Lääketiede - kurssilaisten kommentteja

Sami opiskelee lääkäriksi Turun yliopistossa ja toimii vuosikurssinsa isäntänä. Pääsykoevalmistautuminen alkoi tammikuussa.

"Valmennuskeskuksen kurssin alettua tammikuun lopulla annoin kurssin rytmittää lukuaikatauluani. Päiväni rakentui kolmesta palasta; luin aamulla muutaman tunnin ennen kurssia, sitten kurssilla ja vielä illalla ennen nukkumaan menoa. Aamuisin heräsin noin kello 9 aikaan. Ensin söin vahvan aamiaisen ja saatoin hetken jopa katsoa televisiota. Päätin lukea kotona, jotta säästyisin turhalta matkustelulta. Kunnolla herättyäni otin yleensä noin 3-4 tunnin lukuhetken, mutta en koskaan lukenut yhtäjaksoisesti yli kahta tuntia. Muutaman minuutin, jopa vartin tauko virkistää ja helpottaa keskittymään. Seuraavaksi matkustin valmennuskurssin luennoille. Kurssin jälkeen päästyäni kotiin tein tunnin verran jotain aivan muuta, mutta kertasin päivän asiat kuitenkin vielä ennen nukkumaan menoa. Tammi-, helmi- ja maaliskuun laskin käytännössä ainoastaan fysiikkaa ja kemiaa, jotta rutinoituisin tehtävien ratkaisijana."

"Valmennuskurssi tarjosi mahtavan rytmityksen päivän kululle ja pääsykoemateriaali käytiin läpi loogisessa järjestyksessä oppimisen kannalta. Mutta kiistatta suurin hyöty oli erittäin asiantuntevat ja pedagogisesti pätevät opettajat ja hyvät oheismateriaalit. Kurssi avasi minulle kanavan selvittää vaikeita ja osittain epäselviä kohtia hakumateriaaleissa. Kurssi tarjosi mahdollisuuden hankkia rutinoituneen käsittelytavan ratkaista fysiikan ja kemian tehtäviä. Kurssin tarjoamat välikokeet olivat myös laadukkaita ja toimivat hyvinä tason mittareina, kannustimina ja herätyskelloina. Kurssilaisten välille kehittyi myös hyvä yhteishenki, mikä toimi motivaattorina sekä kannusti tekemään töitä kohti yhteistä tavoitetta; jonain päivänä pääsisi kollegaksi muiden lääkäreiden joukkoon toteuttamaan toiveammattia."

"Pääsykoepäivänä heräsin hyvissä ajoin ennen kokeen alkua. Sinä aamuna herätessäni olin valmistautunut viisi kuukautta tehokkaasti tulevaa koetta varten, joten ajattelin, että nyt osaan sen mitä osaan ja mitä tarvitsee osata. Aamulla en enää kajonnut Galenokseen, vaan nautin tietoisuudesta, että tähän hetkeen olin ahkeroinut ja kohta pääsen sen näyttämään. Saavuttuani koerakennukselle katselin vain muita hakijoita ja löysin muutaman tutun kurssilaisen, mikä laukaisi jännityksen. Kokeessa tein tehtävän kerrallaan, mutta samalla seurasin jäljellä olevaa aikaa. Ennen jokaisen tehtävän alkamista pohdin nopeasti, kuinka tarkasti kukin tehtävä kannattaa tehdä. Yhden tehtävän yli hyppäsin suoraan, koska en heti ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Vastattuani muihin kysymyksiin, palasin vaikeimpaan ja tein sitä, kunnes aika loppui. Kokeen jälkeen oli suunnattoman helpottunut olo. Silloin urakka oli takana ja tehty se mitä pystyi. Kesä alkoi viimein!"

"Pääsykoe 2007 oli minusta erittäin haastava, sillä kysymysten ratkaiseminen vaati paljon jo opitun tiedon ja käytössä olleen materiaalin soveltamista. Kokeessa ollut aika piti osata käyttää järkevästi; ei saanut juuttua näpertämään sitä ensimmäistä kivaa tehtävää, saati jäädä pähkäilemään ärsyttävän tuttua, mutta silti erittäin vaikeaa tehtävää."

Vinkkinä pyrkijöille: "Lue ja laske! Muista pitää tauot ja välillä kokonaisia välipäiviä irti lukemisesta. Luota itseesi, mutta realisoi omat heikot osa-alueet, jotta osaat kehittää juuri niitä. Valmennuskurssi mahdollistaa kaiken sen, mitä tarvitaan, mutta viimekädessä kaikki on kuitenkin kiinni sinun valmistautumisestasi. Laskurutiinin tärkeyttä ei voi myöskään liikaa korostaa. Nopea tehtävien oivaltaminen antaa lisäaikaa ja varmuutta kokeeseen!"

"Tyypillinen lääkäriksi opiskeleva on yksi tai kaksi vuotta ennen pääsykoetta ylioppilaaksi kirjoittanut, paljon kemiaa ja fysiikkaa lukenut tyttö. Mutta kaikkien tulee muistaa, että joka vuosi lääkikseen pääsee myös paljon abeja ja ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet fysiikan ja kemian laajoja oppimääriä ennen pyrkimistä tai kirjoittaneet yhtään laudaturia ylioppilaskirjoituksissa!"

Maija Talala pääsi opiskelemaan lääketiedettä toisella yrittämällään. Maija valitsi lääketieteen pyrkimiskohteekseen johtuen häneen kiinnostuksestaan tuntea ihminen pintaa syvemmältä sekä fyysisesti että psyykkisesti, halu olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisessä ja halu auttaa toisia. Maija aloitti valmistautumisen lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeeseen helmikuussa töiden ohella.

"Maaliskuusta eteenpäin keskityin vain pääsykokeisiin ja itseni kunnossa pitämiseen h-hetkeä ajatellen. Helmi- ja maaliskuussa kertasin lukiossa opittua kemiaa ja fysiikkaa ja luin Galenosta. Huhtikuussa alkoi valmennuskurssilla kemian opiskelu ja toukokuussa oli fysiikan vuoro. Tällöin keskityin täysin Galenoksen opettamaan kemiaan ja fysiikkaan, ja jatkoin itsenäisesti biologian opiskelua."

"Lukeminen pääsykokeeseen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jolloin sairastumiset ja muut vastoinkäymiset eivät järkytä lukusuunnitelmaa pahasti. Tällöin myös päivittäin ja viikoittain voi ottaa huoletta itselle vapaa-aikaa lukemisesta. Se on tosi hyväksi. Uusi tieto tarvitsee aina aikaa jäsentyäkseen. Huonolla palautuksella ja ylikunnossa huippu-urheilijakin tekee surkean suorituksen. Laadukkaat valmennuskurssit pitävät mukana lukurytmissä huonoimpinakin hetkinä, ja siellä vertaistuki ja tsemppi ovat parhaimmillaan. Opiskelun laadukkuuden kannalta on tärkeää osata tunnistaa omat oppimismetodit ja asiat, mitkä ovat oman oppimisen kannalta tärkeitä, ja pitäytyä niissä. Väsyneenä on ihan turha lukea, ja väsyttää itseä vaan entisestään. En antanut myöskään stressille mitään valtaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä lukiessa, eikä etenkään itse pääsykoepäivänä", ohjeistaa Maija tulevia lääketieteelliseen pyrkijöitä.

Valmistautumistaan Maija valaisee seuraavasti: "Käytin aikaa pääsykokeeseen valmistautumiseen aika vaihtelevasti. Alun perin suunnitelmana oli, että tauot mukaan luettuna käyttäisin maaliskuusta eteenpäin päivittäin kymmenisen tuntia. Maaliskuun lopussa olin kuitenkin reilun viikon täysin vuoteen omana, jonka jälkeen huhtikuun puolivälistä sain osani siitepölyallergioista. Allergiat vetivät aika väsyneeksi, joten huhti - toukokuussa käytin arkipäivinä kolme tuntia valmennuskurssilla ja viitisen tuntia itsenäiseen opiskeluun, aina voimien mukaan. Näiden lisäksi sunnuntaina käytin 3-5 tuntia kertaamiseen. Puolentoista tunnin välein pidin taukoa noin vartin ja lounastauko oli noin puolen tunnin mittainen. Illalla harrastin liikuntaa tai tapasin kavereita, jotta sain päivittäin ajatuksia irti pääsykokeista." Maija opiskeli kirjastossa yhdessä ystävänsä kanssa maaliskuussa. "Luin ystäväni kanssa, jolloin saimme omaa rauhaa lukemiseen ja toisaalta pystyimme tenttaan toisiamme. Huhti- ja toukokuussa kävin Valmennuskeskuksen kursseilla, ja siellä tuli aikaa vietettyä ystävien kanssa kirjojen parissa kurssin jälkeenkin. Muuten luin tällöin kotona oman huoneeni rauhassa."

Maija Piekkala yhdisti onnistuneesti kaksi luku-urakkaa; ylioppilaskirjoitukset ja lääketieteen pääsykoe. Nyt Maija opiskelee lääketiedettä Helsingin yliopistossa. Onnistumisen takasi pitkäjänteinen ja sinnikäs työnteko. "Galenoksen avasin ensimmäisen kerran joululomalla, kun sen lukemista ennen valmennuskurssin alkua suositeltiin. Varsinainen valmistautuminen alkoi tammikuun lopulla kurssin alettua. Elin valmennuskurssin mukaan eli tein läksyt ja valmistauduin seuraavaan kurssikertaan. Vapaapäivinä kertasin jo käsiteltyjä asioita ja yritin ymmärtää vaikeimpia juttuja. Huhti-toukokuussa heräsin päivittäin noin klo 7 ja söin aamupalaa. Aloitin lukemisen siinä kahdeksan puoli yhdeksän maissa. Tein läksyjä, luin teoriaa tai kertasin vanhaa, mitä nyt olin lukusuunnitelmaani kirjoittanut. Lounastauon pidin ennen puoltapäivää. jolloin tein ruokaa ja luin päivän lehden. Sitten jatkoin taas lukemista. Lopetin lukemisen neljään mennessä, tein eväät iltaa varten ja lähdin kurssille. Kotiin palasin puoli kymmeneltä, söin, katsoin telkkaria ja menin nukkumaan. Valmennuskurssi takasi sen, että mikään asia ei jäänyt täysin epäselväksi, koska kurssilla sai aina kysyä. Ryhmän tuki oli myös tärkeä. Koskaan ei tuntunut siltä, että olisi tyhmä kun ei tajunnut jotain, sillä usein muutkin pähkäilivät samaa asiaa. Kurssin avulla pysyi myös hyvin lukurytmissä."

Sinnikkyys palkittiin

"Kurssin aikana olin sitä mieltä etten ikinä voisi päästä sisälle. Johtui varmaankin siitä, että vertasin itseäni muihin kurssilaisiin, jotka eivät olleet päässeet. Olin varsinkin kurssin alkuvaiheessa ihan pihalla fysiikassa ja tuntui siltä ettei tästä koko hommasta tule yhtään mitään. En kuitenkaan luovuttanut vaan tein tehtäviä uudestaan ja uudestaan niin kauan, että ymmärsin ne edes jotenkin. Se oli turhauttavaa. Loppu keväästä mieli oli jo vähän positiivisempi, kun suurin osa Galenoksesta oli luettu ja asiat jotenkin ymmärryksessä. Itse pääsykoe ei jännittänyt paljoakaan, sillä tiesin, että olin valmistautunut parhaalla mahdollisella tavalla. Päätin myös ettei koko elämäni ole kiinni siitä pääsenkö sisään nyt vai seuraavana vuonna, se poisti paineita. Kokeen aikana kuitenkin iski pieni paniikki, sillä koe oli aika lailla erilainen kuin edellisvuosina. Aika meinasi loppua kesken eivätkä tehtävät ratkenneet. Kokosin kuitenkin itseni ja päätin etten jätä ainakaan tyhjiä kohtia. Se kannatti, koska pienen mietiskelyn jälkeen sain ainakin jotain ihan järkevän näköistä paperille. Mielestäni koe oli vaikea, vaikka monet väittivät sitä helpoksi. Oli ilkeää kokeenlaatijoilta laittaa ensimmäiseksi tehtäväksi aineistotehtävä, jota ei ennen ollut ollut. Kemian tehtävät tuntuivat myös ihan mahdottomilta, vaikka pidin itseäni hyvänä kemistinä."

Luota itseesi!

"Luottakaa itseenne, se on tärkeintä. Joskus varmasti tuntuu siltä, että on pihalla kuin pieni lumiukko, mutta se ei haittaa, niin ovat muutkin ihan varmasti. Lukusuunnitelma kannattaa myös tehdä, vaikka se tuntuisi tyhmältä. Sen avulla voi kevään aikana rauhoittaa mieltään. Siitä näkee, että ehtii lukemaan kaiken. Muistakaa tehdä myös jotain muuta kuin lukea. Vapaapäiviä täytyy pitää, että jaksaa koko pitkän kevään. Etukäteen ajateltuna viime kevät vaikutti aivan kamalalta. Miten ikinä voisin selvittää ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeisiin lukemisen samanaikaisesti? Aluksi se olikin aika hirveää etenkin kun fyssassa käsittelimme aluksi vaikeimpia juttuja. Kaikkeen kuitenkin tottui ja lopulta lukeminen oli ihan mukavaa. Pienet onnistumisen kokemukset, kuten hyvä tulos pistareissa kannustivat. Tiesin, ettei muuta tietä sisään pääsyyn ollut kuin lukea."

Miika Vuorinen on opiskellut lääketiedettä Kuopiossa syksystä 2006 lähtien. Pääsykoevalmistautumisen Miika aloitti selailemalla Galenosta jo keväällä 2005 armeijassa ollessaan. "Todellinen lukeminen alkoi kuitenkin vasta tammikuussa 2006 kun lääkäri 1- kurssi starttasi. Tässä vaiheessa tein itselleni selväksi, että nyt luetaan sitten kunnolla, kun kerran leikkiin on ryhdytty. Seuraavat 4,5 kuukautta opiskelu sitten olikin päätyö ja muita hommia tuli tehtyä jos aikaa jäi yli: opiskeluun käytin 30-40h viikossa".

Päivisin Miika opiskeli kirjastossa ja kolmena iltana viikossa oli valmennuskurssia. "Tyypillinen päiväni alkoi herätyksellä klo 8.00. Klo 8.30-9.00 aloitin opiskelun keittiön pöydän ääressä, ja sitä kesti noin tunnin verran. Kirjasto aukesi kymmeneltä ja niihin aikoihin siirryin sinne. Klo 10-16 oli opiskelua sisältäen tunnin ruokatauon ja viideksi Töölöön vk:n kurssille. Kurssi loppui 21.00 ja siitä sitten kotiin. Niinä päivinä joina ei ollut kurssia tuli luettua yleensä pari tuntia pidempään kirjastossa".

Johanna aloitti valmistautumisen tammikuussa valmennuskurssin aloituksen myötä.

"Tammikuusta lähtien luin keskimäärin 3-4 tuntia päivässä. Alussa aika vähän, mutta loppua kohden lukupäivät alkoivat olla 6-8 tunnin pituisia. Tämän lisäksi kurssi... Toisaalta olin parhaillaan lukemassa ylioppilaskirjoituksiin, joihin keskityin enemmän tammi-maaliskuussa. Kunnolla perehdyin Galenokseen vasta kirjoitusten päätyttyä. Tyypillinen opiskelupäivä viime keväänä eteni seuraavasti: Kirjastoon noin 9-10 maissa ja sieltä kurssipaikalle noin kolmen neljän maissa ja kurssilla ilta kahdeksaan tai yhdeksään. Taukoja tietysti aina välillä. Opiskelin tekemällä kurssimateriaalien tehtäviä ja lukemalla Galenosta eri tavoin: alleviivaamalla, tekemällä muistiinpanoja, tekemällä post-it lappusille pieniä tiivistelmiä ja välillä ihan vain pikalukemalla. Näin lukeminen ei alkanut puuduttaa liikaa."

"Valmennuskurssissa parasta oli, että ymmärsi, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä vain turhaa. Esimerkiksi jotkin kohdat, jotka olisin itsekseni melkein ohittanut olikin tärkeitä ja päinvastoin. Lisäksi kurssi auttoi motivoimaan, kun vertasi itseään muihin. Näin myös pystyi hieman arvioimaan lukeeko tarpeeksi. Vaikeat asiat menivät tietenkin paremmin perille opettajan avustuksella. Pyrkimisen alussa tuntui, että kaikki muut osasivat paljon paremmin. Monet kurssilaiset olivat jo pyrkineet useampaan kertaan. Ei pidä masentua, jos ei heti ymmärrä kaikkea."

"Pääsykoepäivänä olin ihmeellisen rauhallinen, vain iloisesti jännittynyt ennen koetta. Koe tuntui erilaiselta kuin sitä edeltävät. Kyllä sitä hetken mietti, että onkohan minulla nyt välineet selviytymiseen tästä. Täytyi vain muistaa, että muutkin ovat samassa tilanteessa. Itse aloitin ensin tekemään kaikkia tehtäviä, jotta niitä voi alkaa työstää heti. Aina, kun en enää keksinyt mitään tai en heti tajunnut mistä oli kyse, siirryin seuraavaan tehtävään."

Lääkärin ammatti on ollut Johannan haave pienestä pitäen. "On vaikeaa keksiä yhtä mielenkiintoista ammattia, joka on vielä niin arvostettu! Opiskelukin tuntuu toistaiseksi todella mielenkiintoiselta. Opiskelussa käytetään paljon PBL:ää eli ongelmalähtöistä opiskelua. Meille annetaan jokin tietty tapaus, josta pienryhmissä keksitään ongelma. Ensin mietitään, mitä kaikkea ryhmässä jo tiedetään aiheeseen liittyen ilman opiskelua ja sitten päätetään, mitä täytyy lukea. Seuraavalla kerralla katsotaan, mitä kaikki ovat saaneet selville. Samasta aiheesta on myös luentoja. Opiskeluun kuuluu paljon lukemista eli kirjastossa istumista. Tosin tämä tapahtuu kavereiden kanssa kahvitaukojen kera ja vaikuttaa olevan pääasiallinen seurustelumuoto."

"Lääketieteen opiskelijalla on hyvät istumalihakset ja hän viihtyy myös juhlissa. Opiskelijat eivät sentään ole aivan Greyn anatomiaa, mutta joka tapauksessa kaukana tylsästä!"