Opiskelijoiden haastattelut

Panosta lääketieteen valintakokeeseen

— Kun ensimmäisen kerran avasin yliopiston ovet, täysin uusi maailma avautui minulle. Ei ole tarvinnut katua päivääkään, kertoo lääketieteen opiskelija Aleksi Lammi.

Aleksi Lammi kiinnostui lääketieteen alasta, koska halusi ymmärtää, miten ihmiskeho toimii ja minkä takia se ei sitten välttämättä toimikkaan. Nyt hänellä on takana kaksi vuotta lääketieteen opintoja Oulun yliopistossa.

Anatomiaa ja biokemiaa

— Opiskelu on pitkälti ollut sellaista, mitä odotin. Uudet kaverit ja ihmiset ympärillä ovat tehneet kuitenkin tähänastisesta matkasta upean, toteaa Aleksi.

Opiskeluihin on kuulunut mm. anatomiaa, fysiologiaa, farmakologiaa, patologiaa, biokemiaa, kieliä ja kansanterveystieteitä. Syventävät opinnot myöhemmin voit tehdä omien kiinnostusten kohteiden mukaan.

— Ensimmäisinä vuosina opiskeluun sisältyy paljon luentoja ja ryhmäopetuksia. Luennot ovat katsottavissa netin välityksellä missä vain, mikä omassa tapauksessani mahdollistaa urheilu-uran jatkamisen.

Lue ja tee tehtäviä

Aleksi haki opiskelemaan lääketieteelliseen kahteen kertaan.

— Ensimmäisellä kerralla luin kirjoja lävitse pariin otteeseen, mikä osoittautui aika huonoksi tavaksi.

Toisella kerralla hän osallistui valmennuskurssille.

— Keskityin enemmän fysiikan ja kemian tehtävien tekemiseen. Lukeminen toki kulki rinnalla erityisesti biologian osalta. Luin ja laskin kuutena päivänä viikossa kahdeksan tuntia, kahdessa jaksossa per päivä.

Lukemisen ja tehtävien tekemisten lisäksi Aleksi teki mielikuvakarttoja eri kokonaisuuksista ja pyrki näin ymmärtämään kokonaiskuvan asioista.

— Kurssilla oli hyvät opettajat, ja sain aina selvitettyä vaikeiksi kokemani asiat heidän avustuksellaan. Kurssin materiaalit olivat loistavat. Erityisesti tehtävät ja mallivastaukset olivat omassa valmistautumisessa ne tärkeimmät tekijät, Aleksi kertoo.

Kun pääsykoepäivä koitti, Aleksia jännitti.

— Mutta olin aika levollisin mielin. Parhaani olin valmistautumisessa tehnyt, ja sen enempää ei voi itseltä vaatia.

 

Aleksi Lammi, 22

Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta

Päiväni lääketieteellisessä

Torstaina 14. maaliskuuta

Istun sängylläni ja juon iltateetäni. Kulunut päivä on ollut ehdottoman mielenkiintoinen ja hauska, mutta olen jo aivan univalmis.

Päiväni alkoi pienryhmäni kanssa toteutetulla fysiologian kurssityöllä. Tavoitteenamme oli mitata lihasten energiantuottokapasiteettia. Selvitimme myös testattavan maksimihapenottokyvyn ja määritimme tälle eräänlaisen kuntoluokan. Ennen työn suorittamista olimme itsenäisesti opiskelleet mm. lihasten hapensaantia ja toimintaa, joten työ sekä tuki että vahvisti jo aiemmin oppimaani.

Seuraava pakollinen opetukseni oli vasta iltapäivällä järjestettävä elävän anatomian oppitunti. Päätin siis käyttää ajan hyödyksi ja suuntasin kampuskirjastoomme opiskelemaan. Kirjastossa tapasin ystäväni. Yhdessä luettuamme suuntasimme lounaalle ja muistelimme helmikuussa ollutta lääkiksen lasketteluretkeä Sappeelle.

Koitti iltapäivä, mikä tarkoitti elävän anatomian oppitunnin alkamista. Tutkimme toistemme yläkroppia johdattelevien tehtävien avulla: ”Mitkä lihakset saavat aikaan olkanivelen ekstension ja mitkä puolestaan fleksion? Missä M. Latissimus Dorsi sijaitsee? Mikä on kiertäjäkalvosin?” Taas jo aiemmin oppimani konkretisoitui ja syventyi.

Kun koulupäiväni oli ohi, tapasin ystäväni ja matkustimme yhdessä boulderointikeskukselle. Lääkiksen kiipeilykerho järjestää joka kuukausi kiipeilymiitin jollekin Helsingin kiipeilyarenoista. Tämä tarkoitti minulle ja ystävilleni mukavaa yhdessäolemista, urheilua ja huokeita opiskelija-alennuksia.

