Antakaa määkin huudan, määkin haluan psykalle!

Onkohan miusta tullut se pahin pelkäämäni ”Basic Bitch”? Nykyään jo nauran, kuinka usein saankaan käydä tämän keskustelun ja reaktiokin tuntuu olevan aina samanlainen.

”Mitä sä opiskelet?”

“Psykologiaa.”

“Aijaa! Mäkin oon joskus miettinyt, että hakis. Se on tosi mielenkiintoista!”

Niin, onhan se. Psykologian suosio se vain kasvaa. Moni on sanonut miettivänsä, mutta kuullessaan sisäänpääsyprosentit ja tilastomatematiikkaosuuden säikähtävät ja esiasteinen unelma unohtuu. Jos luet tätä, olet jo paljon pidemmällä. Tämän unelman voi saavuttaa monella tavalla.

Mie ja ruokatarjottimeni saavuttiin UniCafeen ruokalaan, jossa kämppikseni istui muiden opiskelukavereidemme kanssa samassa pöydässä. Enni kertoi innoissaan olleen Valmennuskeskuksen tutortapaamisessa ja mitä tutorointi oikeastaan pitääkään sisällään. Suurin arvo taitaa olla vertaistuki. Eetu kommentoi pöydän toisesta päästä:

“Kaikki aina paasaa siitä, että pitää suunnitelmallisesti lukea ja ihan hirvittäviä määriä. Mä olisin ainakin halunnu kuulla joltain, että sisään voi päästä, vaikka lukee todellisessa kaaoksessa ja ottaa rennosti!”

Muutaman sekunnin ajan tunsin piston sydämessäni. Ruoka meni melkein väärään kurkkuun, mutta luulen, ettei kukaan huomannut. Se niin puhu miusta ja ei edes tiennyt. Kuuluin ehdottomasti siihen ryhmään, joka on pitkään ja hartaasti mietityn opintosuunnitelman puolestapuhuja. Olen sitä mieltä, että lukea pitää ja paljon. Töitä on tehtävä. Itsekuri, tahdonvoima ja motivaatio ovat Linnean sisällepääsyreseptin pääainekset! Kun aloittaa jo elokuussa, on joulukuun lopussa jo yli puolessa välissä urakkaa. Satoja ellei jopa tuhansia tunteja on uhrattava, että voi saavuttaa unelmiensa opiskelupaikan.

Vielä tänäkin päivänä uskon, etten olisi tässä missä olen, ellen olisi tahdonvoimalla vääntänyt viimeisiä kuukausia.  Mie todella luin – ja ihan hirvittäviä määriä. Kyse ei ollut siitä, että olisin sen tähden välttämättä edes osannut paremmin, mutta se toi itsevarmuutta. Koesaliin astuessa tiesin tasan tarkkaan, mitä materiaali sisälsi. Vaikka tehtävät olivat itsetuntoa murskaavia, tiesin, mitä muutkin tiesivät. Kyse ei siis tänä vuonna voinut olla siitä, että olisin missannut jotain. Uskalsin lähteä kokeilemaan tehtäviä, vaikken ollut todellakaan varma vastauksista. Mutulla vastasin kolmasosaan kokeessa.

Tiedostan kuitenkin, ettei tilanne ole sama kaikille. Joillekin riittää vähempi lukeminen. Oikikseen tai lääkikseen verrattuna psykologiassa on yllättävän vähän materiaalia. Sitä pitää toki osata soveltaa, mutta sivumäärällisesti laskettuna sitä ei yleensä ole kolmasosaakaan esimerkiksi oikiksen materiaalista. Eetua siteeraten:

“Sisään voi päästä kaaoksessa lueskellessa ja rennosti ottaen!”

Tärkeintä on siis tietää, millainen olet. Usein puhutaan kinesteettisistä, visuaalisista ja auditiivisista oppijoista. Harvoin kuitenkaan puhutaan ajasta, jossa opit. Mitä jos ensi kerralla kokeilisitkin sisäistää tietyn aihealueen yhden tehokkaan lukutunnin sijaan? Kyse ei ole tunneista. Kyse on oppimisesta. Lue niin kauan, kunnes opit.

Meitäkin on täällä hyvin kirjava katras ihmisiä. Itse aloitin lukemisen elokuussa, jotkut vasta helmikuussa. Toiset ovat päässeet sisälle jopa ilman valmennuskurssia ja suoraan lukiosta. Toiset ovat hakeneet useamman vuoden ja käyneet kursseilla.

Älä siis turhaan mieti, että sisäänpääsy olisi mahdotonta. Siun ei tarvitse välttämättä edes lukea niin järjettömästi.

-Linnea

P.S. Snap: linlinlinnea IG: liikutu_niiku_linnea