Ainejärjestö Kompleksin sivuilla oli ilmoitus. Avasin sen. Mitään minä en vielä oikeasti psykologiasta tiedä (edes Freudin teorioita), mutta kai sitä nyt yhden työpaikkailmoituksen voi ohimennen katsoa? Nyt etsittiin psykologian opiskelijoita psyka-assarin töihin konsultaatioyritykseen. Innostus hiipi pitkin selkärankaa. Olen nopea tekemään päätöksiä. Tähän meni ehkä 10 minuuttia. En voinut vastustaa kiusausta. Avasin vanhan CV:ni, jota ei oltu päivitetty sitten kivikauden. Se, miten yhdistäisin kaksi työtä ja normaalia nopeammat opinnot ei käynyt mielessäkään. Olen todella kaukana paikan saamisesta, joten sitä mietittäisiin vasta sitten, jos galaksit räjähtäisivät ja ihme tapahtuisi.  Todella aikuismaista. Päätä ensin ja katso sitten seuraukset. Hyvä, Linnea, juuri noin!

Kaksi päivää hakemuksen jättämisestä puhelin soi. KÄÄÄÄK!!!!! APUA!! MITÄ MIE VASTAAN?

“Linnea Weckström” (Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin)

….

“Haluaisimme kutsua sinut haastatteluun tänne meidän toimistollemme.”

”JEE! SUPER!!!…Tai siis…krhm… tulen mielelläni.”

Siis mitä? Super? Mitä oikein ajattelin? Onneksi tuo vilpitön letkautus ei kuitenkaan johtanut haastattelun perumiseen. Miulla oli viikko aikaa miettiä, mitä laitan päälle ja minkälaisia kysymyksiä sieltä saattaa sadella. Kyseessä on kuitenkin rekrytointifirma, joten tämän he kyllä todella osaavat.

2.10. kiskon sukkahousuja jalkaan. Laitan mekon. Suoristan hiukset. Kaksi suihkautusta Burberry Brittiä (ahh, kokeilkaa joskus, ihana tuoksu!) ja muutama harjoiteltu hymy peilin edessä. En tiedä, miksi harjoittelin hymyilemistä. Se tulee kyllä ihan luonnostaankin. Viimeisenä sujautan jalkani korkokenkään. Tapahtuma huvittaa minua. Olen koko elämäni lähtenyt lenkkareissa töihin. Vetoketju kiinni. Kas noin – nyt olen Aikuinen menossa Aikuisten työhaastatteluun.

Astun hissin ovista sisään. Apua. Hieno toimistorakennus ja paljon korkokenkiä. En ole tottunut moiseen ympäristöön. Kaikki tuntuu niin viralliselta. Minusta otetaan kuva ja työhaastattelu alkaa konsultin johdolla. Hänen mukanaan on yksi psykologiassistentti.

Kysymykset olivat oikeastaan hyvin normaaleja. Miksi olen kiinnostunut psykologiasta? Miksi olisin sopiva juuri tähän työhön? Mitä olen aiemmista töistäni oppinut? Mikä minua kiinnostaa? Missä minun tulisi vielä kehittyä?

“No mutta eihän tämä ollutkaan niin paha! Ajattelin, että miun eteen laitetaan joku kamala ongelma, mikä pitää ratkaista ja sitten ratkaisu on se, ettei sitä ole! Ha ha!”

“Ei niin, se on vasta sitten siinä seuraavassa vaiheessa.”

Haastateltavia kerrottiin olevan kymmenkunta. Jos tuosta pääsisi jatkoon, edessä olisi ne karmaisevat ja pelottavat psykologiset testit. Taas odotellaan. Viikko tai enemmän.

Ja niin mie odotinkin; kaksi viikkoa. Puhelin soi tiistaina.

“Tilanne on nyt kohdallasi se, että monien hyvien hakijoiden joukosta päädyimme siihen, että valinta ei osunut kohdallesi. Syynä oli se, että olet juuri aloittanut opinnot ja muut hakijat olivat jo pidemmällä. Tykkäsin kuitenkin vuorovaikutustaidoistasi, energiastasi ja pitkästä asiakaspalvelukokemusesta. Hae toki muutaman vuoden päästä uudelleen!”

Sieltä se taas tuli – kolaus ja torjunta. Siltikään ei tuntunut pahalta. Palaan normaaliin elämääni trikoissa, tuulitakissa ja lenkkareissa. Syön pakasterasioista ja loikin huppari päällä luennolle. Seuraava tilaisuus tulee kyllä.

 

Niin monta kertaa olen elämässäni asioita hapuillut ja tavoitellut. Olen tullut torjutuksi lukemattomia kertoja: yliopistohaussa, työn hakemisessa, asuntohakemuksissa, parisuhteessa, treffeillä, ystävyyssuhteissa ja apua pyytäessä. Se on ihan OK.

Joskus kuitenkin joku sanoo kyllä ja onnellisuusfunktio pomppaa taivaisiin.

Epäonnistuminen ja torjutuksi tuleminen ovat eri asia. Viimeksi puhuin siitä, kuinka siun ei kannata epäonnistua liikaa kerralla. Pelko, joka jättää siut toimettomaksi ei ole epäonnistumista.

Pelkäätkö sie torjutuksi tulemista? Onko pääsykoe yksi iso mörkö, joka peloista johtuen tuntuu pilaavan siun keskittymiskyvyn? Toiset ovat herkempiä sanalle ei. Sitäkin voi harjoitella. Tässä linkki videoon, jossa Jia vei pelkonsa ihan eri sfääreihin: https://youtu.be/-vZXgApsPCQ

Tsemppiä lukuihin; älä sano Tilastollisten menetelmien perusteille ei!;)

– Linnea

Snap: linlinlinnea IG: liikutu_niiku_linnea Face: Liikutu Niiku Linnea

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Silja

10 vinkkiä loppurutistukseen

Hei taas pitkästä aikaa! Kevään ollessa jo pitkällä ja luku-urakan alkaessa painaa niskan päälle, on ensisijaisen tärkeää pitää huolta omasta...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Meikun kampus

Hei kaikille! Psykologia on monitieteellinen ala, ja siksi onkin mielestäni mahtavaa, että Helsingissä psykologia kuuluu lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteelliseen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Miten hyödyntää välivuosi?

Heippa! Monella psykologian opiskelijalla ja sinne hakevalla on takana välivuosia yksi tai useampikin. Mielenterveydellisesti välivuosi voi olla rankkaa aikaa, monet kokevat väliinputoamisen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Maria

Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!  Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3 Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut...

Lue lisää