Olethan jo ilmoittautunut oikisinfoon?

Oikeustiede - opiskelu ja työelämä

Oikeustiede on oikeusjärjestykseen, oikeudenmukaisuuteen ja oikeudellisiin käytäntöihin erikoistunut tieteenala. Oikeustieteellistä asiantuntemusta tarvitaan kaikilla yhteiskuntaelämän osa-alueilla.

Lue Albert Mäkelän työelämätarina sivun lopusta.

Oikeustieteen opiskelu - Opiskele oikeustieteen maisteriksi

Oikeustieteen opiskelussa perehdytään oikeusjärjestyksen sisältöön ja kehitykseen, oikeudellisen toiminnan perusteisiin ja oikeusjärjestyksen yhteiskunnallisiin tehtäviin ja vaikutuksiin. Oikeustieteestä ja yhteiskunnasta pyritään saavuttamaan monipuolinen ja kattava tuntemus. Oikeustieteen opiskelija valmistuu lopulta oikeustieteen maisteriksi.

Oikeustiedettä voi opiskella Helsingin, Turun, Lapin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Vaasan yliopiston yhteyteen perustetussa yksikössä voi opiskella Helsingin tutkintovaatimusten mukaisesti oikeusnotaarin tutkintoon liittyvät opinnot, loppuosan opinnoista tapahtuessa Helsingissä.

Oikeustieteen opinnot jakaantuvat aloitus-, aine-, valinnaisiin- ja syventäviin opintoihin. Lisäksi tutkintoon kuuluu kieliopintoja. Oikeustieteen maisterin (OTM) tutkinto on laajuudeltaan 120 opintopistettä ja sitä edeltävä kaikille pakollinen oikeusnotaarin (ON) välitutkinto 180 opintopistettä. Oikeustieteen opintojen arvioitu kestoaika on noin viisi vuotta.

Oikeustieteen opiskelu ei ole pääainekeskeistä, vaan kaikki opiskelijat suorittavat suurelta osin samat opintojaksot aina valinnaisiin- ja syventäviin opintoihin asti. Pakollisten aineopintojen jälkeen opiskelija suorittaa täydentäviä aineopintoja itse valitsemiltaan oikeudenaloilta. Aineopintojen loppupuolella opiskelija suorittaa syventävät opinnot keskittyen johonkin valitsemaansa oikeudenalaan. Syventävät oikeustieteellisen opinnot koostuvat vuoden pituisesta projektista, johon sisältyy luentoja, seminaarityöskentelyä, tentti ja usein myös tutustumiskäyntejä esim. yrityksiin. Projektin aikana opiskelija laatii noin 60-80 sivuisen tutkielman projektin teemaan liittyvästä aiheesta.

Oikeustieteen opiskelu on itsenäistä ja vaativaa, sillä pääosin opinnot muodostuvat itsenäisestä tenttiin valmistautumisesta ja tenttien suorittamisesta. Tästä johtuen jotkut kritisoivatkin oikeustieteen opintoja liiasta teoriapainotteisuudesta. Luennot, esitelmät ja ryhmätyöt tuovat kaivattua vaihtelua opintojen arkeen. Luento-opetus on pääosin vapaaehtoista.

Helsingin yliopistossa opiskeltavat oikeudenalat ovat: velvoiteoikeus, kauppaoikeus, esineoikeus, perhe- ja jäämistöoikeus, työoikeus, maa-, vesi- ja ympäristöoikeus, eurooppaoikeus, oikeusteoria, oikeushistoria, oikeustaloustiede, kirjanpito, oikeussosiologia, kansainvälinen yksityisoikeus, rikosoikeus, prosessioikeus, valtiosääntöoikeus, kansainvälinen oikeus, hallinto-oikeus ja finanssioikeus.

Seuraavassa on esitelty tarkemmin neljä oikeudenalaa:

Prosessioikeuden opinnoissa annetaan kokonaiskuva prosessioikeuden ydinaineksesta ja Suomen oikeuslaitoksesta; mitä prosessioikeus on, prosessioikeuden suhde aineelliseen oikeuteen, ydintavoitteet ja periaatteet, kansainvälistyminen ja oikeuslähteet. Opintojen kuluessa tulevat tutuiksi tuomioistuinlaitos, asianajolaitos ja syyttäjistö. Lisäksi perehdytään kansalaisten oikeuksiin tuomioistuimen edessä. Suomen oikeuslaitoksen muutostila EU:n ja muun kansainvälistymisen myötä kuuluu prosessioikeuden uusiin erityiskysymyksiin.

Rikosoikeuden opinnoissa annetaan kokonaiskuva kriminaali- ja muun kontrollipolitiikan tavoitteista ja keinoista, rikollisuudesta ja sen syistä, rikosoikeuden käsitteistä ja periaatteista, voimassa olevasta rikoslainsäädännöstä ja sen uudistamisesta sekä rikosoikeudellisista rangaistuksista ja muista seuraamuksista.

Kansainvälisen oikeuden opinnot antavat yleiskuvan kansainvälisiä suhteita koskevista oikeussäännöksistä ja kansainvälisen oikeussubjektien keskinäisistä oikeussuhteista. Opinnoissa käsitellään mm. Suomen tärkeimpiä valtiosopimuksia, kansainvälisiä järjestöjä, kansainvälisen oikeuden soveltamista käytännössä sekä voimankäyttöön liittyviä kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

Oikeusteorian opiskelu tutustuttaa oikeustieteen kehittymisen historiaan ja taustoihin, sen eri kehityskulkuihin, kehittymiseen nykyiseen muotoonsa ja tämän päivän eri oikeustieteellisiin suuntauksiin. Lisäksi tutustutaan oikeustieteen ja oikeusfilosofian peruskysymyksiin ja -teorioihin.

Työelämä oikeustieteellisen jälkeen

Oikeustieteen maisterin tutkinto on yleistutkinto, joka antaa valmiudet hyvin monenlaisiin oikeuslaitoksen, hallinnon ja elinkeinoelämän tehtäviin sekä juristin työhön. Se on niin ikään kelpoisuusvaatimuksena moniin oikeushallinnon ja hallinnon virkoihin. Oikeustoimen ja hallinnon tehtävien lisäksi lakimiehiä työllistävät julkisella sektorilla poliisi-, vero- ja ulosottotehtävien johtamistyö. Yksityisen sektorin työllistäjiä ovat asianajo-ja lakiasiaintoimistot, pankit, vakuutusyhtiöt sekä muut yritykset ja elinkeinoelämän tahot. Myös yksityisyrittäjyys on alalla yleistä.

Lakimiesten eli juristien työ sekä ammattien kirjo on monipuolinen ja työllisyystilanne hyvä johtuen muun muassa koulutuksen tarjoamasta laaja-alaisesta asiantuntemuksesta.

Oikeudellisen asiantuntemuksen tarve kasvaa jatkuvasti. Kansainvälistyminen ja oikeudellisen sääntelyn monimutkaistuminen ja lisääntyminen asettavat lakimiehille uusia mielenkiintoisia haasteita. Hyvältä juristilta vaaditaan hyvin monenlaisia taitoja, kuten; valmiuksia uuden tiedon hankintaan, kykyä soveltaa oikeudellista tietoa argumentoinnissa, kykyä tunnistaa eri ongelmanratkaisuvaihtoehtoihin liittyvät arvot, normit ja intressit, kykyä tehdä oikeudenmukainen ratkaisu ja perustella se, kykyä tuottaa uutta tietoa, vuorovaikutus- ja viestintätaitoja, monipuolista kielitaitoa sekä hyvää ammattietiikkaa. 

Näin saat opiskelupaikan oikeustieteellisestä

Albert Mäkelä on toiminut opettajana Valmennuskeskuksen oikeustieteen valmennuskursseilla usean vuoden ajan. Albert kertoo, kuinka saat opiskelupaikan oikeustieteellisestä!

”Oikikseen on vaikea päästä”. Tämän toteamuksen on varmasti kuullut jokainen, joka on kertonut hakevansa opiskelemaan oikeustieteitä.  

— Väite pitää paikkansa. Oikeustieteellinen on säilyttänyt asemansa yhtenä halutuimmista opiskelupaikoista. Hakijan on siksi oltava valmis tekemään kovasti työtä, sanoo OTM Albert Mäkelä. 

— Opiskelupaikan saaminen on tehtävänä vaikea, mutta ei mahdoton. Hakijan tulee kuitenkin olla sataprosenttisen sitoutunut tavoitteeseen. Meidän tehtävämme Valmennuskeskuksella on tukea ja auttaa hakijaa tämän haaveen saavuttamisessa. 

Sisäänpääsy vaikeutuu 

Oikeustieteelliseen on perinteisesti päästy sisään valintakokeella. Kevään 2019 opiskelijavalinta toi tähän kuitenkin merkittävän muutoksen, kun opiskelijoista osa valittiin ensimmäisen kerran todistusvalinnalla.  

Kevään 2019 opiskelijavalinnassa 20 prosenttia uusista opiskelijoista valittiin todistusvalinnalla. Keväällä 2020 todistusvalinnalla valittavien osuus nousi 40 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että erittäin hyvällä ylioppilastodistuksella voi saada opiskelupaikan myös ilman pääsykoetta.  

— Sisäänpääsy todistusvalinnalla vaatii erittäin hyvät yo-koearvosanat. Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, joka on halutuin hakukohde, sisäänpääsy edellytti keväällä 2019 neljä L:ää ja yhden E:n, Mäkelä kertoo.  

Enin osa opiskelijoista, 60 prosenttia, otetaan edelleen sisään pääsykokeella.  

— On kuitenkin huomattava, että todistusvalintakiintiön kasvaessa keväällä 2020 kilpailu pääsykoekiintiössä kiristyi ns. tavallisten oppilaiden kesken. Pääsykokeeseen on valmistauduttava huolella ja siinä on menestyttävä erinomaisesti. 

— Vaikka valintakokeiden tarpeellisuudesta käydään vilkasta keskustelua, mittaa se erittäin hyvin niitä ominaisuuksia, joita oikeustieteen opinnoissa tarvitaan ja mitä lakimiehiltä vaaditaan työelämässä. Juristin täytyy osata hallita laajoja asiakokonaisuuksia ja hahmottaa olennaiset asiat nopeasti. Juristin pitää myös kyetä argumentoimaan juridisesti kestävällä tavalla ja soveltaa eri lähteistä saatavilla olevaa tietoa. 

Millainen valintakoe? 

Myös valintakokeen luonne ja laajuus on muuttunut viime vuosina. Merkittävin muutos on ollut lukuajan lyhentyminen. Valintakoekirjojen ilmestymisen ja pääsykokeen välinen aika on lyhentynyt —  vuonna 2019 ja 2020 se oli enää noin kuukausi.

Valintakoekirjallisuuden laajuus on ollut viime vuosina noin 300 sivua, käsittäen kolme valintakoekirjaa. Kukin valintakoekirja käsittelee eri oikeudenalaa. Koska lukuaikaa on erittäin vähän, hakijoiden on omaksuttava valintakoekirjallisuuden sisältö hyvin nopeasti. Vuoden 2019 valintakokeessa oli kahdeksan tehtävää ja koeaika oli viisi tuntia. Keväällä 2020 valintakoe oli poikkeustilanteesta johtuen kaksivaiheinen. 

Miten valmennuskurssi auttaa 

Valintakokeessa onnistuminen edellyttää laajan valintakoemateriaalin kokonaisvaltaista hallintaa. Valmennuskurssin yksi tärkeimmistä tehtävistä on auttaa hakijaa hahmottamaan valintakoekirjojen kokonaisuus ja selventää vaikeat asiat. 

— Pelkkä valintakoekirjojen osaaminen ei kuitenkaan riitä, sillä kirjoista opittua tietoa pitää osata myös soveltaa valintakokeessa. Lisäksi kokeessa on viime vuosina ollut säännöllisesti aineistotehtäviä, jotka ovat perustuneet valintakokeessa jaettuun aineistoon.  

Valmennuskurssilla keskitytään paitsi valintakoekirjojen opiskeluun, myös siihen, miten valintakoetehtäviin pitää vastata. Kurssilla opiskellaan siis myös vastaustekniikkaa, jossa on pitkälti kyse juridisesta ongelmanratkaisusta. Koska vain tekemällä oppii, kurssilla tehdään myös paljon harjoitustehtäviä ja omaa osaamistaan voi testata myös oikeaa koetta simuloivien harjoituspääsykokeiden avulla. 

— Vastaustekniikan merkitystä ei voi väheksyä. Monen hakijan pyrkiminen tyssää lopulta siihen, ettei hän osaa oikealla tavalla soveltaa kirjojen tietoa tai vastata tehtäviin riittävän tarkasti, Mäkelä toteaa. 

Uudistetut valmennuskurssit 

— Suunnittelimme vuonna 2018 kurssit kokonaan uudelleen, jotta ne vastaisivat paremmin hakijoiden tarpeita uuden lyhyen valmistautumisajan osalta. Kursseja kehitetään vuosittain kurssilaisten palautteiden ja kokeen kehittymisen myötä. Kurssilla valmentautuminen alkaa jo ennen varsinaisten pääsykoekirjojen julkaisua. Kevään kurssit jakautuvatkin johdantokurssiin ja varsinaiseen pääsykoekirjojen opetukseen, kertoo Mäkelä. 

— Johdantokurssilla käydään läpi Suomen oikeusjärjestelmän perusasioita ja tärkeimpien oikeudenalojen peruskysymyksiä. Näin hakija saadaan johdateltua oikeustieteen maailmaan. Yleiskäsitys oikeustieteestä on tarpeen, jotta hakija pääsee heti valintakoekirjojen julkaisun jälkeen kiinni varsinaiseen asiaan. 

Johdantokurssilla harjoitellaan myös vastaustekniikkaa.  

— Vastaustekniikkaosiossa käydään läpi valintakokeessa käytettyjä tehtävätyyppejä ja tehdään harjoitustehtäviä, joiden avulla oppii juridista ajattelua ja ongelmanratkaisua. Koska harjoitustehtäviä ei voi tehdä ilman oikeustieteellistä materiaaleja, aineistoina käytetään säädöstekstejä sekä otteita oikeustieteellisestä kirjallisuudesta, kuten vanhoista valintakoekirjoista. 

Valintakoekirjojen julkaisun jälkeen alkaa intensiivinen oikeudenalakohtainen opetus, jossa kukin valintakoekirja käydään tarkoin läpi. Samalla tehdään harjoitustehtäviä ja testataan osaamista harjoituspääsykokeissa.  

— Uudistettu kurssirakenne toimii hyvin: valintakoekirjojen ilmestyessä kurssilaisilla on jo hyvä käsitys oikeustieteellisestä tekstistä, oikeusjärjestelmämme kokonaisuudesta ja vastaustekniikasta.  
 
Albert Mäkelä 
OTM  
Valmennuskurssiopettaja