Lääketiede  •  07.01.2020

Alfasyksyn kuulumiset

Viime kerrasta on vierähtänyt tovi ja eka syksy lääkiksessä on taputeltu. Intoa puhkuen astutaan uuteen vuoteen ja kevään opintoihin. Ajattelin nyt kertoa hieman kuluneesta syksystä, toisin kuin viimeksi kirjoitin. Kerron omasta pääsykoeurakastani enemmän nyt kevään aikana.

Opiskelun ja arjen yhteensovittaminen oli välillä haasteellista. Aiempiin opintoihini verrattuna nykyinen opiskelu vie enemmän aikaa ja vaatii säntillisempää ajankäyttöä. Aikaa harrastuksille ja palkkatöiden tekoon sai kuitenkin raavittua riittävästi. Kurssitkin sujui mallikkaasti 😉

Helsingissä meitä ensimmäisen vuoden opiskelijoita kutsutaan alfoiksi kreikkalaisten aakkosten mukaan. Seuraaville vuosikursseille on omat nimensä aakkosjärjestyksessä. Tutoreina toimii yleensä betoista koostuva joukko mukavia opiskelijoita, jotka opastavat uudet alfat lääkisopiskelun ja yliopistomaailman saloihin.

Alkusyksy kuluikin oikeastaan erilaisissa tapahtumissa pyörien. Tutorit järjestävät useita erilaisia tapahtumia, joissa uudet opiskelijat pääsevät ryhmäytymään. Teemoina on yleensä hauskanpito ja tutustuminen uusiin ihmisiin. Mieleenpainuvimpia perinteikkäitä tapahtumia oli mm. Ylämaan kisat ja alfajaiset, johon kuului rastikiertelyä ryhmissä Helsingin keskustassa lääkärin vaatteet yllä. Ylämaan kisat on perinteeksi muodostunut hauska ryhmäkilpailu, jossa kerätään pisteitä mitä eriskummallisemmilla rasteilla tanssista flip-cupiin ja showpainiin.

Itä-Suomen yliopistossa erityispedagogiikan ainejärjestö on suhteellisen nuori, eikä siellä ollut ehtinyt kasvaa varsinaisia perinteitä opiskelijoille. Nyt olen osa melko vanhaa ja perinteikästä ainejärjestöä. Nyt olen päässyt kokemaan monia hauskoja, jopa salaisia perinteitä. Tyypillisesti ekan vuoden perinteisiin kuuluu jonkinlaiset fuksien sekä haalarin kastajaiset.

Opiskelu itsessään on ollut mielekästä ja sopivan haastavaa. Ensimmäiset kurssit ovat käsitelleet lähinnä solujen toimintaa mikro- ja makrotasoilla. Tervettä ja sairasta kudosta päästiin opiskelemaan histologian kurssilla myös mikroskoopilla. Eniten odotan alkavaa kevättä, sillä edessä on anatomiaa ja fysiologiaa sekä hermostoa. Nyt meneillään olevalla kurssilla on tulossa hiiridissektiot ja lisäksi päästään katsomaan patologin työtä sikiön ruumiinavauksessa! Ilmeisesti tämä paljastaa osasta opiskelijoista sen herkän puolen.

Opiskelu meillä on alkuun hyvin teoriapainotteista. Pbl-keisseihin valmistautumiseen kuuluu omatotimista opiskelua ja luentoja. Käytän keskimäärin 3-4 tuntia päivässä opiskeluun ja olen kuuliaisesti käynyt kaikilla syksyn luennoilla. Näissä opinnoissa olen kokenut luennot tarpeellisiksi, sillä materiaalia ja opiskeltavaa asiaa on PALJON. Kun vertaan kaverini opiskeluun Oulussa, on heillä huomattavasti enemmän konkreettisia työtapoja ja menetelmiä jo käytössä. Esimerkiksi emme (kaikki) ole vielä päässeet ottamaan laskimoverinäytteitä tai käyttämään ultraääni-laitetta, kuten Oulussa on jo tehty. Joululomalla pääsin onneksi appiukon oppiin harjoittelemaan ompeleiden tekemistä, joten sain tyydyttää tätä konkreettisen työn paloani!

Nyt kun kevät lähtee käyntiin ja vuoden 2020 pääsykoe lähestyy, kerron tarkemmin omista kokemuksistani. Tsemppiä uuteen vuoteen!

Atte

Crossfitiin hurahtanut, 27-vuotias ensimmäisen vuoden lääkisopiskelija.

Lähtöisin savosta, Pohjois-Karjalassa pyörähtänyt ja nyt Helsinkiin ihastunut.