Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta.

Se on mielestäni se ja sama, onko varasijalla 20 tai 80, jos sitä ei vain päässyt sisälle. Lopputulos ainakin on sama. Toki voi ajatella, että ehkä sitä eteni edelliseen hakukertaan verrattuna tai jos MELKEIN pääsi sisälle, niin se ei olisikaan mahdottomuus ensi vuonna. Toisaalta on voinut mennä huonommin kuin aiemmin ja se vasta masentavaa onkin. Totuus ei kuitenkaan ole se, että olisit mennyt taakse päin. Se oli tänä vuonna vain siulle epäsuotuisa koe.

Mie vihaan tulla torjutuksi. Oli se sitten yliopisto, kaverit, poikaystävä tai työ. Tuntuu, että ennen kestin sitä paremmin ja nykyään romahdan totaalisesti joka kerta. Vuoden aikana hain kahta työtä. Pääsin molemmilla kerroilla haastatteluun, mutta siihen se sitten jäikin. Se tuntuu oikeastaan vielä pahemmalta. CV ja hakemus eli paperiversio minusta oli riittävä, mutta haastattelussa en ollut tarpeeksi hurmaava. Viimeisimmäksi olen ollut paperilla hyvä tyttöystävä ja siihen se koko suhde sitten loppuikin. Ei tarpeeksi tunnetta, ei vetovoimaa.

“Ansaitset kyllä jotain hyvää. Oot niin mahtava mimmi!”

Joo, se on just se, mitä mie haluankin kuulla. Onneksi te lukijat ette näe kuin tekstin – haha!

Kuvittelet tekeväsi kaiken oikein, mutta se ei riitä. Luet satoja tunteja, mutta työtäsi ei palkita. Kyllähän se meitä kaikkia syö. Silloin ei auta, että joku yrittää lohduttaa ja heittelee ilmoille lausahduksia, jotka ovat ilmiselviä:

• “Kyllä se siitä.”
• “Ensi vuonna uudestaan.”
• “Kyllä sie vielä jonkun löydät.”
• “Vuoden päästä vielä naurat tälle.”
• “Asioilla on tapana järjestyä.”
• “Pidetään asiat asioina.”

Psykologi Jordan Peterson puhuu paljon siitä, kuinka jokainen tappio vähentää hyvän serotoniinitasoja, ja jokainen voitto puolestaan lisää sitä. Ja niinhän siinä käy. Onnistuminen ruokkii itsevarmuuden kautta onnistumista ja epäonnistuminen epäonnistumista. Miten sitä uskaltaa lähteä aloittamaan taas alusta kovan tappion jälkeen? Mitä ihmettä tässä nyt sitten pitäisi oppia kuluneesta vuodesta, joka ei taatusti tuottanut haluamaasi lopputulosta? Vaikka miekin kuinka yritin olla toiselle hyvä, ei se riittänyt.

Ehkä se opetus on jokin syvempi ajatus. Välillä ainakin itsellä tuntuu asiat menevän niin, etten pysähdy ikinä miettimään, mitä opin ja mitä tekisin toisin. Huitelen menemään ajatellen, että se ei vain ymmärtänyt hyvän päälle. Tiedät olevasi oikeassa ja jankutat ja argumentoit oman näkemyksesi puolesta. Jos tästä kuitenkin tulee toiselle paha mieli, olet hävinnyt. Jotain voisi silti tehdä toisin, ainakin kommunikaatiossa. Ja voihan se ollakin niin, että et juuri mokannutkaan, mutta aina on syytä kehittyä ja kasvaa aikuiseksi…tai ainakin yrittää.

Myös koe tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Jos se yksi tehtävä olisi ollut toinen tai olisit aiemmin tajunnut, mitä siinä haettiin, voisit nyt olla sisällä. Se yksi tehtävä saattoi ratkaista kaiken. Ja nyt se serotoniinitaso valahtaa ja kuvittelet olevasi huonompi kuin oletkaan. Jos kuitenkin luit paljon, olet rationaalisella tasolla fiksumpi kuin viime vuonna. Olet siis parempi kuin ennen, vaikka aivot lyttäävät maanrakoon.

Pysähdytään välillä ja yritetään oppia muutakin kuin oikeita vastauksia. Oli asioilla tarkoitus tai ei, voi niistä tehdä merkityksellisempiä. Kaikki ei kuitenkaan ole turhaa. Aina jää jotain käteen, jos vain tajuaa katsoa.

-Linnea