä sun täällä ja täysillä höyryillä rentoutumista. Helmikuussa lopetin työt ja aloitin Valmennuskeskuksen tilastokurssin sekä täyspäiväisen uurastuksen, joka lopulta palkittiin sillä kesäkuisella päivällä, jolloin kiljuen ja onnesta itkien saatiin iloita saatua opiskelupaikkaa. Nyt muutto Lahdesta Helsinkiin on takana ja fuksielämä potkaistu vauhdilla käyntiin.  

Me tutorit olemme täällä antamassa tukea, neuvoja ja vinkkejä sekä vastaamassa mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Odotan innolla uusien valmennuskurssilaisten tapaamista, Valmennuskeskuksen työporukkaan liittymistä sekä tietysti kannustavana tutorina toimimista!

Moikka! Olen 22-vuotias Helsingin yliopiston psykan opiskelija. Jo yläasteesta asti uumoilin, että psyka voisi olla se oma juttu ja abivuoden 2015 lopulla päätinkin mennä fiilistelemään psykologian pääsykokeita. Pelkällä fiilistelyllä en toki saanut koetta edes arvosteltavaksi asti, mutta seuraavana vuonna yritin kovemmin. Valmennuskeskuksen loistavista tilasto- ja artikkelikursseista oli mieletön apu, mutta liikaa lukeneena puhti alkoi loppua ennen toukokuuta eli varasijoille jäätiin. Vuoden 2016 alkutalvesta päätin lähteä pääsykoetaipaleelle mukaan uudella sisulla uusien kurssien kera, mikä tuottikin tulosta ja nyt olen parhaimmassa opiskelupaikassa mitä kuvitella saattaa.  

On ihan mahtavaa päästä motivoimaan ja tukemaan kaikkia hakutaipaleella olevia näin tutorin roolissa! 

Moiksu!

Mun nimi on Fanni, olen 23-vuotias ja toisen vuoden psykan opiskelija.

Ala-asteella luokkalaisiltani kyseltiin, mitä teistä tulee isona ja monien kavereideni vastaus siihen oli eläinlääkäri, palomies, poliisi tai astronautti. Minun vastaukseni oli psykologi. En tiennyt silloin tarkalleen, mitä se tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään, mutta näin totesin. Muiden mielipiteet ajan kuluessa muuttuivat, mutta jostain syystä minun vastaukseni on säilynyt samana tähän päivään asti.

Lukiossa ja myöhemmin perusopintoja lukiessani avoimessa yliopistossa välivuotenani huomasin, että minua kiinnostaa kaikki, mikä liittyy psykologiaan. Mielenkiinnon kohteeni muuttuvat jatkuvasti alan sisällä, välillä innostaa neuropsyka ja välillä terapeutin työt, sitten mietinkin jo tutkijana työskentelyä. Siistiä on se, että tulevana psykologina minulla on ovet auki moneen suuntaan: ala on mahtavan monipuolinen!

Hain psykalle neljä kertaa. Kolme kertaa koin pettymyksen ja mielessä pyöri monia ajatuksia siitä, pääsenkö ikinä sinne, minne haluan; miten monta pettymystä pitää vielä sietää ja onko noloa hakea näin monta kertaa? Olen tullut siihen tulokseen, että hakeminen on prosessi. Jonkun prosessi kestää yhden kevään, toisen prosessi voi kestää viisi vuotta. Tässä prosessissa Valmennuskeskus kulki mukanani alusta loppuun ja tuki kehitystäni ja onnistumistani pitkin matkaa. Mikään oppi ei pettymyksistä huolimatta ollut hukkaan heitettyä aikaa vaan vei minua eteenpäin kohti tavoitettani.

Uskokaa itseenne ja menkää luottavaisesti siihen suuntaan, mihin haluatte! Kaikki on mahdollista!

Olen maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta. Olen aikasemmin opiskellut luokanopettajaksi samaisessa yliopistossa. Olen aina rakastanut psykologiaa, mutta lukiosta päästyäni en luottanut kykyihini tilastotieteen suhteen. Tykkäsin lapsien kanssa työskentelystä ja opettamisesta, joten luokanopettaja tuntui luontevalle valinnalle. Tajusin kuitenkin jo heti fuksiviikoilla valinneeni väärän alan. Minulla oli kuitenkin jo psykan perusopinnot suoritettuna, joten päätin jäädä nauttimaan opiskelijaelämästä, valmistua kandiksi kasvatustieteestä ja tehdä psykan aineopinnot opintojen ohessa, ja lopulta hakea psykan maisterivaiheeseen.  

