Kävelylle kaatosateessa? Nuuksioon kamalassa loskakakassa (tästä äitikin oli jo ihmeissään)? Treenille, vaikkei oikeasti huvita yhtään? Hihitystä ja naurua, vaikka päivä on ollut ihan pyllystä ja elämä on täysin epäorganisaation vallassa? Kylään siitä huolimatta, että meikit on jo pesty ja makaat yöpuku päällä pilkkopimeässä kolmen sekunnin päästä REM-unesta? Kahden tunnin yöunet, vaikka seuraavana päivänä kolme luentoa ja kuusi tuntia töitä?

No mikä ettei!

Hyi. Olen ihastunut. Miusta on tullut semmonen ällöttävä “get a room” -tyyppi, joka kulkee käsi kädessä pitkin Helsinkiä ja halailee keskellä kuntosalia. Vaaleanpunaiset hattarapilvet leijailee ympärilläni, enkä edes tykkää vaaleanpunaisesta. Varmaan täältä vielä tullaan rymisten alas viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun avaan kalenterin. Tai siis… avasin jo. En ole saanut aikaiseksi MITÄÄN. Deadlinet puskee päälle ja mie se vaa pussailen.

“No siis miehän voin kirjoittaa sen esseen sit sen luona.”

HAHAHAHAHAHAHHAHA. Niin vissiin. Lyökää minuu. Täydellinen esimerkki irrationaalisesta tunteen perusteella tehdystä päätöksestä, jonka “aikuisuuttani perustelen järkevästi”. Multitasking ei toimi ainakaan omalla kohdallani, kun kyseessä on opiskelu. Pussailut ja p-arvot on pidettävä visusti erossa toisistaan.

On helpompi sanoa kiusauksille ei, kun välttää tilanteita, jotka vaativat tahdonvoimaa. Älä mene lähellekään Makuunia, kun on karkkilakko. Miunkaa ei olis pitänyt mennä pussailtavaksi, kun koulukiireet painavat päälle. Jotenkin kuvittelis, että tämän olisi jo oppinut ennen kuin täytin 25 v.

Tarinan opetus on se, että älä ihastu!

No ei kai. Enemminkin mieleen juolahti ajatus siitä, miten välttää aikaansaamattomuutta ja mitä tehdä silloin, kun se seinä tulee vastaan ja rehellisesti sanottuna ei vaan huvita. Yrität, mutta ajatus harhailee. Sivun luettuas tajuat, ettei siulla oo mitään hajua, mitä teksti sisälsi. Etusormi hapuilee kännykän keskinappulaa. Tiedät, ettei pitäisi, mutta kun…mutta kun… jos vaikka on tullut viestiä tai… tai joku on tykänny miu instakuvasta, jonka oon ladannu sinne pari viikkoa sitten (tähän kuuluu se emoji, jossa levitellään käsiä ja kohautellaan olkapäitä).

Ollaan siis nyt ihan rehellisiä kaikesta. Ei se tilastomatematiikan kirja nyt suuria lämmön tunteita monien kohdalla herätä. On helppo löytää kivempaa tekemistä. Kuitenkin siun ja koulun välissä on tuo opus ja siitä on oikeasti hyötyäkin, KUN tänne pääsee.

Tässä miun vinkit välttääkses aikaansaamattomuutta:

  1. Selkeä lukusuunnitelma, jossa on otettu huomioon myös se, että välillä on huonojakin päiviä
  2. Lue ympäristössä, jossa koet sen onnistuvan parhaiten
  3. Älä väkisin pidä taukoja, jos flow on päällä
  4. KÄNNYKKÄ KUUSEEN!
  5. Ei poikia kylään

Miun essee on nyt vihdoin valmis. Siirryn kehityspsykopatologiaan. Yksin kotona. Ilman häiriötekijöitä. Ilman pusuja.

♥: Linnea

 

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Silja

10 vinkkiä loppurutistukseen

Hei taas pitkästä aikaa! Kevään ollessa jo pitkällä ja luku-urakan alkaessa painaa niskan päälle, on ensisijaisen tärkeää pitää huolta omasta...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Meikun kampus

Hei kaikille! Psykologia on monitieteellinen ala, ja siksi onkin mielestäni mahtavaa, että Helsingissä psykologia kuuluu lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteelliseen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Miten hyödyntää välivuosi?

Heippa! Monella psykologian opiskelijalla ja sinne hakevalla on takana välivuosia yksi tai useampikin. Mielenterveydellisesti välivuosi voi olla rankkaa aikaa, monet kokevat väliinputoamisen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Maria

Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!  Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3 Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut...

Lue lisää