Toinen osa sarjaan Opintopolkuni lukiosta pt. X tulee tässä! Täällä pääset lukemaan ensimmäisen osan: Opintopolkuni lukiosta pt. 1.

Kesätöiden päättymisen aikoihin elokuussa aloin paniikinomaisesti etsiä töitä ”välivuoden” ajaksi. Asuin poikaystäväni kanssa Uudessakaarlepyyssä, ruotsinkielisellä rannikolla ja pelkäsin, että mistä tulen ikinä löytämään töitä, kun en ole edes äidinkieleltäni ruotsinkielinen. Lähettelin työhakemuksia yhden jos toisenkin ja kohta haastattelukutsuja ja työtarjouksia alkoikin varista. Ilmoittauduin sijaiseksi kaupungin keittiölle samantyyppisiin töihin, joita olin tehnyt kesän ajan, ja ehdinkin olla vain yhden päivän ”työttömänä”, kun jo minua soitettiin koulun keskuskeittiölle sijaiseksi muutamaksi viikoksi. Otin työtarjouksen innoissani vastaan ja sain heti jatkaa töitä.


Keväällä 2016 ihana Aurajoki muuttui Pohjanmaahan.

Kaupungilta tarjottiin myös toista, pidempää määräaikaista työsuhdetta, joka kestäisi toukokuulle saakka. Työ olisi osa-aikatyö päiväkodissa avustajana; kävin haastattelussa ja kuulin, että olisin kahden lapsen oma avustaja, tuki ja turva. Otin paikan vastaan ja aloitin syyskuun alussa päiväkodissa. Lisäksi hain kaupan alan vuokratöitä, jotta saisin tunteja hieman enemmän.

Päiväkoti osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi: työ oli raskasta ja vaativaa – etenkin ilman koulutustaustaa – mutta erittäin palkitsevaa! Alku oli tietysti pelottavaa ja tuntui, etten pärjännyt laisinkaan päiväkodissa kahden erityistä tukea tarvitsevan lapsen kanssa, mutta onneksi ihanat työkaverit olivat tukena ja kannustivat. Pikku hiljaa sitä oppi – sekä minä että ”lapseni” – päiväkodin tavoille ja alkoi rohkaistua: kaikkea ei voi osata heti vaan asioita pitää ensin kokeilla ja harjoitella.

Työ oli myös psykologian kannalta erittäin mielenkiintoista, sillä siinä oppi miten toimia lasten kanssa, joilla on tietynlaisia erityisvaikeuksia ja jotka tarvitsevat muita enemmän ohjausta. Päiväkodissa työskennellessä rupesinkin pohtimaan josko lasten kanssa työskentely olisi minun juttuni psykologina…

Syksy ja talvi vierähtivät nopeasti kahta työtä tehden: joinakin päivinä oli päiväkodissa puoli kahdeksasta puoli yhteen, ajoin kotiin puolisen tuntia ja ehdin pyörähtää vain kotona, kun kaupan työt alkoivat toisella paikkakunnalla jo kahdelta. Kaksi eri työtä saman päivän aikana oli kieltämättä hieman hankala yhdistelmä, mutta onneksi molemmat työnantajat joustivat puolin ja toisin.

Syksyllä ilmoittauduin Valmennuskeskuksen tilastotieteen koti-kurssille ja sain materiaalit postitettuina kotiin; en kuitenkaan vielä liiemmin perehtynyt materiaaleihin vasta kun siinä vuodenvaihteen tienoilla. Marras-joulukuussa aloitin pääsykoekirjan selaamisen rauhalliseen tahtiin, ja varsinainen luku-urakka käynnistyi vasta tammi-helmikuussa.

Toinen ”välivuoteni” kului siis päiväkodissa ja kaupassa töitä tehden – sekä nauttien vapaudesta ennen kevään luku-urakkaa. Stressi oli toki hieman koko ajan mukana ja pääsykokeet mielessä, mutta pitkälle kevääseen oli (mielestäni!) melko rauhallinen.

Emmi

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää