Psykologia  •  17.02.2020

Keitä me ollaan me psykan fuksit? - Osa 1

Sitä voisi helposti ajatella, että vaikealle opiskelualalle pääsevät sisään vain ne ’’tietyt ihmiset’’. Se ei kuitenkaan mene niin. Yksi parhaita hetkistä tältä syksyltä on eräs ilta aivan alkuviikoilta, jolloin istuimme fuksiporukalla pubissa ja jaoimme toisillemme omia hakutarinoitamme. Meistä jokainen oli eri elämäntilanteessa nyt ja silloin hakiessaan. Meistä jokainen ponnisti omista lähtökohdistaan: omana uniikkina yksilönään, vuosien aikana muovautuneena ja motivoituneena, jok’ikinen varustettuna omalla huikealla persoonallaan. Ja siellä me istuimme, kaikki saman pöydän ääressä jakamassa omia tarinoitamme, välistä nauraen ja välistä itkien. Tämä monipuolisuus ja erilaiset elämänkokemukset ovatkin yksi parhaista asioista näihin ihmisiin tutustumisessa. Siitä lähti idea jakaa näitä tarinoita myös teille. Keitä me ollaan me psykan fuksit? – juttusarja, on blogipostaussarja meistä psykologian fukseista ja meidän hakutarinoistamme. Aloitan juttusarjan omasta hakutarinastani.

Hakutarinani

Minulle ajatus psykologian opiskelusta ei ollut selkeä, sillä minulla oli lukioaikoina ja sen jälkeen mielessäni useampia minua kiinnostavia opiskelualoja. Lukion alkaessa ajattelin hakevani lukemaan ravitsemustieteitä ja jossain vaiheessa pohdin fysioterapiaa. Olen kyllä koko ikäni tykännyt opiskelusta, mutta minulle tuotti vaikeuksia päättää kaikista kiinnostavista hakukohteista se yksi. Tuntui, että jokainen niistä kiinnosti hieman, muttei yksikään tarpeeksi. Ajattelin etten ole juuri sopiva minnekään, kaikkialle vain hieman. Suunnitelmani lukion suhteen oli kuitenkin selkeä: halusin panostaa ylioppilaskirjoituksiin, sillä tiesin niistä olevan mahdollisesti paljonkin hyötyä jatko-opiskelupaikkaa hakiessa. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2018 ja saavutin tavoitteeni haluamieni arvosanojen suhteen.

Mielenkiinnon kohteena lääketieteen opinnot

Lukion jälkeen hain opiskelemaan lääketiedettä, joka oli yksi silloisista kiinnostuksen kohteistani. Halusin käydä katsomassa minkä tyylinen lääketieteen pääsykoe on ja millainen pääsykoetilanne on ylipäätään. En välttämättä saanut realistista kuvaa kokeesta, sillä menin kokeeseen valmistautumatta ja rennoin fiiliksin – minulla ei ollut edes laskinta kokeessa mukana. Innostuin kuitenkin kokeesta ja kokeen jälkeen olin varma, että lääkikseen hakisin myös seuraavana vuonna.

Jossakin vaiheessa kesää ajatus lääkiksestä alkoi kuitenkin jostakin syystä ahdistamaa – tietyssä pisteessä niin paljon, ettei hakeminen sinne tuntunut enää oikealta. En uskonut mahdollisuuksiini enkä osaamiseeni ja lisäksi kiinnostukseni lääkärin työhön ja pitkään opiskelutaipaleeseen oli liian vähäinen. Päätin vaihtaa suuntaa ja katsella muita vaihtoehtojani. Niitä olivat muun muassa ravitsemustiede, biologia ja opeopinnot. Tässä vaiheessa välivuosi oli jo huimaa vauhtia lipumassa käsistäni ja tuintui, että pitäisi jo kovaa vauhtia päättää mitä haluan opiskella ja isona tehdä. Haluni päästä opiskelemaan oli suuri, mutta omalta tuntuvaa alaa oli erittäin vaikeaa löytää. Psykologia oli jo lukiossa kiinnostanut minua kovin, mutten uskaltanut edes ajatella sitä vakavana vaihtoehtona, sillä siskoni opiskelee psykologiaa ja se on aivan hänen juttunsa. Enhän minä hänen jalanjäljissään kulje, tahdon kulkea omat polkuni, ajattelin.

Itsetutkiskelua

Tässä vaiheessa minun täytyi kuitenkin keskittyä itseeni ja siihen, mitä minä haluan. Elämää olisi hyvä elää itseään kuunnellen, ei miettien sitä mitä muut tekevät.  Laadin listan jokaisesta minua kiinnostavasta alasta ja listasin jokaisesta kaikki keksimäni positiiviet ja negatiiviset asiat yhteen. Psykologia voitti plussien ja miinusten summausten ja suuntani opiskelupaikan suhteen alkoi pikkuhilaa selkeytyä. Päätin hakea opiskelemaan psykologiaa ihan tosissani. Tekisin sen niin täysillä kuin koskaan pystyisin. Laittaisin itsestäni aivan kaiken likoon. Varavaihtoehdoksi laittaisin opiskelupaikkahakemukseen Turun ja Tampereen kauppakorkeakoulut. Siinä oli suunnitelmani, joka sai nimekseen elämänsuunnitelma (aivan kuin opiskelupaikan saaminen olisi koko elämä… Siltä se kuitenkin silloin tuntui, heh).

Vuodenvaihteessa 2018-19 lopetin työt ja aloin rauhassa tutustumaan psykologian pääsykokeisiin. Helmikuussa 2019 aloitin valmennuskurssin Valmennuskeskuksella ja se jatkui aina pääsykokeisiin asti. Viikoittain matkustin Lahdesta Helsinkiin. Luin Oodissa, junassa, Lahden kirjastoissa, kotona, metsässä, kaikkialla. Näistä hakusuunnitelmista sitten lisää myöhemmissä postauksissa! Psykan pääsykokeen jälkeen minulla oli kuukausi aikaa valmistautua Kauppatieteiden pääsykokeisiin, mutta olin tässä vaiheessa niin loppu, että lukeminen jäi aivan minimiin. Ei auttanut kuin luottaa siihen, että kova työ palkitaan. Ja uskoa siihen, että lukion ylioppilastodistus vie minut kauppatieteelliseen, jos ei paikka psykalta aukea. Kesällä sain päätökset opiskelupaikan hyväksymisestä. Ensin julkaistiin kauppatieteiden tulokset – hyväksytty. Sitten psykologian – hyväksytty, sekin. Minut hyväksyttiin kauppatieteisiin ylioppilastodistuksen pisteillä ja psykologialle yhteiskiintiössä (yliopplastodistus + pääsykoepisteet). Tunne tuloksista oli huikea. Kuinka voi olla, että olisin päässyt jokaiseen hakukohteeseeni, ensimmäisellä yrityksellä?

Päätös pyrkiä psykalle

Päädyin opiskelemaan psykologiaa miinusten ja plussien yhteensummaamisen kautta. Ken tietää oliko se oikea ratkaisu tai onko tämä juuri minun alani. Näihin ksysymyksiin vain ajan kuluminen tuottaa vastauksia. Siihen saakka aion ottaa kaiken irti tästä ja täällä olemisesta! Tämä on yksi tarina kaikkien muiden tarinioden ja kokemusten joukossa. Toivon, että nämä tarinat tai ainakin yksi niistä, inspiroivat edes yhtä lukijaa yrittämään täysillä tänä keväänä. Inspiroi lähteä yrittämään ensimmäistä kertaa, tai sitten kokeilemaan vielä sen yhen kerran. Tänne ja jokaiselle muullekin opiskelualle pääsee uusia opiskelijoita jokainen vuosi, ja aivan jokaisella heistä on oma polkunsa jonka he ovat kulkeneet. Miksei tämä vuosi olisi juuri sinun vuotesi?

Se ei pelaa joka pelkää. Ja pelaamatta ei voi voittaa.

– Maria

Maria

Psykologian 22-vuotias fuksi Turun yliopistosta. Tervetuloa seuraamaan mun matkaa ja seikkailuja täl pual jokke!