Moro! Minun nimeni on Albert, ja opiskelen psykologiaa ensimmäistä vuotta Jyväskylän yliopistossa. Olen yksi Valmennuskeskuksen uusista bloggaajista. Tänään kerron teille hieman minun valmistautumisestani psykologian pääsykokeisiin.

2017 syksyllä valmistuin lukiosta, ja suunnitelmani olivat selvät. Halusin psykologiksi. Tammikuussa 2018 menin armeijaan, ja armeijan käyneet tietävät että kasarmien fengshui ei ole kovin otollinen opiskelun kannalta. Eikä kyllä oikeastaan minkään kannalta. No, kävin kuitenkin psykologian pääsykokeessa, ja se oli suurimmaksi osaksi täyttä hepreaa minulle. Lupasin itselleni että vuoden päästä olen täydessä iskussa koetta varten. 2018 kesällä juhannuksena pääsin armeijasta pois, ja hetken siinä armeija-tukkaani kasvattelin ja pohdin syntyjä syviä. Heinäkuun lopussa kävin hakemassa kirjakaupasta tilastomatematiikan opuksen ja aloin käymään aiheita läpi. Päätin käydä korottamassa keväällä 2019 psykologiaa ja äidinkieltä, ja aloin opiskelemaan myös niitä varten.

Olimme kirjastossa tyttöystäväni kanssa opiskelemassa ja hän sanoi, että tuo sinun työskentelysi näyttää ja kuulostaa aika vaivalloiselta. Sitä se kyllä olikin. Koulu ei ole ikinä ollut minulle kovin tärkeä asia, vaan olen koko elämäni keskittynyt lähinnä salibandyyn ja pleikkarin pelaamiseen. Koulu on tullut siinä sivussa. Olen pärjännyt ihan hyvin, mutta en ikinä päässyt huipputuloksiin esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa. Minulla ei oikeastaan ollut mitään hajua siitä, miten minun pitäisi opiskella, jotta asiat jäisivät päähäni. Pienen alkukankeuden jälkeen homma alkoi kuitenkin lähteä rullaamaan. Psykologian opiskelussa kokeilin erilaisia opiskelutapoja, kuten ajatuskarttoja, Quizletteja, sekä muistipalatseja. Kaksi jälkimmäistä osoittautui minulle parhaimmaksi tavaksi, saatan avata niitä vielä hieman lisää seuraavissa postauksissa. Syksyn aikana ostin valmennuskurssin pääsykoetta varten, koska koin tarvitsevani kaiken mahdollisen avun matkalleni.

Nyt hypätään tammikuuhun, ja valmennuskurssi alkaa. Oli mahtavaa päästä juttelemaan kurssilaisten kanssa ja saada vertaistukea ihmisiltä jotka pyrkivät samaan tavoitteeseen. Syksyn opiskeluni oli kokonaisuudessaan aika tehotonta, ja en oppinut asioita kovin syvällisesti. Mutta se toimi eräänlaisena alkulämpönä oikeaa koitosta varten. Olin löytänyt minulle sopivia opiskelutekniikoita, ja nyt pääsin käyttämään niitä tosissani. Kevään aikana pääsin hyvään työtahtiin. Huomasin, että aamut ovat minulle parasta aikaa lukea, joten muutin unirytmiäni siten että kerkesin klo 8 aamulla kirjastoon. Jossain vaiheessa päiväni näytti parhaimmillaan (tai pahimmillaan) tältä: klo 5 herätys, 5.30 urheilemaan, 6.30 kotona, noin tunti lukemista, klo 8 kirjastoon. Klo 13 päivä oli lukemisen osalta pulkassa. Illalla klo 20 nukkumaan. En kuitenkaan jatkanut tätä koko kevättä, mutta en päästänyt unirytmiä lipsumaan kovin myöhäiseksi missään vaiheessa.

Opiskelu itsessään alkoi tuntua kevään aikana todella palkitsevalta. Aamuisin oli aidosti mukavaa lähteä Tampereen pääkirjastoon hiljaiseen, joskin hieman tunkkaiseen ja lievästi hienhajuiseen lukutilaan. Opin nauttimaan opiskelusta ja oppimisesta, ja se on yksi tärkeimmistä asioista mitä minulle jäi käteen pääsykokeisiin valmistautumisesta. Välillä tietenkin tuli päiviä jolloin ei huvittanut tehdä mitään, mutta minun ei ollut kovin vaikea motivoida itseäni, tässä oli kuitenkin kyse tulevaisuudestani ja unelma-ammatistani.

Ylioppilaskirjoitukset menivät ihan hyvin, sain korotettua molempia aineita. Todistuksestani saatavat pisteet eivät kuitenkaan lopulta olleet riittäviä yhteispistevalintaan. Mutta kokeisiin osallistuminen antoi minulle tilaisuuden päästä kokeilemaan uusien opiskelutekniikoideni toimivuutta. Ne toimivat hyvin, ja tämä antoi minulle itsevarmuutta pääkoitosta varten.

Kalenteri näytti huhtikuuta, ja artikkelit julkaistiin. Olin tyytyväinen, sillä suurin osa artikkeleista oli mielenkiintoisia. Tässä vaiheessa urakkaa olisin ollut kaulaani asti suossa ilman valmennuskurssia, koska minulla ei ollut harmainta aavistustakaan miten tieteellisiä artikkeleita kannattaa opiskella. En ollut muistaakseni ikinä edes nähnyt tieteellistä artikkelia. Valmennuskurssin vinkeillä sekä uusien opiskelutekniikoiden avulla pääsin kuitenkin hyvään vauhtiin.

Pääkoitos alkoi lähestyä, ja viimeinen viikko oli aika stressaava. En yleensä ole kova jännittämään, mutta viimeisellä viikolla kävin koko ajan ylikierroksilla enkä saanut nukutuksi. Jollakin ilveellä kampesin itseni rentoon mielentilaan ja sain unen päästä kiinni. Juhlapäivänä minulla oli aamulla hyvä pöhinä päällä, ja tasapainoilin onnistuneesti järjestyksen ja kaaoksen välillä. Kokeessa ajatus kulki vauhdikkaasti, ja sain puristettua itsestäni irti kaikki tehot. Jännitys on kohtuullisissa annoksissa ihmisen paras kaveri!

Joskus heinäkuun lopussa tulosten julkaisun takarajan lähestyessä aloitin Opintopolun sivujen armottoman päivittämisen. Sorruin myös selaamaan vauva.fi keskustelupalstoja. Eräänä päivänä ne tulokset sitten tulla tupsahti, näytöllä luki että hyväksytty. Vuosi sitten kokeessa käydessäni tein lupauksen tehdä niin kovaa hommia että pääsen yliopistoon lukemaan psykologiaa, ja pidin lupaukseni. Olin, ja olen edelleen aika ylpeä itsestäni.

Jatkossa tulen sukeltamaan syvemmälle minun valmistautumisprosessini eri osiin, kuten opiskelutekniikoihin, valmennuskurssin hyödyntämiseen sekä opiskelusta palautumiseen. Saatan myös kertoa hieman nykyisestä arjestani yliopistomaailmassa. Stay tuned!

PS: Kaverini Maria julkais ensimmäisen blogi-postauksensa, suasittelen käydä lukemas millaist o opiskel psykolokiaa Turkkuses. https://www.valmennuskeskus.fi/blogi/psykologia/7345-ensimmaeiset-kuukaudet-psykologian-opiskelijana

Albert Hemmo

21-vuotias Psykologian opiskelija Jyväskylän yliopistosta.

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Albert

Matkani kohti psykologian pääsykoetta

Moro! Minun nimeni on Albert, ja opiskelen psykologiaa ensimmäistä vuotta Jyväskylän yliopistossa. Olen yksi Valmennuskeskuksen uusista bloggaajista. Tänään kerron teille...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Tuire

Fuksisyksy etänä: Bileitä, Pullaa ja Puluja

The hype is real. Astuessani ensi kertaa yliopiston kampukselle, minua tervehti jättimäinen juliste, jossa UAlbany -sporttivermeisiin sonnustautunut jenkkifutari puri hammasta hikipisarat roiskuen...

Lue lisää