Psykologia  •  26.05.2021

Fuksivuosi paketissa - mitä jäi käteen?

Moikka taas kaikille! Valtavan suuret onnittelut kaikille todistuvalinnalla sisään päässeille uusille opiskelijoille! Onnittelut myös pitkän ja varmasti myös raskaan luku-urakkansa päättäneille pääsykoehakijoille, ja pidetään sormia ristissä tuloksia odotellessa.

Nyt omasta sisäänpääsemisestäni alkaa tulla vuosi, ja olenkin paljon reflektoinut kulunutta vuotta. Ensimmäinen opiskeluvuoteni on nyt paketissa, ja ajattelin kertoa teille ajatuksistani ja tunteistani sen suhteen. Tietenkään fuksivuoteni ei koronaviruksen vuoksi vastannut odotuksiani. Opiskelijaelämä ja -yhteisö, jota olin pitkän aikaa odottanut kuin kuuta nousevaa, jäi isolta osin kokematta. Sitä suuremmalla syyllä en malta odottaa tulevia vuosia, ja sitä kaikkea mitä tulenkaan kokemaan. Vaikka minua harmittaakin fuksivuoden lässähdys, on tärkeintä, että olen nyt kotona. Kotona alallani, joka tuntuu niin omalta ja kaikin tavoin oikealta, ja uskomattomien ihmisten ja yhteisön ympäröimänä.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä: liian paljon zoomia. Sitä ei kukaan koronan aikana opiskellut voi kieltää. Ja tällehän ei kukaan voinut mitään. Meille järjestettiin etänä erittäin tiuhaan tahtiin vapaa-ajan ohjelmaa, ekskursioita, asiantuntijaluentoja ja palautetunteja, jotka pitivät yllä edes jonkilaista yhteisöllisyyden tunnetta. Moni opiskelija on myös arvostanut sitä, että meidän hyvinvoinnistamme ja jaksamisestamme on yritetty huolehtia niin hyvin kun vaan mahdollista, ja opiskelijoiden turhautuminen ei ole mennyt kuuroille korville. Vaikka vuosi onkin ollut opiskelijoille äärimmäisen turhauttava, on se varmasti ollut sitä myös opetuksesta vastaaville. Yhtä onkin siis pidetty parhaan mukaan!

Vaikka vuosi onkin ollut haasteellinen ja rankka, olen kokenut opintojen sisällön motivoivana ja inspiroivana. Olen yllättynyt siitä, että mitä kaikkea psykologia pitääkään sisällään. Silmäni ovat todellisesti avautuneet sille, että miten loputtomasti mahdollisuuksia ja avautuvia ovia psykologia tarjoaa. Vaikka kaikki kurssit eivät voi tuntua äärettömän kiinnostavilta, näen kuitenkin syyn niidenkin aihepiirien hallitsemiselle. Se on mielestäni yksi psykologian hienoimmista piirteistä, että miten monipuolista, monitahoista ja kokonaisvaltaista tietoa ja taitoa tästä karttuu! Psykologi on todellinen moniosaaja. Itseäni kiinnostaa eniten kliininen puoli ja mielenterveys. Niin kauan kun olen psykologiksi halunnut, olen myös halunnut psykoterapeutiksi. Vaikka se on edelleen unelmani, minulle on avautunut miljoona muutakin unelmaa. Ensimmäisen vuoden opintoihin ei paljoa kliinistä puolta sisälly, ja olenkin yllättynyt siitä, että kuinka omalta monet muutkin psykologian suuntaukset tuntuvat.

Olin erityisen positiivisesti yllättynyt kiinnostuksestani neuropsykologiaan. Tulin lääketieteellisen tiedekuntaan suoraan sanottuna peloissani – olen aina kammonnut lääkäriä ja ihmisbiologia on suorastaan ällöttänyt minua. Neuron ja stadin psykalla erityishuomiota saavan biologisen lähestymistavan suhteen ehdinkin siis jo ennen opiskelun alkamista hieman panikoida. Luento kerrallaan voitin kuitenkin pelkojani, ja huomasin aiheen todella kiinnostavan minua. On mahtavaa huomata, että pelon ja välttelemisen voi kääntää täysin ylösalaisin; muuttaa sen motivaatioksi. Itseään ei siis kannata rajoittaa päättämällä etukäteen, että juuri tämä kiinnostaa minua, kun taas tuo eikä varsinkaan tuo ole minkäänlainen mahdollisuus. Kannattaa pitää mieli ja sydän avoinna ja yllättyä lopputuloksesta!

Neuropsykologian lisäksi vuoden kohokohtakursseja olivat minulle kognitiivinen psykologia, persoonallisuuspsykologia, biososiaalinen kriminologia sekä tietoisuustaidot ja hyvinvointi -kurssi.  Vaikka olinkin jo hakiessa tilastoa opiskellut, pidin sen aihealueita mielekkäinä. Oli hauskaa ja jännittävää päästä omin kätösin räpeltämään tilasto-ohjelman parissa ja päästä jo ensimmäisenä vuonna kirjoittelemaan enemmän tai vähemmän alkeellisia raportteja. Tutkimusmenetelmäkurssilla luettu How To Think Straight About Psychology tarjosi aivan uudenlaisen käsityksen siitä, että minkälainen tiede psykologia oikeastaan edes on, ja arvostukseni alaa kohtaan kohosi entisestään. Suosittelenkin kirjaa kaikille, ketkä harkitsevat psykologiaa omaksi alakseen.

Opintojen sisältöjen lisäksi olen oppinut paljon muita tärkeitä taitoja, kuten yhteistyötä. Kaikki tulevat kollegani tuntuvat niin kypsiltä ja yhteistyöhalukkailta, etten malta odottaa mitä kaikkea tullaankaan heidän kanssaan keksimään. Yhteistyön lisäksi olen oppinut paljon itsestäni. Erityisen tärkeäksi oppitunniksi olen kokenut paineeseen, suorittamiseen, arvosanoihin ja ankaruuteen itseä kohtaan liittyvät aiheet. Psykologian opiskeleminen ei automaattisesti ratkaise kaikkia ongelmia; elämä tarjoaa ihan samanlaisia haasteita, menetyksiä ja kipua kuin aiemminkin. Näen psykologian kautta tulevan kuitenkin valtavan potentiaalin itsen, muiden ja koko maailman ymmärtämiseen.

Vuoden suurimpana antina koen tämän yhteisön, johon olen onnekkaana päässyt osaksi. Pitkän ja synkän talven jälkeen upeiden liilojen haalariemme saaminen ja vappu kohottivat tunnelmia mahtavasti, ja vappu olikin minulle yksi vuoden parhaista illoista. Kuulostaa käsittämättömän hienolta päästä joskus tutustumaan muihin lääkisläisiin, vanhempiin ja uusiin psykalaisiin ja Suomen muihin psykalaisiin. Ennen kaikkea kuitenkin odotan, että pääsisin vihdoin halaamaan ja näkemään omia fuksitovereitani vapaasti. Odotan valtavasti luennoille ja kirjastoon pääsemistä, ja vielä valtavammin odotan haalarien ulkoiluttamista, juhlimista ja opiskelijaelämästä nauttimista! Kiitos kaikille ihanaisille, jotka olette olleet osana vuottani!

Silja.

Silja

Moikka! Olen 20-vuotias psykologian opiskelija Helsingistä. Tervetuloa seuraamaan unelmieni toteutumista fuksivuoteni merkeissä!