Valmistuttuani kasvatustieteenkanditaatiksi hain ensimmäistä kertaa psykalle keväällä 2017. Silloin jäin varasijalle, ja lähdin varasuunnitelmana vaihtoon Chileen. Keväällä 2018 hain uudestaan, ja silloin nappasin itselleni unelmieni opiskelupaikan. Matkani psykalle on ollut tärkeä, hieno ja haastava vaihe elämässäni. Valmennuskeskuksen tilastokursseista on ollut korvaamaton apua sisäänpääsyssäni. Tutorina haluan olla sun tukena sun hakuprosessissa, sillä tiedän miten ihanaa ja taivaallista psykologia on, mutta miten tuskallista ja vaikeaa todennäkösyyslaskenta voi välillä olla. Nähdään tapaamisissa ja laskareissa!

Heips! Olen 22-vuotias ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Olen kotoisin Siilinjärveltä, missä suoritin peruskoulun ja lukion, ja juurikin tuolla lukion psykologian kursseilla kiinnostukseni alaa kohtaan heräsi. Lukion jälkeen muutin Jyväskylään, missä opiskelin vuoden tilastotiedettä ja matematiikkaa toivossa, että se auttaisi minua pääsemään opiskelemaan psykologiaa.

Kuitenkin tuohon aikaan mielenkiintoni oli kaikkialla muualla kuin opiskelussa, joten vuoden aikana käymieni opintojen anti oli vähäinen. Olen siis hakenut psykologialle yhteensä neljä kertaa; kahdesti itsenäisesti ja kahdesti valmennuskeskuksen super takuu -kurssin avulla.

Valmennuskeskuksen antama oppi ja tuki oli sanoinkuvailemattoman tärkeä! Opin, kuinka minun tulisi opiskella ja kurssin antama rytmitys toi selkeän rungon opiskelun jäsentämiselle. Opiskelimme yhdessä kurssilaisten kanssaa ja toimimme toisillemme tärkeänä vertaistukena. Tutoreiden tuki oli erityisen tärkeää uuvuttavina hetkinä, kun luotto omaan tekemiseen oli vähäinen. Toivon, että pystyn antamaan uusille kurssilaisille takaisin yhtä paljon energiaa ja voimaa kuin itse sain!

Moikka! Olen 22-vuotias, ensimmäisen vuoden psykan opiskelija Helsingin yliopistosta. 

Haave psykologin urasta alkoi minulla jo 12-vuotiaana, mutta abivuoden jälkeen halusin pitää välivuoden ja ottaa hetken rennosti. Välivuosia tulikin muutama lisää, mutta unelma psykalle pääsemisestä ei kuitenkaan missään vaiheessa hävinnyt ja keväät taittuivatkin pääsykokeisiin lukiessa.

Hakuprosessit ovat olleet minulle aikamoista tunteiden vuoristorataa. Valmennuskeskuksen valmennuskursseista oli todella suuri apu pääsykokeeseen valmistautumisessa, mutta ensimmäisenä ja toisena vuonna jännitys vei koetilanteissa voiton ja jäinkin varasijoille. Valmennuskeskuksen opetuksen ja sieltä saatujen kavereiden kanssa tsemppasin kuitenkin itseni vielä kolmannen kerran kisakuntoon ja sillä kertaa opiskelupaikka napsahtikin omalle kohdalle. Tunne unelmien opiskelupaikan saamisesta oli aivan mahtava!

Tutorina olen tukena hyvinä ja huonoina hetkinä, sekä antamassa vinkkejä ja vastailemassa mihin vain mikä mietityttää. 

Odotan innolla, että päästään tutustumaan!

Moi! Olen 22-vuotias alun perin joensuulainen psykan ensimmäisen vuoden opiskelija. Välivuosia minulle kertyi yhteensä kolme, joiden aikana muutin Keravalle poikaystäväni kanssa sekä tein myynti- ja asiakaspalvelutöitä ympäri Uudenmaan.

Hain opiskelemaan psykologiaa kolmesti, kahdesti vakavissani. Kiinnostuin lukiossa psykasta, mutta huomattuani kuinka vaikeaa sitä on päästä opiskelemaan, käytin ensimmäisen välivuoteni pohdiskellen oikeaa opintopolkuani töiden ohella. Mielessäni kävivät lukuisat vaihtoehdot, mutta välivuoden lopussa ympyrä sulkeutui ja palasin takasin psykologiaan. Koulutuksessa minua kiehtoi muun muassa se, että psykologin pätevyys ei oikeastaan sulje ovia erilaisiin työympäristöihin, vaan päin vastoin avaa niitä lisää! Löysin sisäisen motivaation pääsykoepuurtamiselle ja totesin, että opettelen mitä taitoja tahansa sisäänpääsy unelma-alalleni vaatii. 

Pääsin koekiintiössä Helsinkiin ja olen ollut aivan haltioissani opinnoista sekä ihanista luokkakavereista! Opiskelupaikan tavoittelu on todellakin ollut tämän arvoista. Odotan innolla teidän valmennuskurssilaisten tapaamista ja toivon, että voin antaa teille tukea ja motivaatiota matkallenne kohti psykan opintoja!

Moikka!

Olen Helmi, 20-vuotias psykan fuksi Helsingin yliopistosta.

Kiinnostuin psykologiasta jo pienenä, mutta varsinainen intohimo siitä kehittyi vasta lukiossa. Viimeisen varmistuksen urasuunnitelmilleni sain lukiessani abivuonna psykologian yo-kokeisiin, kun tajusin, että tämähän on sellainen aihe mistä voisin lukea kyllästymättä vaikka päiväkaupalla.

Hain ensimmäistä kertaa psykalle Tampereelle heti ylioppilaskeväänä, mutta tilaston taitamattomuuden takia se kerta jäikin sitten vain yritykseksi. Sinä keväänä kuitenkin kiinnostuin valintakoeartikkelien kautta entistä enemmän erityisesti neuropsykasta, jonka takia seuraavana vuonna suuntasinkin Helsinkiin ykkösvaihtoehtona.

Välivuoden vietin kaupan kassalla istuen, voimavaroja keräillen ja ylioppilasarvosanoja korotellen. Tammikuussa aloitin Valmennuskeskuksen päiväkurssin, joka auttoi tilasto-opetuksen lisäksi suunnattomasti myös opiskelun aikatauluttamisessa ja motivaation ylläpitämisessä. Panostin hakiessani siis sekä pääsykokeisiin että todistusvalintaan.

Kevään ’20 hakijana äkilliset muutokset ja jatkuva epävarmuus koejärjestelyistä tulivat turhankin tutuiksi, joten tutorina haluan olla muistuttamassa erityisesti oman jaksamisen ylläpitämisestä ja armollisuudesta itseä kohtaan. Jaan mielelläni vinkkejä, tsemppejä ja satunnaisia puujalkavitsejäkin. Nähdään kurssilla!

Olen Jaakko Nokkala, 26-vuotias psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Valmistuin 2013 Helsingin luonnontiedelukiosta, ja matkan varrella sisään pääsyyn ennätin pohtia läpi kahden käden sormin laskettavan määrän eri opintosuuntauksia, ennen kuin psykologia lopulta nousi selvänä voittajana.

Kiinnostukseni psykologiaan alkoi klassisesti lukiosta, jossa se tappeli lempiaineeni paikasta filosofian kanssa. Kuitenkin lukion jälkeen koin filosofian ja musiikin kiinnostavampana, ja psykologia unohtui muutamiksi vuosiksi, kunnes ystäväni, joka alaa Helsingissä jo opiskeli, minua rohkaisi kovasti sisään yrittämään. Hain kahtena vuotena ja kävin molemmilla kerroilla Valmennuskeskuksen kurssit, ensimmäisellä kerralla maaliskuun kurssilla ja toisella kerralla tammikuun, joka sitten osoittautui voittoisaksi.

Valmennuskeskuksen kursseilta sain sekä erinomaista ohjausta ja opetusta että myös tukea ja motivaatiota hakuprosessin läpi käymiseen, joka on ihan yhtä tärkeää ellei jopa tärkeämpää. Vaikka hakuprosessi kuormittaa sekä henkisesti että fyysisesti, tunne siitä että on olemassa jotain, joka pitää mielen kartalla, oli uskomattoman helpottavaa, samoin kuin kokemus siitä että jos apua tarvitsi niin sitä myös sai. Erityisesti koin omien tutorieni, Pinjan ja Ennin, neuvot ja tuen tärkeäksi voimavaraksi. Kursseilla pääsi myös tutustumaan muihin hakijoihin, joka toimi hyvänä vertaistukena, ja olikin ilo huomata, että samoihin kasvoihin pääsi tutustumaan vielä paremmin, kun pääsi yhdessä opiskelemaan!

Tärkeintä, mitä opin hakemisen aikana oli, että vaikka kuinka tuntuisi, että oma panos ei riitä ja päämäärä vaikuttaa kaukaiselta, jatkaa vain hyvällä uskolla eteenpäin keskittyen siihen mitä tekee, miettimättä mitä huominen tuo tullessaan. Kliseistä, mutta toimii! 

Innolla odotan, että pääsen tutustumaan uusin ja vanhoihin hakijoihin, ja antamaan kaiken sen tuen ja enemmänkin mitä itse sain Valmennuskeskuksen kursseilta!

Moikka! Olen Janni Forsell, toisen vuoden psykan opiskelija Tampereelta. Kirjoitin ylioppilaaksi Lahdessa keväällä 2017, jonka jälkeen pidin vuoden taukoa opiskeluista. Välivuotenani matkustelin ja olin töissä Helsingissä, jossa kävin myös valmennuskurssin, joka alkoi helmikuussa.  

Koko viime kevään uurastin tilastojen ja artikkelien parissa, ja kesällä kova työ palkittiin opiskelupaikalla. Nyt haluankin tsempata ja auttaa muita saavuttamaan unelmiensa opiskelupaikan! Nähdään kurssilla! :)

Moro! Minun nimeni on Aaro Silvo ja olen 24-vuotias ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Tampereelta. Olen paikallisia ja halusin juuri tänne opiskelemaan, koska Tampere on toden teolla löytänyt tiensä sydämeeni.

Omalla kohdallani kiinnostus psykologiaan kypsyi vasta aika pitkälti lukion jälkeen. Kirjoitin ylioppilaaksi 2015 keväällä ja siinä vaiheessa en tiennyt vielä yhtään mihin hakeutuisin jatko-opiskelemaan. Huolellisen punninnan kautta ajatus psykologian opiskelusta kypsyi teoiksi ja hain keväällä 2018 mutta en valitettavasti päässyt sisään, ehkä oli ollut liian pitkä tauko opiskelusta. Tästä en kuitenkaan lannistunut vaan menin valmennuskurssille ja hain uudestaan. Toisella hakukerralla työ palkittiin ja koen, että tämä tapahtui pitkälti valmennuskeskuksen kurssin ja siellä mukana olleen porukan ansiosta.

Haluan olla mukana luomassa samanlaista innostunutta valmennuskurssiporukkaa, jossa sain olla mukana viime keväänä! Nähdään kurssilla!

Moi! Olen 23-vuotias psykologian opiskelija Turusta. Aloitin pääsykoeurakkani keväällä 2014 samalla kun luin vielä ylioppilaskokeisiin. Abikevään haasteet söivät kuitenkin kaiken aikani ja lopuksi kävelin sisään pääsykokeisiin lähes avaamatta kirjoja. En siis ollut kovin yllättynyt, kun hylkäyskirje kolahti postiluukkuun ja seuraavina kahtena vuonna päätin panostaa kunnolla opiskeluun. Lopulta Valmennuskeskuksen kurssien siivittämänä kova työ palkittiin, kun pääsin opiskelemaan psykologiaa Turkuun ja liittymään mustaviolettien haalarien joukkoon!

Näiden kolmen vuoden aikana olen kotiutunut opiskelukaupunkiini ja sisäistänyt hyvin opiskelurytmin. Tällä hetkellä teen maisterivaiheen opintoja, mutta pääsykoekeväiden muistot ovat kuitenkin vielä hyvässä muistissa, sillä olen tutoroinut useana vuonna kurssilla. Minusta on ihan mahtavaa, että pääsen auttamaan teitä, jotka kamppailette pääsykokeiden kanssa. Tutorina tuen ja motivoin teitä läpi pääsykoeurakan sekä vastailen teitä askarruttaviin kysymyksiin. Tavataan kurssilla!

Moikka! Olen 21-vuotias ensimmäisen vuoden psykan opiskelija Turun yliopistossa. Olen kotoisin Helsingistä, ja sinne hainkin keväällä ensimmäisenä vaihtoehtona. Jäin varasijoille, mutta yhtään ei ole harmittanut, koska meillä on Turussa niin mahtava porukka ja huikea yhteishenki!

Psykologian opiskelu on ollut haaveena jo yläasteelta asti, mutta pidin kuitenkin pari välivuotta ja pohdin, onko minusta sittenkään tähän, kun sisäänpääsyprosentitkin näyttivät niin uhkaavilta. 2019 keväällä otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja Valmennuskeskuksen kurssin avulla tsemppasin itseni sisään yliopistoon.

Tutorina tärkein tehtävä on olla tukena ja motivoida vaikeina hetkinä. Odotan innolla, että pääsen tsemppaamaan teitä ja jakamaan kokemuksia, joista olisi toivottavasti jotain hyötyä! Nähdään kurssilla!