Heipparallaa! 

Elämme jännittävien ja jopa ahdistavien aikojen keskellä. Siitä, mitä pääsykoe tuo tullessaan ei ole kenelläkään meistä vielä aavistusta. Se ahdistaa aivan varmasti, mutta enää muutama päivä ja sitten odotus on ohitse. Sitten tiedät jo paremmin, mistä kevään kokeessa on kyse. Muista, ettei yksikään lukupäivä ole mennyt hukkaan, tuli pääsykoetiedoista mitä tahansa. Tieto pääsykoejärjestelyiden mahdollisesta muuttumisesta saattoi lannistaa ja lukeminen saattoi jäädä vähemälle. Nyt voi täysin hyvällä omallatunnolla olla hetken maassa ja miettiä, että miksi juuri minä ja miksi juuri nyt. Pieni takapakki ei muuta mitään - pieni lukulepo voi olla jopa hyväksi! Kaikki te hakijat olette samassa veneessä, eikä sinulla ole hätää. Tämä on raskasta aikaa, mutta ihminen on uskomaton olento ja puskee läpi vaikka millaisista olosuhteista. Sinusta varmasti tuntuu, että koko sinun tulevaisuutesi on yhden viruksen käsissä, mutta älä anna sen ajatuksen ottaa sinusta valtaa. Seiso tuon ajatuksen yläpuolella ja ole se, joka puskee läpi harmaan kiven eikä anna koronan lannistaa motivaatiotasi. Nyt vain kapuloita rattaisiin ja uudella draivilla kohti pääsykoetta!

Blogipostauksen kuvina mun otoksia tän karanteenielämän ajalta. Niitä ei monta oo, koska eipäs tässä oo kummempia tapahtunutkaan! :D Etäkahvittelua, treenailuja, ulkoilua ja minimaalisen verran opiskelua. Ja ainiin, uusi työ! Siitä ehkä joskus myöhemmin, sillä nyt itse aiheeseen. Keitä me ollaan me psykan fuksit? -juttusarja on täynnä psykologian vuoden 2019 fuksien hakutarinoita koottuna yhteen. Tämä on juttusarjan toinen osa ja tässä tulee kaksi uutta tarinaa. Toivon, että voisit löytää niistä samaistumispintaa tai motivaatiota!

____________________________________________________________

''Aluksi en tykännyt ollenkaan psykologiasta lukiossa, varsinkaan ensimmäisen kurssin aikana. Silti jatkoin toiselle kurssille, jonka jälkeen rupesin haluamaan vain enemmän ja enemmän tietoa. Loppujen lopuksi kävi niin, että abivuonna 2015 minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa - psyka oli ainoa mitä halusin opiskella. Menetin kuitenkin minulle todella tärkeän ihmisen äkillisesti, neljä päivää ennen kevään ylioppilaskokeita, joten pääsykokeeseen lukeminen ei tullu kuuloonkaan. Koko vuosi meni vain siitä toipumiseen.

Seuraavana keväänä 2016 olin valmistautunu hakemaan Jyväskylään, mutta kesätyöt alkoivat yllättävästi jo helmikuussa, eikä minulla ollut vielä energiaa lukea samalla, kun kävin töissä. Vuosi meni töissä käyden, kunnes jäin lukulomalle, menin valmennuskurssille ja hain ensimmäistä kertaa tosissani Jyväskylän yliopistoon 2017. Eipä se koe hirveän hyvin mennyt. Kesän jälkeen menin Jyväskylään Alkio-opistolle tekemään psykologian perusopinnot, minkä takia keväällä 2018 oli kova luotto päästä sisään yliopistoon. Menin uudestaan valmennuskurssille. Noh, soveltuvuuskokeisiin pääseminen jäi sitten yhdestä pisteestä kiinni. Tämä otti tosi koville, minkä takia päätin olla menemättä takasin Alkiolle, missä olisin voinut tehdä psykologian aineopinnot. Halusin ottaa rauhallisesti ja valmistautua seuraavaan kevääseen. Usko oli tosi matalalla, varsinkin kun kuuli kaikkien kaupunkien pääsykokeiden yhdistämisestä. Olin aina ajatellut, etten olisi tarpeeks hyvä pääsemään sisään Turkuun tai Tampereelle - Jyväskylään oli paremmat mahdollisuudet. No, täydellä tarmolla rupesin ennen vuodenvaihdetta laskemaan tilastoa ja menin keväällä taas valmennuskurssille. Neljän vuoden ja kolmen valmennuskurssin jälkeen loppujen lopuksi kävi sitten niin, että olisin kokeen pistemäärällä päässyt kaikkiin kaupunkeihin sisään tänä vuonna.

Tässä opetuksena on se, että vaikka kuinka monta kertaa täytyisi hakea, niin älkää luovuttako. Kaikki hakukerrat auttoivat minua eteenpäin, ne eivät todellakaan menneet hukkaan.''

- E

____________________________________________________

''Hain ekan kerran psykalle muutama vuosi sitten suoraan lukiosta. En kuitenkaan lopulta lukenut pääsykokeisiin, sillä en uskonut että oisin vielä ollut “valmis” alalle. Lähdin sitten opiskelemaan toista alaa pariksi vuodeksi, kunnes tajusin että se psyka ois kyllä se oma juttu. Hain viime keväänä uudelleen ja luin kunnolla - kuitenkin omaa jaksamista kuunnellen, etten polttanu itteäni siinä loppuun. Omaksikin suureksi yllätyksekseni pääsin sisään vaikken ollutkaan ensikertalainen enää.

Minulle se muutaman vuoden tauko lukion jälkeen toisella alalla teki tosi hyvää. Se antoi tärkeän hetken miettiä itteään ja ottaa oikeasti aikaa itsensä juurtumiselle ja pohtimiselle. Mulle psyka ei ollu oikee paikka suoraan lukiosta, mutta nyt koen että oon valmis ja kaikki kokemukset täällä - niin ihanista ihmisistä järkkykiinnostaviin opintoihin - ovat myös tukeneet tätä ajatusta! Sanoisinki vielä sen, että jos ei oo täysin varma heti siitä mitä haluaa tehdä, kannattaa pysähtyä hetkeksi, kuunnella itseään, sekä antaa itelleen aikaa kasvaa löytämään niitä polkuja joita pitkin haluaa kulkea. Tsemppiä kaikille hakemiseen! ❤''

- M

____________________________________________________

Maria Haataja

Psykologian 22-vuotias fuksi Turun yliopistosta. Tervetuloa seuraamaan mun matkaa ja seikkailuja täl pual jokke!  

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Maria

Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!  Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3 Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Tuire

Kompleksia ja Koronaa

Paluu Suomeen, ekat kurssit Meikussa, päätoimittamista, etäopiskelua. Tämän kevään aikana on kerennyt tapahtua niin paljon, että ihan hengästyttää...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Albert

Pääsykokeeseen valmistautuminen

Moro! Psykologian pääsykoe lähestyy, jännitys tiivistyy. Miten luku-urakasta selviää, miten jaksaa loppuun saakka? Tässä postauksessa kerron omat vinkkini pääsykokeeseen...

Lue lisää