Loppukokeita, terapiakoiria ja selviytymispakkauksia

Albanyssä vietetään loppukokeiden aikaa ja kampuksella vuorottelevat hermoromahdukset ja unettomat yöt, sekä lämmin ja kannustava tunnelma. Koulu on järjestänyt sydäntälämmittäviä finaaliviikkojen tapahtumia, kuten ilmaista ruokaa koulun ruokaloissa, terapiakoiria tiedekirjaston aulassa sekä opiskelutarvikkeita ja aforismeja sisältäviä selviytymispakkauksia kaikille halukkaille. ”All-nigtherin” ollessa yksi suosituimmista opiskelumetodeista, ei ole ihme, että kampuksen Starbucks vetää väsyneitä opiskelijoita vielä ilta yhdeksältä.

Oma viimeinen viikkoni on moniin verrattuna hyvin helppo, sillä olen tapani mukaan opiskellut koko syksyn niin maanisella sitoumuksella, että viimeisen viikon panostukseksi riittää hyvin pitkät yöunet ja pikakertailu. Tämän viikon todellisen projektini onkin ollut Suomielämän järjestely; ensi kevään kurssien valinta Meikusta: oikeuspsykologiaa, seksuaalisuuden psykologiaa, kognitiivista neurotiedettä ja kliinistä neuropsykologiaa… Tässähän ei meinaa nahoissaan pysyä! Sen lisäksi asialistalla ovat olleet opintotukiasioiden kanssa painiminen sekä töiden haku ensi keväälle ja kesälle; mutkaisen opintopolkuni takia kandivaiheen opintotukikuukaudet alkavat olla pikkuhiljaa lopussa, joten kevään kuviot vaativat hieman luovuutta.

Aika on kulunut viime päivinä matelemalla. Havahdun säännöllisesti siihen, että olen fyysisesti edelleen täällä, enkä lentokoneessa matkalla Suomeen. Mieleni liihottelee jo iloisesti Atlantin yllä. Koitan juurruttaa itseni tähän hetkeen ja hengittää syvään, sillä en halua nukkua viimeisten päivieni ohi, niin paljon kuin Suomeen paluuta odotankin. Ajattelin seuraavaksi listata asioita, joita tulen kaipaamaan ja asioita joita odotan eniten.

Yhdysvalloista tulen kaipaamaan erityisesti:

-Sitä äidillistä lämpöä, jolla yliopiston koulubussien kuljettajat tervehtivät bussiin kömpiviä opiskelijoita ja jolla he toivottavat meille ”aivan mahtavaa päivää” astuessamme joulukuiseen pakkassäähän.

-Yltäkylläisyyteen kallellaan olevia yliopistoruokaloita

-Etnistä monimuotoisuutta

-Sitä kun kaupan kassa sanoo ”ole hyvä, kulta”

-Proffia, jotka selvästi välittävät opiskelijoidensa menestymisestä ja tekevät paljon töitä sen eteen, että vaikeatkin asiat aukeavat kaikille.

-Kampuskuplassa elämisen huolettomuutta ja mutkattomuutta.

 Suomeen paluussa odotan erityisesti:

-Sitä, että suoraan asiaan -mentaliteetilla voi olettaa pärjäävänsä aika lailla tilanteessa kuin tilanteessa.

-Vähän vähemmän yltäkylläisiä yliopistoruokaloita

-Etnisen monimuotoisuuden jatkuvaa kehittymistä

-Sitä, että kaupasta saa ruisleipää, kymmenen eri rasvaprosentin maitoa ja massoittain ihania vegaanihumputuksia

-Opiskelumentaliteettia, joka ei perustu arvosana-pakkomielteelle, vaan laajemmalle näkemykselle elämän prioriteeteista ja siitä mikä oikeasti on tärkeää (ja järkevää).

-Tiedostavia ja vastuullisia opiskelijakavereitani