Heippa!

Vihdoin ja viimein saan ensimmäisen kirjoituksen ulos. Ajatuksissa tämä on pyörinyt jo useamman kuukauden ajan, mutta viimeinkin onnistuin pyhittämään tietokoneella istumiselta hetken ainoastaan tätä varten. Kuten Sanna ensimmäisessä kirjoituksessaan jo meidät molemmat lyhyesti esitteli, opiskelen myös neljättä vuotta Helsingin Yliopistolla. Toimin kolmena keväänä psykologian pääsykoekurssin tutorina, mutta tänä keväänä ojensin vastuu-soihdun Sannalle sillä aloitin itse opintokoordinaattorina Valmennuskeskuksen Coaching-toiminnassa.

Edellisissä kirjoituksissa Sanna on kattavasti kertonut pääsykokeesta ja opiskelumahdollisuuksista yleensä, joten ajattelin keskittyä kertomaan omista vaiheista opiskelu-uran aikana. Sanna varmaankin tarkentaa vielä omia polkujaan lisää. :)  Itse suoritin avoimessa yliopistossa peruskurssit joihin kuuluu viisi kurssia eri psykologian aloilta (esim. persoonallisuus-, kehitys- ja neuropsykologiaa). Joten kun Yliopiston ovet avautuivat vuonna 2007, pääsin aloittamaan melkeinpä samasta vaiheesta mistä suurin osa 2. vuosikurssin opiskelijoista. Peruskurssien jälkeen suoritin aineopintoja, jotka syventävät peruskursseilla opittuja tietoja. Koko opiskelujen ajan olen myös tasaisesti paahtanut läpi metodikursseja, jotka ovat siis tilastotieteen ylläpitämistä varten. Ne ovatkin olleet mielestäni vaikeimpia, ja niissä on korostunut vahvasti mm. pääsykoekirjan asioiden todellinen ymmärrys ja kokonaisuuksien hahmottaminen.

Sivuaineina olen lukenut sosiaalipsykologiaa ja kasvatustiedettä. Jälkimmäinen ei ole mikään suurin suosikkini, mutta valmistumisen jälkeen suunnitelmissa on lukea vielä opettajan pedagogiset opinnot joihin kasvatustiede luo hyvän pohjan. Jo muutaman vuoden ajan olen ollut vahvasti sitä mieltä että valmistumisen jälkeen haluan työskennellä lasten ja/tai nuorten mielenterveyspuolella, mutta opettajan työ kiinnostaa sen verran että suoritan opinnot varmuuden vuoksi jos muutaman kymmenen vuoden päästä päätänkin tehdä välillä jotain muuta. Silloin Yliopistolle opiskelemaan palaaminen voi olla melko ison kynnyksen takana.

Kokonaisuudessaan siis opintoni ovat gradua, harjoittelua ja viimeisiä kursseja vaille paketissa. Innostuin vuosi sitten kandin kirjoittamisesta (aiheenani oli skitsofrenian kuuloaistiharhojen neuropsykologia,) niin että päätin viime vuoden lopulla aloittaa myös gradun kirjoittamisen. Siinä käsittelen lasten stressiä ja sen yhteyttä masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Monet kauhistelevat gradua ja jättävät sen tekemisen viime hetkille, mutta mielestäni sitä ”hehkutetaan” hieman turhaan. Tottakai kyseessä on opintojen taidonnäyte ja aikomuksenani on tehdä siitä niin hyvä kuin mahdollista, mutta se ei onneksi ole mitään rakettitiedettä. ;) Oma ohjaajani on hyvin aktiivinen ja auttavainen joten tunnen olevani hyvissä käsissä eikä toistaiseksi ole tullut mitään suurempaa ahdistusta. Katsotaan sitten uudestaan kun on data-analyysin aika…

Vaikka opintojen alussa olinkin useimpia hieman edellä, olemme esimerkiksi Sannan kanssa kurssimääräisesti tällä hetkellä samassa vaiheessa. Olen koko opiskeluaikani tehnyt ympärivuotisesti töitä, jonka takia valmistuminenkaan ei tule tapahtumaan suositellun 5,5 vuoden sisällä. Toisaalta ei sillä valmistumisella pidä ollakaan hengen hätä, opiskeluista täytyy nauttia kun siihen on mahdollisuus! Pidän työnteosta sillä se tasapainottaa opiskeluita sopivasti (varsinkin kun työnkuvani on näinkin mielenkiintoinen!). Mielenkiinto molempiin pysyy yllä kun saa välillä tehdä jotain muuta. Ja onhan työnteolle aina niitä pakottaviakin syitä kuten asuntolaina… ;)

Nyt täytyykin jatkaa taas sitä toista vaihtoehtoa, eli opiskelua. Tänään olisi suunnitelmissa harjoittelupaikan metsästystä ja mielenterveyden ammattikäytännön casen-tutkimista. Ei hullumpaa! :)

-Viivi

 

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää