Psykologia - tutorit tukenasi

Moiksu!

Mun nimi on Fanni, olen 23-vuotias ja toisen vuoden psykan opiskelija.

Ala-asteella luokkalaisiltani kyseltiin, mitä teistä tulee isona ja monien kavereideni vastaus siihen oli eläinlääkäri, palomies, poliisi tai astronautti. Minun vastaukseni oli psykologi. En tiennyt silloin tarkalleen, mitä se tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään, mutta näin totesin. Muiden mielipiteet ajan kuluessa muuttuivat, mutta jostain syystä minun vastaukseni on säilynyt samana tähän päivään asti.

Lukiossa ja myöhemmin perusopintoja lukiessani avoimessa yliopistossa välivuotenani huomasin, että minua kiinnostaa kaikki, mikä liittyy psykologiaan. Mielenkiinnon kohteeni muuttuvat jatkuvasti alan sisällä, välillä innostaa neuropsyka ja välillä terapeutin työt, sitten mietinkin jo tutkijana työskentelyä. Siistiä on se, että tulevana psykologina minulla on ovet auki moneen suuntaan: ala on mahtavan monipuolinen!

Hain psykalle neljä kertaa. Kolme kertaa koin pettymyksen ja mielessä pyöri monia ajatuksia siitä, pääsenkö ikinä sinne, minne haluan; miten monta pettymystä pitää vielä sietää ja onko noloa hakea näin monta kertaa? Olen tullut siihen tulokseen, että hakeminen on prosessi. Jonkun prosessi kestää yhden kevään, toisen prosessi voi kestää viisi vuotta. Tässä prosessissa Valmennuskeskus kulki mukanani alusta loppuun ja tuki kehitystäni ja onnistumistani pitkin matkaa. Mikään oppi ei pettymyksistä huolimatta ollut hukkaan heitettyä aikaa vaan vei minua eteenpäin kohti tavoitettani.

Uskokaa itseenne ja menkää luottavaisesti siihen suuntaan, mihin haluatte! Kaikki on mahdollista!

Heips! Olen 22-vuotias ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Olen kotoisin Siilinjärveltä, missä suoritin peruskoulun ja lukion, ja juurikin tuolla lukion psykologian kursseilla kiinnostukseni alaa kohtaan heräsi. Lukion jälkeen muutin Jyväskylään, missä opiskelin vuoden tilastotiedettä ja matematiikkaa toivossa, että se auttaisi minua pääsemään opiskelemaan psykologiaa.

Kuitenkin tuohon aikaan mielenkiintoni oli kaikkialla muualla kuin opiskelussa, joten vuoden aikana käymieni opintojen anti oli vähäinen. Olen siis hakenut psykologialle yhteensä neljä kertaa; kahdesti itsenäisesti ja kahdesti valmennuskeskuksen super takuu -kurssin avulla.

Valmennuskeskuksen antama oppi ja tuki oli sanoinkuvailemattoman tärkeä! Opin, kuinka minun tulisi opiskella ja kurssin antama rytmitys toi selkeän rungon opiskelun jäsentämiselle. Opiskelimme yhdessä kurssilaisten kanssaa ja toimimme toisillemme tärkeänä vertaistukena. Tutoreiden tuki oli erityisen tärkeää uuvuttavina hetkinä, kun luotto omaan tekemiseen oli vähäinen. Toivon, että pystyn antamaan uusille kurssilaisille takaisin yhtä paljon energiaa ja voimaa kuin itse sain!

Moikka! Olen 22-vuotias, ensimmäisen vuoden psykan opiskelija Helsingin yliopistosta. 

Haave psykologin urasta alkoi minulla jo 12-vuotiaana, mutta abivuoden jälkeen halusin pitää välivuoden ja ottaa hetken rennosti. Välivuosia tulikin muutama lisää, mutta unelma psykalle pääsemisestä ei kuitenkaan missään vaiheessa hävinnyt ja keväät taittuivatkin pääsykokeisiin lukiessa.

Hakuprosessit ovat olleet minulle aikamoista tunteiden vuoristorataa. Valmennuskeskuksen valmennuskursseista oli todella suuri apu pääsykokeeseen valmistautumisessa, mutta ensimmäisenä ja toisena vuonna jännitys vei koetilanteissa voiton ja jäinkin varasijoille. Valmennuskeskuksen opetuksen ja sieltä saatujen kavereiden kanssa tsemppasin kuitenkin itseni vielä kolmannen kerran kisakuntoon ja sillä kertaa opiskelupaikka napsahtikin omalle kohdalle. Tunne unelmien opiskelupaikan saamisesta oli aivan mahtava!

Tutorina olen tukena hyvinä ja huonoina hetkinä, sekä antamassa vinkkejä ja vastailemassa mihin vain mikä mietityttää. 

Odotan innolla, että päästään tutustumaan!

Moi! Olen 22-vuotias alun perin joensuulainen psykan ensimmäisen vuoden opiskelija. Välivuosia minulle kertyi yhteensä kolme, joiden aikana muutin Keravalle poikaystäväni kanssa sekä tein myynti- ja asiakaspalvelutöitä ympäri Uudenmaan.

Hain opiskelemaan psykologiaa kolmesti, kahdesti vakavissani. Kiinnostuin lukiossa psykasta, mutta huomattuani kuinka vaikeaa sitä on päästä opiskelemaan, käytin ensimmäisen välivuoteni pohdiskellen oikeaa opintopolkuani töiden ohella. Mielessäni kävivät lukuisat vaihtoehdot, mutta välivuoden lopussa ympyrä sulkeutui ja palasin takasin psykologiaan. Koulutuksessa minua kiehtoi muun muassa se, että psykologin pätevyys ei oikeastaan sulje ovia erilaisiin työympäristöihin, vaan päin vastoin avaa niitä lisää! Löysin sisäisen motivaation pääsykoepuurtamiselle ja totesin, että opettelen mitä taitoja tahansa sisäänpääsy unelma-alalleni vaatii. 

Pääsin koekiintiössä Helsinkiin ja olen ollut aivan haltioissani opinnoista sekä ihanista luokkakavereista! Opiskelupaikan tavoittelu on todellakin ollut tämän arvoista. Odotan innolla teidän valmennuskurssilaisten tapaamista ja toivon, että voin antaa teille tukea ja motivaatiota matkallenne kohti psykan opintoja!

Moikka!

Olen Helmi, 20-vuotias psykan fuksi Helsingin yliopistosta.

Kiinnostuin psykologiasta jo pienenä, mutta varsinainen intohimo siitä kehittyi vasta lukiossa. Viimeisen varmistuksen urasuunnitelmilleni sain lukiessani abivuonna psykologian yo-kokeisiin, kun tajusin, että tämähän on sellainen aihe mistä voisin lukea kyllästymättä vaikka päiväkaupalla.

Hain ensimmäistä kertaa psykalle Tampereelle heti ylioppilaskeväänä, mutta tilaston taitamattomuuden takia se kerta jäikin sitten vain yritykseksi. Sinä keväänä kuitenkin kiinnostuin valintakoeartikkelien kautta entistä enemmän erityisesti neuropsykasta, jonka takia seuraavana vuonna suuntasinkin Helsinkiin ykkösvaihtoehtona.

Välivuoden vietin kaupan kassalla istuen, voimavaroja keräillen ja ylioppilasarvosanoja korotellen. Tammikuussa aloitin Valmennuskeskuksen päiväkurssin, joka auttoi tilasto-opetuksen lisäksi suunnattomasti myös opiskelun aikatauluttamisessa ja motivaation ylläpitämisessä. Panostin hakiessani siis sekä pääsykokeisiin että todistusvalintaan.

Kevään ’20 hakijana äkilliset muutokset ja jatkuva epävarmuus koejärjestelyistä tulivat turhankin tutuiksi, joten tutorina haluan olla muistuttamassa erityisesti oman jaksamisen ylläpitämisestä ja armollisuudesta itseä kohtaan. Jaan mielelläni vinkkejä, tsemppejä ja satunnaisia puujalkavitsejäkin. Nähdään kurssilla!

Olen Jaakko Nokkala, 26-vuotias psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Valmistuin 2013 Helsingin luonnontiedelukiosta, ja matkan varrella sisään pääsyyn ennätin pohtia läpi kahden käden sormin laskettavan määrän eri opintosuuntauksia, ennen kuin psykologia lopulta nousi selvänä voittajana.

Kiinnostukseni psykologiaan alkoi klassisesti lukiosta, jossa se tappeli lempiaineeni paikasta filosofian kanssa. Kuitenkin lukion jälkeen koin filosofian ja musiikin kiinnostavampana, ja psykologia unohtui muutamiksi vuosiksi, kunnes ystäväni, joka alaa Helsingissä jo opiskeli, minua rohkaisi kovasti sisään yrittämään. Hain kahtena vuotena ja kävin molemmilla kerroilla Valmennuskeskuksen kurssit, ensimmäisellä kerralla maaliskuun kurssilla ja toisella kerralla tammikuun, joka sitten osoittautui voittoisaksi.

Valmennuskeskuksen kursseilta sain sekä erinomaista ohjausta ja opetusta että myös tukea ja motivaatiota hakuprosessin läpi käymiseen, joka on ihan yhtä tärkeää ellei jopa tärkeämpää. Vaikka hakuprosessi kuormittaa sekä henkisesti että fyysisesti, tunne siitä että on olemassa jotain, joka pitää mielen kartalla, oli uskomattoman helpottavaa, samoin kuin kokemus siitä että jos apua tarvitsi niin sitä myös sai. Erityisesti koin omien tutorieni, Pinjan ja Ennin, neuvot ja tuen tärkeäksi voimavaraksi. Kursseilla pääsi myös tutustumaan muihin hakijoihin, joka toimi hyvänä vertaistukena, ja olikin ilo huomata, että samoihin kasvoihin pääsi tutustumaan vielä paremmin, kun pääsi yhdessä opiskelemaan!

Tärkeintä, mitä opin hakemisen aikana oli, että vaikka kuinka tuntuisi, että oma panos ei riitä ja päämäärä vaikuttaa kaukaiselta, jatkaa vain hyvällä uskolla eteenpäin keskittyen siihen mitä tekee, miettimättä mitä huominen tuo tullessaan. Kliseistä, mutta toimii! 

Innolla odotan, että pääsen tutustumaan uusin ja vanhoihin hakijoihin, ja antamaan kaiken sen tuen ja enemmänkin mitä itse sain Valmennuskeskuksen kursseilta!

Moikka! Olen Janni Forsell, toisen vuoden psykan opiskelija Tampereelta. Kirjoitin ylioppilaaksi Lahdessa keväällä 2017, jonka jälkeen pidin vuoden taukoa opiskeluista. Välivuotenani matkustelin ja olin töissä Helsingissä, jossa kävin myös valmennuskurssin, joka alkoi helmikuussa.  

Koko viime kevään uurastin tilastojen ja artikkelien parissa, ja kesällä kova työ palkittiin opiskelupaikalla. Nyt haluankin tsempata ja auttaa muita saavuttamaan unelmiensa opiskelupaikan! Nähdään kurssilla! :)

Moro! Minun nimeni on Aaro Silvo ja olen 24-vuotias ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Tampereelta. Olen paikallisia ja halusin juuri tänne opiskelemaan, koska Tampere on toden teolla löytänyt tiensä sydämeeni.

Omalla kohdallani kiinnostus psykologiaan kypsyi vasta aika pitkälti lukion jälkeen. Kirjoitin ylioppilaaksi 2015 keväällä ja siinä vaiheessa en tiennyt vielä yhtään mihin hakeutuisin jatko-opiskelemaan. Huolellisen punninnan kautta ajatus psykologian opiskelusta kypsyi teoiksi ja hain keväällä 2018 mutta en valitettavasti päässyt sisään, ehkä oli ollut liian pitkä tauko opiskelusta. Tästä en kuitenkaan lannistunut vaan menin valmennuskurssille ja hain uudestaan. Toisella hakukerralla työ palkittiin ja koen, että tämä tapahtui pitkälti valmennuskeskuksen kurssin ja siellä mukana olleen porukan ansiosta.

Haluan olla mukana luomassa samanlaista innostunutta valmennuskurssiporukkaa, jossa sain olla mukana viime keväänä! Nähdään kurssilla!

Moikka! Olen Anni, 27-vuotias psykologian opiskelija Tampereen yliopistosta. Haaveilin psykologin ammatista jo lukiosta valmistuessani ja aloitinkin hakemisen heti kirjoituskeväänä.

Tie lukion päättämisestä tähän hetkeen on ollut kuitenkin pitkä ja vaiherikas. Ehdin hakea opiskelemaan psykologiaa peräti kuusi kertaa ennen kuin onnistuin. Vaikka väliin mahtui myös pari pyrkimisvapaata kevättä, en missään vaiheessa täysin luopunut tavoitteestani. Vuonna 2015 pääsin Jyväskylään opiskelemaan psykologian kandidaatin ja filosofian maisterin tutkintoa. Tämä ei kuitenkaan olisi tuonut psykologin pätevyyttä, eikä näin ollut aivan sitä mitä halusin.

Kuudennella hakukerrallani osallistuin Valmennuskeskuksen kurssille. Sain hyvää tukea ja opetusta, joka kantoi myös yllätysten täyteisen kevään läpi. Kutistuneessa koekiintiössä sisään pääseminen tuntui hullun hyvältä.

Haluan tutorina kannustaa ja auttaa sinua opiskelemaan tehokkaalla mutta positiivisella ja armollisella otteella. Kurssilla nähdään! 

Moikka! Olen Nea, 20-vuotias psykologian opiskelija Tampereen yliopistosta.

Psykologia on aina kiinnostanut minua, mutta lukiossa varmistui se, että haluan tulevaisuudessa psykologiksi. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2019 ja kävin samana keväänä katsomassa psykan pääsykoetta. Abivuoden jälkeen voimavarat olivat vähissä, eikä pääsykoelukeminen sujunut haluamallani tavalla. Pienelle varasijalle jääminen tuntui kevään jälkeen rankalta, mutta antoi myös uutta motivaatiota uuteen yritykseen. Välivuoden aikana kävin töissä, yritin korottaa ylioppilasarvosanojani ja aloitin seuraavan vuoden pääsykokeeseen valmistautumisen hyvissä ajoin valmennuskurssilla jo lokakuussa. Valmennuskurssin avulla sain itseluottamusta ja varmuutta omiin kykyihin. Vaikka hakukevät oli erikoinen ja toi tullessaan epävarmuutta ja stressiä, oli se kaikki sen arvoista. Kova työ palkittiin opiskelupaikalla ja psykologian opiskelu on ollut juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin!

Tutorina haluan tsempata ja jakaa vinkkejä, sekä motivoida teitä matkallanne kohti psykologian opintoja. Nähdään kursseilla! :)

Moikka! Olen 21-vuotias ensimmäisen vuoden psykan opiskelija Turun yliopistossa. Olen kotoisin Helsingistä, ja sinne hainkin keväällä ensimmäisenä vaihtoehtona. Jäin varasijoille, mutta yhtään ei ole harmittanut, koska meillä on Turussa niin mahtava porukka ja huikea yhteishenki!

Psykologian opiskelu on ollut haaveena jo yläasteelta asti, mutta pidin kuitenkin pari välivuotta ja pohdin, onko minusta sittenkään tähän, kun sisäänpääsyprosentitkin näyttivät niin uhkaavilta. 2019 keväällä otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja Valmennuskeskuksen kurssin avulla tsemppasin itseni sisään yliopistoon.

Tutorina tärkein tehtävä on olla tukena ja motivoida vaikeina hetkinä. Odotan innolla, että pääsen tsemppaamaan teitä ja jakamaan kokemuksia, joista olisi toivottavasti jotain hyötyä! Nähdään kurssilla!

Moikka! Mun nimi on Inka ja aloitin psykologian opinnot Turussa syksyllä 2020 kahden hakukerran jälkeen. Oon Turusta kotoisin, ja pitkästä arpomisesta huolimatta kotikaupunkiin jääminen on tuntunut oikealta valinnalta mulle. Poikkeustilanteessa valjenneesta ensimmäisestä opiskelusyksystä on jäänyt ennen kaikkea sellainen fiilis, että en kyllä tekisi mieluummin mitään muuta!

Kiinnostus alaa kohtaan on seurannut yläasteelta saakka, ja entisestään varmistunut matkan varrella – ensin lukion psykologian tunneilla, ja sitten tutustuessa tarkemmin psykologian opiskeluun ja sen mahdollistamiin ammatteihin. Kirjoitusten lähestyessä tiedossa oli jo kasvava todistusvalinta, ja luinkin yo-kokeisiin sillä mentaliteetilla, että ne saattaisivat olla avaimeni opiskelupaikkaan. Kovasta työstä huolimatta uskoni paikan saavuttamiseen ei kuitenkaan ollut kovin korkea, ja sisimmässäni ajattelin joutuvani lopulta luopumaan haaveestani. Toisin kuitenkin kävi, ja sanoisinkin kaikille psykologian opiskelusta haaveileville, että mikä vaan tosiaankin on mahdollista ja että varmin este opiskelupaikan edessä on luovuttaminen. 

Tutorina haluan ennen kaikkea toimia tsemppaavana ja vertaistukea tarjoavana vierellä kulkijana, ja osaltani auttaa hakijoita kohti omia haaveitaan. Tavataan siis Turun kursseilla!

Moikka!

Olen Anniina, 24-vuotias psykologian opiskelija Turun yliopistosta. Olen kotoisin Oulusta, mutta päädyin tänne etelään karateharrastuksen ja koulun perässä jo noin kolme vuotta sitten. Oma tieni psykan opiskelijaksi onkin ollut pitkä ja polveileva, sillä haave ja unelma psykologin ammatista syntyi jo yläkoulua käydessäni, mutta ovet sisäänpääsyyn aukenivat vasta viidennellä hakukerralla. Välivuosia ja niiden tuomaa kokemusta hakemisesta minulla on siis runsaasti, ja olen todella innoissani päästessäni auttamaan ja tukemaan teitä kurssilaisia sisäänpääsyssä!

Hakuprosessini on ollut todella monivaiheinen ja opettava kokemus vaikka se monina pettymyksen hetkinä ei siltä tuntunutkaan. Erityisesti koronakevään lukuisat muutokset ja niiden tuoma epävarmuus ovat edelleen vahvana mielessäni. Pitkäjänteinen ja sitkeä työ kuitenkin palkittiin ja voin kertoa, että itselleni psykologian opiskelu on ollut juuri niin mielekästä ja palkitsevaa kuin vain kuvitella saattaa.

Tutorina toivon voivani tarjota apua ja tukea erityisesti niinä epävarmuuden hetkinä, joita jokaisen hakijan kohdalle joskus tulee. Haluan myös kannustaa ja tukea teitä uskomaan omiin unelmiinne. Kurssilla nähdään!