Iltateeni on nyt juotu. Kello on paljon, ja tiedän seuraavan päivän taas tuovan tullessaan uusia kokemuksia ja iloisia hetkiä. On aika mennä nukkumaan.

 

Elina Rasp, 20

Helsingin yliopisto, lääketiede

Opiskelijavaihdossa ensiavussa Meksikossa

— Pääsin tekemään pieniä toimenpiteitä, kuten ottamaan verinäytteitä ja tikkaamaan, muistelee Eeva-Maria Ylänen opiskelijavaihtoaan Meksikossa.

Kolmatta vuotta lääketiedettä opiskeleva Eeva-Maria Ylänen oli kesällä opiskelijavaihdossa Meksikossa.

— Vietin päiväni julkisen sairaalan ensiavussa, jossa pääasiassa seurailin lääkäreitä töissään.

Sairaala oli tarkoitettu vähävaraisille.

— Ensiavussa näki kaikkea. Oli ampumahaavoja, pahoinpitelyn uhreja, kolariuhreja ja huumeyliannostuksista kärsiviä. Kaiken kaikkiaan Meksiko oli ihan mieletön ja opettavainen kokemus, Eeva-Maria kertoo.

Kutsumusammatti

Eeva-Marialle lääkärin työ on kutsumusammatti.

— Vilpitön auttamisen halu, terveyden edistäminen, itsensä kehittäminen ammatissa ja arvostus saivat minut hakemaan lääketieteelliseen opiskelemaan. Kahden vuoden opiskelujen jälkeen tuntuu edelleen siltä, että opiskelen oikeaa alaa.

Hänestä ala sopii kenelle tahansa, joka on kiinnostunut ihmisistä, ongelmanratkaisusta ja tiedon soveltamisesta.

— Lääkärin työssä suurien kokonaisuuksien hallinta on valttia. Kliininen työ on hyvin käytännönläheistä ja vaatii lääkäriltä hyviä vuorovaikutustaitoja. 

Innostavat valmennuskurssin opettajat

Eeva-Maria pääsi lääketieteelliseen kolmannella hakukerralla. Hän aloitti valintakokeeseen valmistautumisen hyvissä ajoin välttääkseni loppupaniikin.

— Lokakuusta lähtien luin noin 5—6 tuntia päivässä. Tammikuusta eteenpäin luin 6—9 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.

Eeva-Maria osallistui Valmennuskeskuksen päiväkurssille.

— Kurssi oli minulle tiivis kertaussetti, sillä olin siihen mennessä opiskellut kaikki asiat itsekseni. Kurssilla havahtui hyvin siihen, mitkä asiat olivat hallussa ja mitkä kaipasivat vielä läpikäyntiä.

— Kurssin opettajat olivat ammattitaitoisia ja osasivat kertoa tylsiltä tuntuneista asioista mielenkiintoisella ja innostavalla tavalla. Kurssilla sain myös vastaukset moniin kysymyksiin, jotka olivat jääneet mietityttämään.

— Erityisen suuren hyödyn sain valmennuskurssin harjoituskokeista. Niistä näki, mikä oli oma taso suhteutettuna muihin kurssilaisiin.

Eeva-Maria haaveilee lastenlääkärin työstä, mutta myös akuuttilääketiede on alkanut kiinnostaa Meksikon kokemusten jälkeen.

— Haluaisin lähteä avustustöihin kriisi- ja katastrofialueille.

 

Eeva-Maria Ylänen, 24

Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta

Luota itseesi valintakokeessa

—  Panosta täysillä pääsykokeeseen, sillä kukaan ei voi tehdä työtä puolestasi, kannustaa hammaslääketieteen opiskelija Veera Vavuli.

Veera Vavuli on hammaslääketieteen toisella vuosikurssilla.

— Opiskelu on ollut kivaa, vaikka välillä haastavaa onkin. Tämä on vastannut odotuksiani – tosin hammaslääketieteen omat kurssit ovat jääneet muihin lääkiksen kursseihin verrattuna vielä vähäiselle.

Ensimmäisenä kahtena vuotena opinnot sisältävät kaikkea solutasolta elimistöihin.

— Ensimmäisenä vuonna meillä oli yksi oma kurssi, jossa opeteltiin suun anatomiaa, syvennyttiin hampaan eri erikoisaloihin ja opittiin paljon potilaan kohtaamisesta. Lisäksi kävin valinnaisen kurssin nimeltä klinikkafiilistely, jossa pääsimme seuraamaan ja avustamaan nelosvuoden kandien potilastyötä.

Veera pitää opiskelussa etenkin potilaiden kohtaamisesta.

— Lisäksi pidän käytännönasioiden oppimisesta, Veera pohtii.

Opettajalta apua

Veera pyrki hammaslääketieteelliseen opiskelemaan kaksi kertaa.

— Ensimmäisellä kerralla lukeminen jäi yo-kirjoitusten takia vähäiselle, joten suhtauduin koetilanteeseen enemmänkin harjoituksena.

Toisella hakukerralla hän aloitti pääsykokeisiin valmistautumisen kesällä 2017.

— Aloitin syyskuussa valmennuskurssin, jota ennen luin ja kirjoitin fysiikan uutena aineena. Valmennuskurssin aikana luin noin 5-6 tuntia päivässä. Luin useimmiten yhtä tai kahta ainetta päivässä ja enimmäkseen kotona.

Hänestä valmennuskurssi rytmitti luontevasti lukemista.

— Lisäksi hyvät materiaalit ja mahdollisuus kysyä apua olivat ainakin itselle hyödyksi.

3 vinkkiä valmistautumiseen

Veera on yksi Valmennuskeskuksen tutoreista.

— Tutoriksi tulin mukaan, koska haluan yksinkertaisesti päästä auttamaan pääsykoevalmistautumisen kanssa kamppailevia. Koen, että minulta löytyy hyviä opiskeluvinkkejä sekä niksejä stressin hallintaan ja ajankäyttöön.

Millaisia vinkkejä hänellä sitten on?

— Aseta lukemisellesi selkeä päämäärä, joka motivoi painamaan töitä. Pienemmät välitavoitteet auttavat asioiden jäsentelyssä. Ja kun homma alkaa sujua, kasvaa myös luotto itseensä.

Veera muistuttaa myös, että ei kannata päästää itseä liian helpolla, sillä kukaan ei voi tehdä työtä puolestasi.

— Ole kuitenkin itsellesi armollinen. Aikatauluihin on hyvä jättää vapaa-aikaa, jos lukeminen ei millään jonain päivänä suju. Vapaa-aika, liikunta ja kavereiden näkeminen ovat myös jaksamisen kannalta tärkeitä, hän muistuttaa.

— Ja lopuksi vielä: luota itseesi!

 

Veera Vavuli, 20

Helsingin yliopisto, hammaslääketiede

Eläinlääketieteellisen varsavuosi

— Olen pikkutytöstä asti ollut todella kiinnostunut eläimistä. Ja ala-asteelta lähtien unelmani on ollut perinteisen pieneläinlääkärin ammatti, hymyilee Anniina Kullberg.

Anniina Kullbergin ensimmäinen opiskeluvuosi, eli varsavuosi, on takana ja viisi vuotta edessä eläinlääketieteellisessä Helsingin yliopistossa.

— Vaikka olen kaikkea muuta kuin heppatyttö, niin ensimmäisen vuoden kohokohdaksi voisin mainita keväällä suoritetun vastasyntyneen varsan hoitokurssin. Pääsimme yliopistolliselle hevossairaalalle hoitamaan varsoja, hän kertoo.

Harjoittelua lemmikeillä

— Rakastan opiskelua eläinlääkiksessä, vaikka tahti onkin kova, Anniina hehkuttaa.

Eläinlääketieteellisen opiskelu on hänen mukaansa käytännönläheistä ja ennalta suunniteltua. Lukuvuoteen mahtuu vain muutama valinnainen kurssi pakollisten lisäksi.

— Opiskelu on todella monipuolista. Tähän mennessä se on koostunut luennoista, dissektioista, laboratoriotöistä, fysiologian harjoitustöistä, erilaisista vierailuista ja maatilaharjoituksista. Ja toisinaan tarvitsemme opiskelijoiden omia lemmikkieläimiä osaksi opiskelua: mittaamme EKG:tä ja opettelemme anatomisia rakenteita.

Kurssilta aikataulu lukemiseen

Anniina pyrki kaksi kertaa eläinlääketieteelliseen. Toisena vuonna hän osallistui valmennuskurssille.

— Käytin todella paljon aikaa fysiikan ja kemian parissa, laskemiseen ja laskurutiinin kehittämiseen. Biologiaa opiskelin puhtaasti lukemalla ja lisäksi erilaisin visuaalisin keinoin, kuten käsitekartoilla.

Hän eteni pääsykoeluvuissa valmennuskurssin aikataulun mukaisesti – Anniina mainitseekin aikataulutuksen yhdeksi kurssin suurimmista hyödyistä.

— Harjoituskokeet ja simuloitu pääsykoe toimivat itselleni lähinnä suunnannäyttäjinä: mihin piti vielä panostaa, jotta olisin täydessä iskussa pääsykokeessa. Kun pääsykoepäivä lopulta koitti, minulla oli todella varma fiilis.

— Kokeesta poistuessani tiesin, että pääsen sisään. Olin helpottunut ja onnellinen.

 

Anniina Kullberg, 22

Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen