Mistä sisäänpääsy on kiinni? (ja mistä se ei ole)

Moikka kaikille ja ihanaa aurinkoista perjantaita (ja viikonloppua, jee!). 🙂 Ajattelin tänään kirjoitella teille siitä, mistä sisäänpääsy (on kokemukseni mukaan) kiinni ja mistä ei. Keskityn etenkin armollisuuteen itseä kohtaan.

Sisäänpäästäkseen on luettava 10 tuntia vuorokaudessa, ilman lepopäiviä, koko kevään ajan (mahdollisesti jopa pidempään), vain näin on mahdollista päästä opiskelemaan psykologiaa. Näinkö? No ei todellakaan. Tällainen tahti lähinnä vain uuvuttaisi kenet tahansa eikä edesauttaisi sisäänpääsyä.

Sisäänpääsy on hyvin yksilöllistä ja osa sisäänpäässeistä on lukenut vain reilun kuukauden, osa puoli vuotta tai kauemmin. Kuitenkin, se, mikä on mielestäni keskeistä pääsykoeprosessissa on inhimillisyys ja armollisuus itseä kohtaan pahimpina hetkinä.

Kuvittele seuraavanlainen tilanne: pääsykokeisiin on aikaa pari kolme viikkoa, et ole vielä ehtinyt opiskella läheskään kaikkia artikkeleita, olet hyvin epävarma osaamisestasi ja koet uupuvasi työtaakan alle. Koet psykosomaattista oireilua, pää on tukkoinen ja sitä särkee, ajatus ei kulje, olet väsynyt ja niskat ovat jumissa (lisäten muuta oireilua). Mitä kyseisessä tilanteessa kannattaa tehdä? Opiskella lisää, koska aika meinaa loppua kesken (tai ainakin siltä tuntuu) vai pitää 3-4 päivän vapaat, jotta jaksamisesi ja vointisi paranee – menetetyn ajan uhalla?

Vastaus on toivottavasti teille selkeä, jälkimmäinen vaihtoehto. Itsensä uuvuttaminen ei ole koskaan järkevä vaihtoehto, vaan silloin kun tuntuu että vauhti kasvaa liian kovaksi, tulee pysähtyä! Pysähtyä. Hengittää. Rauhoittua. Pitää ne parin kolmen päivän vapaapäivät (vaikka se tuntuu kuinka mahdottomalta sekä ”ajanpuutteen” että ”pakko-lukea-koko-ajan” -ajattelun vuoksi), kerätä voimia ja nousta reitin varrelle sattuneesta kuopasta takaisin ylös opiskeluiden pariin.

Kaikki, eikä edes suurin osa, mene pääsykoelukemisten suhteen aina putkeen. Aikatauluun tulee varata päiviä yllä kuvaillunlaisille sattumuksille. Parin päivän levosta ja sen jälkeen entistä tehokkaammasta opiskelusta sisäänpääsy ei tule olemaan kiinni. Muistakaa armollisuus itseä kohtaan, etenkin raskaimpina hetkinä.

Tsemppiterkuin, Emmi