Aloittamisen sietämätön vaikeus

”Tentit lähestyvät uhkaavaa vauhtia ja minä sen kun selaan kaiket aamut jodelia ja tuijotan vanhempieni kanssa masentavia rikossarjoja iltamyöhään. Miten onkaan niin sietämättömän vaikeaa avata kirja ja alkaa opiskella, vieläpä mielenkiintoisista aiheista?”

Prokrastinaatio ei ole aiemmin ollut minulle kovinkaan suuri ongelma koulujuttujen suhteen. Liiankin tuttua on sen sijaan ollut esimerkiksi siivoamisen lykkääminen ja vaikkapa ajanvaraamisen unohtaminen. Viime kevään pääsykoeartikkeli aikaansaamattomuudesta ennusti kuitenkin hyvin tulevaa syksyäni: aikaansaamattomuus on hyvin yleistä korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Suomessa lisäävänä tekijänä saattaisi olla hyvin salliva ja vapaa akateeminen ympäristö. Tenttiin opiskelen vain kirjojen, muistiinpanojen ja vapaaehtoisten (joskin suositeltavien) luentojen avulla määrittäen siis melko vapaasti itse omat aikatauluni.

Sain kun sainkin itseni lopulta kerättyä tietokoneen ja kirjojen ääreen ja selvisin tenttipuristuksesta lopulta kunnialla. Yleensä aloittaminen on se hankalin osa melkeinpä ihan kaikessa. Kun aloitin lenkkeilemään säännöllisesti, jouduin aluksi pakottamaan itseni lenkille rutiinina kerran viikossa tiettynä päivänä. Kun suunnittelin ensimmäistä itsejärjestettyä ulkomaanmatkaa, vitkuttelin paniikissa lentojen varaamisen kanssa vaikka kuinka pitkään, mutta lippujen hankkimisen jälkeen asiat soljuivat miltei omalla painollaan. Lisäksi tämän postauksen aihekin muhi mielessä miltei pari viikkoa (ironista kyllä), kunnes vihdoin istuin koneen ääreen ja aloin naputella.

Pääsykokeen kannalta tässä vaiheessa ei kannata missään nimessä potea huonoa omaatuntoa, jos ei vielä ole jaksanut/ehtinyt/voinut aloittaa. Jos kuitenkin tunnistaa itsessään aloitusta kaikin keinoin lykkäävän tapauksen, kannattaa varautua etenemään pienin askelin. Jos olet päättänyt ajankohdan, jolloin luku-urakkasi starttaa, aloita se silloin esimerkiksi tilastokirjan johdannolla ja ensimmäisen kappaleen lukaisulla. Älä heti vaadi itseltäsi ulkomuistamista ja syvällistä ymmärrystä: aloittaminen on jo hyvä alku.

Itse toteutan tätä pienin askelin etenemistä esimerkiksi siten, että opiskelin tänään tenttiin ensin hetken, sitten koin tekeväni jotain hyödyllistä jatkamista lykätessäni ja kirjoitin tämän tekstin..:D Nyt on aika palata havaintopsykologian pariin edes hetkeksi.

Ihanaa joulun odotusta kaikille <3 Lomalla saa sitten ihan hyvällä omallatunnolla levätä kutsumatta sitä aikaansaamattomuudeksi tai aloitekyvyttömyydeksi!

Minea

Ps. Joulukuun suklaaövereihinkin voisi varautua pienin askelin, mutta psykalaisten joulukorttipaja tarjoiluineen sekä fazer-excursio takasivat, ettei aloittamisen vaikeudesta tarvitse enää huolehtia!