9.5.2017 klo 18.15

Makasin miniyksiöni lattialla, koska sänky oli täynnä vaatteita ja muuta romua. Koiran karva leijaili kutittamaan nenää. Lattia oli täynnä karvoja ja hiekkaa. Roskia en ollut vienyt moneen päivään ja pääsykoemateriaalit oli sikin sokin pitkin pöytiä. Ulkona paistoi aurinko ja mie vaan makasin. Koiria en ollut vienyt ulos varmaan kymmeneen tuntiin. Olin ollut lukulomalla ja rahat oli ihan loppu. En edes tiennyt, miten selviäisin seuraavan kuukauden vuokrasta. Muut olivat menneet puimaan pääsykoetta läpi Amarilloon ja miulla ei olis ollut varaa edes yhteen juomaan.  Raahauduin lopulta Alepaan etsimään ruokaa, josta löysin nämä kaksi Rainbown pizzaa ja Xtran sipsejä: 4,25 €.

Tilille jäi nyt kuusi euroa.

Olin lukenut kymmenen kuukautta ilman pidempiä taukoja ja antanut itsestäni kaiken. Olin niin loppu. Jos totta puhutaan, en ollut ainoastaan loppu, olin tosi alakuloinen. Sairastuin kokeen jälkeen keuhkoputkentulehdukseen, joka antoi uuden syyn pysyä kotona ilman, että kukaan edes huomaa, kuinka onneton olenkaan. Eipä miulla toisaalta ollut rahaakaan tehdä yhtään mitään.

Postiluukusta tippui jotain. Ihme ja kumma, että jaksoin nousta katsomaan, mitä sieltä tuli. Yleensä miulle ei tuu muutenkaan postia. Se oli kutsu Katjan ja Junnun häihin. Katja, jonka tapasin viime vuonna valmennuskurssilla oli jo psykalla ja nyt se menee naimisiin! Olin niin onnellinen heiän puolesta, mutta ahdistuneena käperryin takas peiton alle.

Siinä mie olin: 25-vuotias nainen, joka ei ollut saavuttanut elämässään mitään. Rahaton ja rikki.

Muut etenivät ja mie se vaan junnasin paikoillani ja olin niin yksin. Söin sipsejä ja makasin. Netflixiin ei ollut varaa, joten se oli oikeasti katto, mitä tuijotin. Mitä olin oikein kuvitellut itestäni? Ai mie muka psykalle? Linnea hyvä, 2,7 % pääsee sisälle. Missä maailmassa sie oikein elät?

Diagnoosi: PPSD = Post-pääsykoe stress disorder

Se tyhjyys tuntuu tappavan pahalta. Saat muiden tsemppauksia ja neuvoja, kuinka siun tulee yrittää uudestaan ja lukea paremmin. Mutta kun olit jo mielestäsi tehnyt kaiken? Sitä ehti niinä viikkoina miettimään monta kertaa, että mikä tämän kokon uurastuksen tarkoitus on, jos ei saa sitä, mitä tavoittelee. Oma itsetunto on ihan järkyttävällä koetuksella.

Voit siis kuvitella, että se päivä, kun sain tietää ja purskahdin itkuun, oli miulle enemmän kuin yksi saavutettu tavoite. Se käänsi kaiken päälaelleen. Motivaatio nousi ja elämälle tuli suunta.

Se on kuitenkin loppujen lopuksi niin pienestä kiinni, kuka pääsee ja kuka ei. Kurssilla oli paljon sellaisia, jotka olisivat ihan varmasti toisella kokeella päässeet sisään ja mie en. Kyse ei välttämättä enää ole siitä, kuka nyt on niin paljon fiksumpi kuin toinen. Itse olin Valmennuskeskuksen harjoituskokeen matematiikkaosiossa ALLE KESKISTASON. En siis todellakaan voinut odottaa sen suorituksen jälkeen pääseväni sisälle. Siellä etsitään neuloja heinäsuovasta. Joskus ne löytää sinisen, joskus punaisen.

Älä luovuta. Miekii oon täällä.

-Linnea

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää