Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!

Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3

Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut, sillä galleriastani ei tällä hetkellä oikein muuta meinaa löytyä, hehe. Paitsi yksi kuva etäsitseiltä! Sitsit ovat siis toiselta nimeltään akateemiset pöytäjuhlat ja perinteisesti niissä syödään, lauletaan ja juodaan. Sitseihin kuuluvat oleellisesti myöskin puheet, joiden aikana voi esimerkiksi pyytää laulunjohtajilta toivelauluaan laulettavaksi. Sitseillä syödään kolmen ruokalajin ’illallinen’, joka voi olla esimerkiksi salaattia, pitsaa ja piispamunkki. Laulujen jälkeen nostetaan malja ja kippistetään vierustovereille. Tällä kertaa emme kuitenkaan voineet kokoontua paikan päälle sitsaamaan, joten sitsasimme etänä. Sitsit olivat tosi hauskat ja oli kivaa saada ainutlaatuinen sitsikokemus, jollaista ei varmaan tule toista (toivottavasti pian pääsisimme sitsaamaan ihan paikan päälle! Normaalisti sitseillä on puhelimen käyttö jyrkästi kielletty, mutta etäsitsien loputtua päätin napata tästä ainutlaatuisesta sitsikokemuksesta kuvan. Olimme siis neljän hengen porukalla kokoontuneet ystäväni luokse ja sitsasimme sieltä käsin muiden kanssa Zoom-yhteyden avulla.

Mutta nyt tarinoiden pariin:

_______________________________________________

”Hei! Olen 20-vuotias, kevään 2018 ylioppilas. Psykologian opiskelu on ollut minulla haaveena jo yläkoulusta lähtien, mutta päätös hakemisesta varmistui vasta lukion jälkeen. Lukion jälkeen en hakenut mihinkään, sillä olin niin uupunut kirjoitusten jäljiltä, etten jaksanut edes miettiä jatko-opintoihin hakeutumista. Päätin siis suosiolla pitää välivuoden, jotta saisin levätä kunnolla ja vertailla jatko-opiskelupaikkoja. Päätin kuitenkin jo heti välivuoden alussa pyrkiä opiskelemaan psykologiaa, vaikka sisäänpääsy tuntui minimaalisten sisäänpääsyprosenttien takia mahdottomalta. Päätin kuitenkin perheeni kannustamana yrittää ja onneksi yritin, sillä unelmien opiskelupaikka aukesi ensimmäisellä yrityksellä! Haluaisinkin kannustaa kaikkia psykologian opiskelusta haaveilevia yrittämään edes kerran. Vaikka sisäänpääsy onkin haastavaa, on se kovan ja järjestelmällisen valmistautumisen jälkeen täysin mahdollista! Tsemppiä kaikille!”

– M

________________________________________________

”Kiinnostuin psykologiasta jo ennen lukiota, ja lukiossa kiinnostus lisääntyi entisestään. Pitkään tuntui silti, etten yhtään tiennyt, mitä haluaisin oikeasti tehdä tulevaisuudessa. Lukion aikana ajatus psykologian opiskelusta alkoi pikku hiljaa kehittyä. Meille esiteltiin jo varhain eri alojen sisäänpääsyprosentteja ja alusta asti tiesin, että psykalle hakeminen olisi hyvin haastavaa, melkeinpä mahdotonta. Siksi en uskaltanut pitkään sitä edes harkita. Abivuoden aikana, kun piti alkaa tosissaan miettimään seuraavaa opiskelupaikkaa, ajatus psykologian opiskelusta ei enää jättänyt rauhaan. Yhteishaun lähestyessä yhä harvempi ala enää kiinnosti, ja lopulta mihinkään muuhun hakeminen ei tuntunut yhtä oikealta kuin psyka. Vaikka hakeminen tuntui pelottavalta, päätin, että minun on pakko edes yrittää.

Kävin viimeisten kirjoitusten jälkeen vain katsomassa pääsykokeen ja olin jo valmiiksi päättänyt pitää välivuoden. Se oli tuntunut koko ajan luontevalta vaihtoehdolta. Pääsin välivuodeksi töihin, ja töiden ohella aloitin tilastomatikan treenaamista marras-joulukuussa. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun pääsykoevaatimuksiin ei kuulunut enää tilastomatikan kirjaa. Hankin kuitenkin aiempien vuosien kirjan, sillä en ollut aiemmin lukenut tilastomatikkaa ollenkaan, ja pääsykokeeseen vaadittiin edelleen matikan osaamista. Treenasin matikkaa itsenäisesti parhaani mukaan artikkelien julkaisuun asti. Artikkeleiden julkaisun jälkeiselle ajalle sain onneksi järjesteltyä töistä vapaata enkä sitten tehnytkään melkein mitään muuta kuin luin. Kuukausi meni onneksi aika nopeasti, vaikka silloin aikaa tuntui koko ajan olevan liian vähän. Kuukausi kuitenkin oli todella raskas, eikä intensiivistä lukemista olisi paljoa kauemmin jaksanut. Epätoivon tunteita tuli usein ja välillä piti vain ajatella, että kun olen tehnyt jo näin paljon töitä, en voi enää luovuttaa.

Koko lukuprosessin ajan kalvoi tunne, etten lue tarpeeksi, vaikka varsinkin loppuvaiheessa päivän lukutunteja kertyi ihan kiitettävästi. Mitään muita suunnitelmia en oikein pystynyt tekemään, kun heti tuli olo, että pitäisi olla lukemassa. Taukoja oli kuitenkin tärkeä muistaa pitää, enkä yhtenäkään päivänä lukenut aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kaikki energia kyllä kului lukemiseen. Lopulta koepäivä saapui. Kokeen alussa, ensimmäistä tehtävää vilkaistessani pakokauhu meinasi iskeä, mutta jotenkin sain sen pois ajatuksella, että nyt vain ei ole aikaa panikoimiseen. Kokeen viimeisille minuuteille asti yritin keksiä viimeisiä vastauksia ja väliin jääneet tyhjät kohdat piti lopulta vain arpoa. Suoritus ei ollut lähelläkään täydellistä, ja kokeen jälkeen en yhtään tiennyt mitä tuntea.

Tulosten odotus tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta ne julkaistiin. Olo oli ehkä maailman epätodellisin, kun ”Opiskelupaikka myönnetty”-teksti tuli näkyviin. Onnellisuus, helpotus ja epäusko valtasivat minut ja tuntui ihan hullulta, että se suurin unelma kävi sittenkin toteen. Ja välillä tuntuu siltä edelleen. Lukioikäiselle itselleni sekä kaikille muille samassa tilanteessa oleville haluaisin sanoa, että jos yhtään tuntuu siltä että tiedät mitä haluat, just go for it! Itseäni sisäänpääsyprosentit ja tarinat kaikista niistä hakijoista jotka eivät päässeet sisään pelottivat melkein liikaa, ja mulle henkilökohtaisesti oli suuri ja vaikea päätös, että uskalsin lähteä tavoittelemaan tätä unelmaa. Nyt taas tuntuu hurjalta, että melkein en uskaltanut. Aiemmin muiden tsemppaukset sanoilla ”kyllä sinne joku aina pääsee sisään” tuntuivat vain epätoivoisilta lohdutuksilta, enkä koskaan oikeasti uskonut, että se joku voisin olla minä.

Mutta niin se näköjään on että joskus ne unelmat käyvät toteen, ihan oikeasti.”

– K

______________________________________________

 Hirrrrrrmuisesti tsemppiä kaikille hakijoille viimeisiin viikkoihin! <3