Miksi psykologia? Osa 1: minun polkuni

Pienenä minusta piti tulla prinsessa. Sen jälkeen laulaja, kunnes tajusin olevani täysin sävelkorvaton. Ala-asteella tahdoin toimittajaksi. Yläasteella toive vaihtui laajemmin media-alaksi. Lukiossa pallottelin tuotantotalouden ja kauppatieteiden välillä. Psykologia kiinnosti vahvasti, mutta en kokenut tahtovani ”sellaiseks psykologiks joka istuu vastaanotolla ja kuuntelee asiakkaiden juttuja”.

Aivan ensimmäisessä lukion kurssivalintasuunnitelmassa valitsin summanmutikassa “lääkisaineet”: pitkän matematiikan, fysiikan, biologian ja kemian. Tiesin, että minulla ei ole koskaan ollut paloa lääkäriksi, mutta valinnat tuntuivat sosiaalisesti suotavilta. Miltei heti tiputin biologian pois ja vaihdoin sen psykologiaan (jälkiviisaana olisin kyllä pitänyt sen bilsan siellä). Ensimmäisen kemian kurssin jälkeen sekin putosi kelkasta. Fysiikassa sinnittelin kuuden kurssin verran, kunnes totesin, että se ei vaan ole mun juttu ja otin tilalle yhteiskuntaoppia.

Abivuoden syksyllä iski kriisi: en mä edes tiedä mitä tutalla ja kauppiksessa tehdään!? Teknilliseen korkeakouluun vaadittava fysiikka ei sujunut sinnikkäistä yrityksistä huolimatta ja siitä luopuminen pudotti myös tutan pelistä. Kauppis tuntui turvalliselta, mutta etäiseltä vaihtoehdolta. Jaksaisinko mä todella lukea sitä aineistoa tarvittavan määrän?

Kävin usean muun tavoin Koe Kampus –päivässä psykologian esittelyssä. Olo tuntui kotoisalta ja lisäksi eräs esittelijöistä oli käynyt läpi samankaltaisia ajatuksia kuin minä. Tästä inspiroituneena aloin ottaa selvää psykologien työmahdollisuuksista. Ne ovatkin paljon monipuolisemmat kuin osasin kuvitella (tästä lisää seuraavassa postauksessa). Kävin koulupsykologillamme juttelemassa ja sain sieltä vahvistusta psykologialle alavalintana sekä suunnitelmalleni välivuoden pitämisestä. Lisäksi aloin etsiä psykan opiskelijoiden kokemuksia netistä. Uravalintani vahvistui entisestään. Tuntui, että olin löytänyt oman juttuni.

Aloin toden teolla panostaa psykologiaan oppiaineena, sillä sen Laudaturista saisi hyvät lähtöpisteet. (HUOM! Psykologialle on mahdollista päästä myös koepistekiintiössä, joten ei hätää, vaikka ylioppilaskirjoitusten arvosanat olisivatkin heikommat)

Olin koko lukion ollut ahkera matematiikan kanssa ja nyt motivaationi nousi entisestään, sillä hämmästyksekseni sain huomata (tilasto)matikan olevan hyvin suuressa roolissa psykologian pääsykokeessa. Tämä oli toisaalta märkä rätti vasten kasvoja, sillä todennäköisyydet olivat aina olleet suurin heikkouteni. Muistan, kun kävin katsomassa vanhoja valintakokeita ja törmäsin vuoden 2014 kuuluisaan Kadonneet kaupungit –korttipelitehtävään. Olin kauhuissani. (Myöhemmin kyseisestä tehtävästä tuli lempparini <3).

Ylppärit olivat ja menivät. Harmituksekseni psykologia jäi pistettä vaille L, vaikka itse olin todella tyytyväinen kaikkiin vastauksiini. Valituksen tekemiseen ei varsinaisesti kannustettu, mutta pidin pääni. Juuri ennen juhannusta 2016 postiluukusta saapui kirje ylioppilastutkintolautakunnalta: uusi arvosanani on Laudatur.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lueskelin tilastomatikan kirjan puoleenväliin asti ja tein pari hassua tehtävää. Lisäksi luin kaikki artikkelit läpi. Itse valintakokeeseen menin eväsretkelle hankkimaan kokemusta tilanteesta (sekä vääristämään tilastoja). En jättänyt koettani edes arvosteltavaksi. Edessäni häämötti odotettu välivuosi töitä tehden sekä lokakuusta alkaen hiljalleen opiskellen. Käpäisinpä myös tammikuun verran Thaimaassa lomareissulla. Motivaationi nousi kevään mittaan ja ala alkoi tuntua niin omalta, että suorastaan itketti. Mulla ei varmaan koskaan ole ollut samanlaista ”draivia” mihinkään.

Ensimmäinen vaihtoehtoni yhteisvalinnassa oli Helsinki. Olin hieman harkinnut myös Tamperetta, sillä siellä vaikutti olevan suurempi painotus työ- ja organisaatiopsykologiaan. Helsingissä houkutti tilasto-osaamisen runsaus, lääketieteelliseen tiedekuntaan siirtyminen sekä totta kai kotikaupunki ja täällä asuvat läheiset. Kun sain selville, että painotuserot ovat kuitenkin suhteellisen vähäisiä ja muista yliopistoista on mahdollista saada kursseja, vahvistui Helsingin asema ykkösenä. Pääsykokeen jälkeen olin varma, että toinen välivuosi odottaa, mutta sitten opintopolkuun kilahtikin iloinen yllätys 28.6.2017. Mä oonpi fuksi ’17 <3

PS. Kyllä musta tuli myös prinsessa, ainakin päiväksi 😉

Minea