Psykologia  •  11.02.2018

Pitääkö kaikki osata pääsykokeessa?

Sain toisen blogini johdosta kysymyksen tässä taannoin, jossa muun muassa pohdittiin sitä, pitääkö pääsykokeessa ehtiä/osata tehdä kaikki tehtävät, ja erityisesti viime vuoden kokeesta solukalvo- ja muuntofunktiotehtävä oli jäänyt kysyjää askarruttamaan: mitä jos on lukenut ratkaisut viime vuoden kokeeseen ja pohtinut niitä, eikä vieläkään ymmärrä tehtävän ratkaisua? Pitääkö siis pääsykokeessa osata joka ikinen tehtävä, jotta voi päästä sisään?

Vastaus on – teidän onneksenne – ei tietenkään. Ihan kaikkea ei tarvitse osata – enhän itsekään osannut 2000-luvun vanhojen pääsykokeiden joka ikistä tehtävää, muutamat tehtävät eivät vain ottaneet onnistuakseen, vaikka kuinka niitä yritin laskeskella, katsoa oikeita vastauksia ja yrittää uudestaan. Tällöin jätinkin nämä pari tehtävää ihan suosiolla sivuun useiden yritysten jälkeen ja keskityin muihin tehtäviin, eikä sisäänpääsyni ollut niistä kiinni.

Vuoden 2017 pääsykokeen solukalvo- ja muuntofunktiotehtävä (teht. 2.2.) sai varmasti monet hämmentymään: mikä tuo kaavasekamelskasotku on ja miten sen avulla pystyy ratkaisemaan mitään? Kaava muistutti pahimpia painajaisia matematiikan, kemian ja fysiikan aloilta yhdistettynä (joista kahta jälkimmäistä en ole käynyt enempää kuin ne lukion pakolliset yhdet kurssit, joten tietämykseni ei ole kovin vahva näistä asioista: oliko kaavassa edes fysiikan/kemian elementtejä?), ja sillä piti laskea teht. 2.2. 4. kohdan b. osio. Ei siis edes kokonaista tehtävää, saati edes 4. kohtaa, vaan pienenpieni tehtävän yhden kohdan osio.

Aloinko siis paniikissa, hermostuneena kaavan ulkonäöstä laskea 4b. kohtaa? En. Miksi en? Ehkä pääpointtini tulikin jo esille siinä, että kyseinen kohta ei olisi ollut pisteisiin nähden tarpeeksi arvokas, jotta siihen olisi kannattanut käyttää niin runsaasti aikaa kuin laskeminen olisi vaatinut. Tosin, voihan olla, että tehtävä olisi itseasiassa ollut helpohko, jos olisi ymmärtänyt edes jotain kaavasta.

Tarkkailkaa, mitkä tehtävät kannattaa laskea ja tehdä ensimmäisenä, ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle.

Psykologian pääsykokeiden tehtävät eivät välttämättä aina, tai kovin useinkaan, ole mahdottoman vaikeita pinnan alla – tehtävät vain naamioidaan nelisivuisten tehtävänantojen avulla sekaviksi ja vaikeaselkoisiksi, kuten viime vuoden tehtävä 1.1. Viimeksi mainittu tehtävä olikin yhtä sekavan oloinen kuin 2.2. tehtävän 4b, tärkeänä erotuksena se, että tehtävästä 1.1. sai noin neljäsosan kokeen pisteistä eli melkoisen potin.

Sisäänpääsyyn ei siis vaadita joka ikistä tehtävää oikein, ei, vaan osaamista kokonaisuudessaan: pääsykokeessa tulee keskittyä laajoihin kokonaisuuksiin, ja siirtyä yksittäisistä vaikeista kohdista eteenpäin ja palata niihin, jos aikaa jää. Itse laskin ja tein kaikki muut kohdat ensin, jonka jälkeen vielä tarkistin kokeen ihan rauhassa (etenkin kohdat, jotka olivat suurempia osioita) ja taisin tarkistaa vielä toisenkin kerran. Lopuksi aikaa jäi ehkä parikymmentä minuuttia enkä kyllä silloinkaan lähtenyt 2.2. 4b. laskemaan vaan luin vastauksia vielä kolmannenkin (tai ties kuinka monennen) kerran läpi.

Monet – ainakin Tampereelle – sisäänpäässeet ovat kertoneetkin, että he eivät osanneet/ehtineet/halunneet laskea kyseistä kohtaa eivätkä täten tuhlanneet siihen kallisarvoista aikaa. Osin psykologian pääsykoe onkin mielestäni taktikointia: pitää osata tunnistaa tehtävät, joista saa ”helposti” (tosin mitkä tehtävät nyt olisivat erityisen helppoja?) pisteitä kasaan ja tehdä ne ensin, ja vastaavasti jättää hyvin työläät, mitättömät tai vähäpisteiset tehtävät viimeisiksi.

Ihanaa keväänodotusta teille! <3

Emmi

Emmi