• Psykologia
  • Linnea

Linnea, ensimmäisen vuoden fuksi (onkohan niitä muiden vuoden fukseja:D) eli siis lähes valmis psykologi on päättänyt haluavansa parisuhdeterapeutiksi. No joo, kysyt kahden kuukauden päästä uudelleen ja haluan jo jotain muuta. Jos muuten itseäsi kiinnostaa psykoterapeutin ura, on matka pitkä, mutta vaivalloinen. Ensin psykologian maisteriksi (5,5 v), sen jälkeen pari vuotta työelämässä ja sitten vielä erikseen psykoterapeuttikoulutukseen, joka on maksullinen. Toki psykoterapeutiksi pääsee muullakin pohjakoulutuksella.

Tällä hetkellä taitoni ovat lähes olemattomat, mutta intuitiivisesti olen deittailujeni jälkeen tehnyt empiirisiä havaintoja ihmisten käytöksestä näin suhteen (jos siitä nyt sellaista edes tulee) alkuvaiheessa. Mitäs jos sitä ei kiinnostakaan? Mistä mie tiedän, mitä se miusta ajattelee? Miks se on käynyt WhatsAppissa, eikä vastaa? No, nyt se kävi uudestaan. Menin ite äkkiä pois…vastaakohan se? Pitäskö miun kuitenkin laittaa vielä jotain viestiä? En tossa edellisessä edes kysynyt mitään, ni mitä se nyt tohon vastaamaan. Laitan vielä jotain.

“Nii, mitäs sie olit tänään ajatellu tehä?”

Ei! Hävisin. Nyt se tietää, et minuu kiinnostaa ja nyt sitä ei sit enää kiinnosta. Oon liian helppo. Apua. Ehkä vaihdan uudet kuvat Tinderiin ja alan selailla. Tää oli tässä.

…niin. Kuulostaahan toi ihan naurettavalta. Varsinkin, kun seuraa kaverin ajatuksenkulkua vierestä. Silloin, kun se on omalla kohdalla, on ihan samanlainen; jatkuvaa ylianalysointia ja panikointia, koska epävarmuus iskee. Teet tyhmiä juttuja, joissa ei ole mitään järkeä, mutta kun et muutakaan osaa.

Epävarmuus iskee myös hakuprosessissa. Näitä “coping”-keinoja näkyy vain eri muodossa:

  1. Et juttele niille, ketkä pääsivät sisälle, koska ahdistaa.
  2. Et koskaan näytä koetuloksiasi kurssikavereille.
  3. Et tykkää jutella kokeista heti, kun olet astunut ovesta ulos, koska et halua tietää, kuinka moni kohta meni väärin.
  4. Panikoidut heti, kun vieressäolija tajuaa laskun ja sie et.
  5. Pelkäät ihmisiä valmennuskurssilla, koska niitä on niin paljon ja vain niin harva pääsee sisälle.
  6. Välillä tuntuu, että kaikki osaavat paremmin kuin sie.
  7. Joku kysyy jotain, mikä on itsellesi selvää ja tunne on ennemmin se, että kysyjä on tyhmä kuin se, että itse olisit sisäistänyt asian hyvin.
  8. Et uskalla vastata kurssilla kysymyksiin, jos vastaatkin väärin.

Syökää päänne (alahuuli niskan taakse ja nielase), imekää korvaanne tai purkaa kielenne poikki, mutta älkää käyttäytykö tyhmästi silloin, kun se on tavoitteittenne vastaista. Kysymällä oppii. Sisälle päässeet opiskelijat ovat tehneet jotain oikein, joten heitä ei kannata ignoorata. Tiedät itsekin, että muut kurssilaiset ovat vain ihmisiä. Vaikka jokin harjoituskoe menisikin peppuralleen, et saa moittia itseäsi liikaa. Se on joskus vain yksi tehtävä, jossa sinä päivänä mokasit. Itsehän menin ensimmäiseen välikokeeseen darrassa ja laskin ihan omiani. Viimeisessä harjoituskokeessa olin matematiikassa alle keskitason.

Mieti rationaalisesti, mikä hyödyttää sisäänpääsyä. Älä mieti sitä, mikä on noloa tai epämukavaa. Koko prosessi on vähän epämukava. Mitä sitten? Heittäydy. Palkinto on tärkein.

-Linnea

Snap: linlinlinnea

Ig: liikutu_niiku_linnea

Face: Liikutu niiku Linnea

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää