Lukiossa sitä tulee pohdittua aika reippaasti, että mitä sitä tekisi ylioppilaslakin päähän painamisen jälkeen: pääsenkö yliopistoon, pidänkö välivuoden, matkustelenko vai teenkö töitä vai valmistaudunko koko vuoden seuraaviin pääsykokeisiin. Vaihtoehtoja on monia ja niistä edellä mainittu vain muutamia, aika tavanomaisia vaihtoehtoja. Omasta mielestäni lukiosta ei ole mikään kiire päästä suoraan yliopistoon opiskelemaan vaan sitä kyllä ehtii ja ”välivuodet” tekevät usein hyvää.


Näkymä Turun kämpästäni ensilumen aikaan syksyllä 2015.

Puhun välivuosista ”välivuosina” lainausmerkeillä, sillä mielestäni termi ei ole kovinkaan osuva: aivan kuin elämä voisi alkaa vasta korkeakouluun sisäänpääsyn jälkeen, ja vuodet lukion ja sisäänpääsyn välissä olisivat ikään kuin kuin pausella, pysäytettynä. Ainakaan itselläni näin ei ollut.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen keväällä 2015 en jaksanut alkaa kahlaamaan tilastotiedettä tai kymmeniä artikkeleita syvällisesti läpi – yksinkertaisesti ei kiinnostanut eikä aikakaan olisi riittänyt, toiset kun olivat jo ehtineet valmistautua usean kuukauden ajan. Hain Turkuun opiskelemaan matematiikkaa ja tilastotiedettä, ja pääsin sisään pelkällä ylioppilastodistuksella.

Vajaa vuosi vierähtikin pilttivuoden (huom! ei fuksivuoden) parissa opetellessa yliopiston käytäntöjä, tutustuessa uuteen kaupunkiin ja uusin kavereihin sekä tilastotieteen ja psykologian peruskurssien parissa. Keväällä maaliskuun aikoihin muutin kuitenkin jo takaisin Pohjanmaalle, sillä tiesin, etten aio viettää enää toista vuotta Turussa – ellen sitten pääsisi opiskelemaan psykologiaa Turkuun. Käytännössä opiskelin koko kevään psykologian yhteisvalinnan pääsykokeisiin, joten en saanut perusopinnoista suoritettua kuin kaksi psykologian ja kolme tilastotieteen kurssia sekä muutamia yksittäisiä muita kursseja.


Ihka ensimmäinen haalarimerkkini!

Huhtikuussa aloitin Valmennuskeskuksen artikkelikurssin Tampereella, joka oli noin kuukauden mittainen intensiivinen paketti, ja opiskelin muutoinkin ahkerasti pääsykokeisiin. 

Pääsykoepäivä tuli ja meni; fiilikseni olivat ihan hyvät ja pettymys oli kova, kun luin Opintopolusta tiedon hylätty. Olin kuitenkin lähellä sisäänpääsyä. Annoin tilanteen rauhoittua ja rupesin pohtimaan, mikä meni pieleen. Tajusin, että en ollut osannut tilastotiedettä tarpeeksi soveltavasti (ironisesti vaikka olin opiskellut sitä yliopistossa pääaineena). Päätin, että seuraavana vuonna pääsen sisään.


Yksi ihanimmista paikoista Turussa!

Emmi

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Silja

10 vinkkiä loppurutistukseen

Hei taas pitkästä aikaa! Kevään ollessa jo pitkällä ja luku-urakan alkaessa painaa niskan päälle, on ensisijaisen tärkeää pitää huolta omasta...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Meikun kampus

Hei kaikille! Psykologia on monitieteellinen ala, ja siksi onkin mielestäni mahtavaa, että Helsingissä psykologia kuuluu lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteelliseen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Miten hyödyntää välivuosi?

Heippa! Monella psykologian opiskelijalla ja sinne hakevalla on takana välivuosia yksi tai useampikin. Mielenterveydellisesti välivuosi voi olla rankkaa aikaa, monet kokevat väliinputoamisen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Maria

Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!  Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3 Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut...

Lue lisää