Hei vaan pitkästä aikaa! Hakijoiden pääsykoeurakka on tältä keväältä tuloksia lukuun ottamatta paketissa, samoin kuin mun fuksivuosi on yhtä rästitenttiä vaille taputeltu. Tässä alkaa jo iskeä pieni identiteettikriisi:  viimeistään 28.6 jälkeen mä en ole enää fuksi. On haikeaa mutta samalla jännittävää astua (akateemisesti) vanhempien opiskelijoiden joukkoon.

Pääsykoe ei ilmeisesti aiheuttanut samanlaista kauhistunutta jälkipuintia kuin viime vuonna, mikä lienee hyvä asia. Nyt kannattaa vaan pitää itsensä kiireisenä eikä pohtia tuloksia: ne tulevat kun tulevat. Nauttikaa kesästä, olette ansainneet sen! Ja ette hakijat sitten mene katsomaan niitä oikeita vastauksia, jos ne tulevat ennen tuloksia! Ette kuitenkaan muista, mitä olette tarkalleen vastanneet ja odottelu on viime hetkillä tarpeeksi stressaavaa muutenkin.

Viime kirjoituksen jälkeen olen käynyt Maltalla, viettänyt opiskelijavappuaaton, maannut vappupäivän (ihan oikeasti) kipeänä sängyssä, tehnyt elämäni ensimmäistä kertaa todella kipeänä tentin (tuloksista päätellen kannattaa kokeilla uudelleenkin!) sekä aloittanut kesätyöt. Postauksen loppuosan ajattelin omistaa Maltan matkakertomukselle sekä EFPSAn mainostamiselle.

Fuksina tulee ihan kamalasti tietoa eri järjestöistä ja tahoista, joiden toimintaan on mahdollista liittyä. Informaatiotulvassa voi olla helpompi vain antaa näiden jäädä mielen sopukoihin ”oon mä siitä joskus kuullut”-lokeroon sen sijaan, että oikeasti lähtisi johonkin mukaan. Siksi kannustankin nyt painamaan mieleenne kirjainyhdistelmän EFPSA eli European Federation of Psychology Students’ Associations. EFPSAlla on yli 300 000 jäsentä yli 30 Euroopan maassa. EFPSA:n tehtävänä on edustaa psykologian opiskelijoita, edistää psykologiaa tieteenalana, ja mahdollistaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä yhteistyö opiskelijoiden, tieteentekijöiden ja ammattilaisten välillä (lähde: psykologianopiskelijat.net). EFPSA järjestää myös useita tapahtumia, joista suurimpana vuosittainen kongressi, joka kerää yhteen 350 psykalaista ympäri Eurooppaa. Kongressilla on aina jokin teema, jonka ympärille on rakennettu luentoja ja workshoppeja. Lisäksi järjestetään sosiaalista ohjelmaa. Kongressiin haetaan ja hakemukseen kannattaa panostaa, sillä innokkaita on enemmän kuin paikkoja riittää.

Tänä vuonna kongressi järjestettiin Maltalla 22.-29.5 ja aiheena oli persoonallisuuspsykologia. Reissuun lähti 22 suomalaista, joista vain yhden tunsin ennestään jotenkuten Kompleksin kautta. Ensimmäinen päivä (sunnuntai) oli raskas kaiken matkustuksen, uusien ihmisten tapaamisen ja kohmeisen englanninkielentaidon henkiinherättämisen johdosta ja aloin jo miettiä, kuinka selviän viikosta. Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä kongressi oli yksi parhaista jutuista ikinä.

Maanantai-iltana järjestettiin cultural evening, eli jokainen maa toi naposteltavaa sekä juotavaa ja pöytiä sai kiertää ja antimia maistella mielensä mukaan. Suomen kestosuosikin ulkomaalaisten keskuudessa voitte bongata allaolevasta kuvasta. Meillä oli päällämme myös opiskelijahaalarit, jotka herättivät suurta ihastusta. Tämän jälkeen oli pitkälle aamuun venyneiden after partyjen vuoro. Tiistaina alkoivat luennot. Itse kävin kuuntelemassa luennot esimerkiksi synestesiasta sekä stressin vaikutuksesta hyvinvointiin.

Keskiviikkona osallistuin esimerkiksi superkivaan workshoppiin merkityksellisistä ihmissuhteista. Illalla ohjelmassa oli rentoa oleskelua rannalla nuotion ääressä sekä tanssimista. Torstaina kävimme excursiolla läheisessä kaupungissa Melliehassa sekä pääkaupungissa Valletassa. Perjantaina luennot jatkuivat ja näistä voisin erityisesti mainita professori Anu Realon esityksen kansallisstereotypioista. Realo kuuluu maailman viitatuimpien psykologian tutkijoiden joukkoon. Lisäksi Realo näytti tutkimuksia, joissa oli ollut mukana eräs luennoitsijamme ja pääsykokeidentekijämme Suomesta! Illemmalla toimme lisää suomalaista opiskelijakulttuuria Maltalle järjestämällä sitsit rannalla (tosin ilman taukoja ja ruokaa). Sitsit olivat menestys ja nostattivat hyvin fiiliksiä illan juhlia varten. Tanssi ja kiinnostavat keskustelut jatkuivat taas halukkailla aamuun asti.

Lauantaina oli vielä luentoja. Lisäksi kävimme pienellä Suomi-porukalla viereisellä Gozon saarella. Illalla oli vuorossa Gala night, eli viimeinen ilta ja vähän parempaa päälle. Eräässä resorttimme huoneessa oli jokaisen nimellä varustettu kirjekuori, johon sai käydä viemässä kivoja viestejä. Näitä olikin ihana lueskella sunnuntaina paluulennoilla <3

Malta oli upea saari. Kauniit maisemat ja lämpimät säät toivat viimeisen silauksen ihanalle kokemukselle. Oli ihan mieletöntä herätä aamulla aamiasbuffettiin, mennä hetkeksi altaalle makoilemaan ja sitten suunnata kiinnostavalle luennolle jos toisellekin. Luentojen välissä oli aikaa tutustua ihmisiin eri puolelta Eurooppaa, nauttia niin paljon ruokaa kuin vatsaan vain mahtui (okei buffa oli vain kolmesti päivässä) ja lähteä vaikka viereisille kallioille ihailemaan maisemia. Sitten vielä iltaohjelmista syntyi unohtumattomia muistoja. Sain kongressista tosi paljon rohkeutta astua epämukavuusalueelle, uusia kavereita, mahtavia kokemuksia sekä motivaatiota kehittää kielitaitoa.

Ensi vuonna kongressi järjestetään Tanskassa ja sitä seuraavana vuonna Irlannissa. Suosittelen lämpimästi <3

Ihan superia kesää kaikille!

-Minea

Minea Antikainen

Moi! Olen Minea, 21-vuotias toisen vuoden psykanopiskelija Helsingistä. Kirjoittelen blogiin etenkin opinnoista ja opiskelijaelämästä, mutta annan myös vinkkejä pääsykokeisiin. Kiva kun löysitte paikalle, toivottavasti teksteistäni on teille iloa. Nähdään psykalla!

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Tuire

Kiitospäivä ja Koti-ikävä

State University of New Yorkissa vietetään parhaillaan Kiitospäivää, siis totaalista taukoa kampuselämästä, syö-niin-paljon-kuin-jaksat ruokaloista, luennoista...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Albert

Matkani kohti psykologian pääsykoetta

Moro! Minun nimeni on Albert, ja opiskelen psykologiaa ensimmäistä vuotta Jyväskylän yliopistossa. Olen yksi Valmennuskeskuksen uusista bloggaajista. Tänään kerron teille...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Tuire

Fuksisyksy etänä: Bileitä, pullaa ja puluja

The hype is real. Astuessani ensi kertaa yliopiston kampukselle, minua tervehti jättimäinen juliste, jossa UAlbany -sporttivermeisiin sonnustautunut jenkkifutari puri hammasta hikipisarat roiskuen...

Lue lisää