Herkullisen aiheen tämänkertaiseen kirjoitukseeni löysin sairaanhoitajaksi opiskelevan ystäväni kanssa käydystä kahvilakeskustelusta. Päädyimme pohdiskelemaan, mikä se psykologin ammatti oikein onkaan ja kuka voi kutsua itseään psykologiksi – mikä tekee psykologin.

Jotkut ehkä saattavat huomata jo otsikossa viittauksen tv-sarjaan Kumman kaa, jossa terveydenhoitaja Ellu Jokinen (Minna Koskela) esittäytyy usein turhautuneesti – käytännössä psykologina. Tällaisen huumoriarvoltaan herkullisen keittiöpsykologi Ellun moni varmasti tunnistaa sisällään, mutta riittääkö se? Voiko paljon lääkkeitä syövä henkilö pitää itseään käytännössä farmaseuttina? Onnistuisiko teurastaja kirurgin työssä? Riittääkö divaani ja piippu tekemään sinusta psykoanalyytikon?

”minähän olen koulutukseltani psykologi”

”sä oot koulutukseltasi terveydenhoitaja”

”niin, mut käytännössä”

”niin, käytännössä sä oot terveydenhoitaja”

Ystäväni kanssa keskusteltaessa päällimmäiseksi nousi kysymys siitä, mikä erottaa terveydenhoitoalalla (erityisesti mielenterveyspalveluissa) työskentelevät, eri alojen ammattilaiset käytännössä toisistaan. Ovatko psykologit käytännössä samoja kuin sairaanhoitajat, kouluterkkarit tai psykiatrit? Mikä merkitys pohjakoulutuksella on?

Itse koen opiskelun ja pohjakoulutuksen vaikuttavan ennen kaikkea alakohtaiseen maailmankuvaan. Se on se työkalupakki, minne lopulta teorioita ja menetelmiä, työkaluja, aletaan kerätä. Psykologin kuva maailmasta, ihmisestä ja ihmisyydestä eroaa varmasti teologiapohjaisen terapeutin tai sairaanhoitajan vastaavista. Siinä missä terapeuttisissa tapaamisissa teologin työkalupakki saattaa käsittää eksistentialismiin ja uskontofilosofiaan liittyvän maailman, yläotsikon, psykologi katsoo yksilöä sellaisena ympäristön ja oman fysiologiansa kanssa vuorovaikuttavana psyykkisenä rakennelmana jona hän on oppinut sen ymmärtämään. Psykiatri lääketieteen edustajana saattaa nähdä yksilön psykologia voimakkaammin biologisena systeeminä.

Käytännön työssä suuri merkitys on työkalupakin sisällöllä. Psykologian koulutus (kliiniseen hoitotyöhön suuntauduttaessa) antaa psykologista tietoa psykologisista testimenetelmistä ja oikeuttaa niiden käyttöön (psykologisia testejähän ei saa suorittaa ilman asianmukaista testien tuntemusta ja koulutusta!) Hoitotyössä (esim. terapiassa tai muissa hoidollisissa keskusteluissa) psykologin asiantuntemusta on oikeanlaisen hoidon antaminen – tieto erilaisista hoidoista ja niiden rakenteesta, toteutuksesta ja päämääristä, toisaalta tieto siitä millaiset hoitomenetelmät (interventiot) ovat milloinkin tarkoituksenmukaisia. Psykologin tehtävänä ei ole antaa vastauksia tai valmista rakennelmaa, vaan yhdessä (potilaan) kanssa luoda tämän tarkoituksiin soveltuva rakennelma käyttäen apuna psykologin työkaluja, ammattitaitoa.

Ja mitä otsikkoon tai aikaisempaan Kumman kaa -sitaattiin tulee, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira pitää tarkkaa kirjaa psykologin ammattinimikkeen käytöstä, aivan kuten lääkäreidenkin. Valelääkärikohun innoittamana jään miettimään, olisiko Jokisen Ellu tässä tapauksessa valepsykologi vai ainoastaan piiloblondi kouluterkkari vailla ymmärrystä.

Tommi

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää