Yleensä minut voi bongata tepastelemasta villasukat jalassa pitkin pientä yksiötäni tyytyväinen ilme naamalla, mutta kotihiirikin muuttuu mökkihöperöksi siinä vaiheessa kun räkätauti pakottaa jäämään neljän seinän sisälle. Kevät on opiskelijalle kiireistä aikaa ja samalla kun palautettavien tekstien, raporttien ja opponointien pino kasvaa työpöydällä niin myös flunssakausi on mehukkaimmillaan. Mökkihöperyys ei itsessään ole psykiatrinen diagnoosi, mutta käsite lienee jokaiselle tuttu. Mikäli mökkihöperyys lisättäisiin diagnostiseen manuaaliin, minne se sijoittuisi? Aloitan urakkani tutustumalla mökkihöperö-sanan sisältöön, etymologiaan.

Mökkihöperö-sanan etymologiaa tutkiessani törmään Outi Toijaniemen graduun ”Ihmisiin viittaavat sanat eteläpohjalaisissa murteissa”. Saan selville, että mö-alkuisilla sanoilla on tyypillisesti kuvattu ”juroutta” ihmistä kuvailevana ominaisuutena. Etymologisista sanakirjoista lisäksi selviää, että sana mökki viittaa nimenomaan vaatimattomaan, pieneen asumukseen (kuvaus sopii hyvin ainakin minun asumukseeni). Toisaalta voisiko mökkihöperöksi tulla isossa ja ei-niin-vaatimattomassa asumuksessa? Mikä on minimi neliömäärä? Höperö sanan alkuperä WSOY:n etymologisen sanakirjan mukaan viittaisi ”höpöttävään puheeseen” – puhujan puheen järjettömyyteen ja ajattelemattomuuteen (puhuisiko psykologi korkeampien kognitioiden heikentymisestä vai konfabuloimisesta?). Mökkihöperyyttä voisi siis luonnehtia tilaksi, jossa henkilö kokee olonsa levottomaksi ja ärtyisäksi vietettyään pitkän aikaa sisällä, omissa olissaan. Henkilön tilaa kuvaa myös puheen järjettömyys ja yleinen sekavuus.

Seuraavaksi otan kirjahyllystäni Jouko Lönnqvistin Psykiatria teoksen, tiiliskiven joka on kahlattu lävitse kliinisissä teoriaopinnoissa ja alan sovittaa oireita manuaaliin. Psykiatria-kirjassa esiteltävä ja suomessa käytössä oleva ICD-diagnoosiluokituks on WHO:n kehittämä järjestelmä joka perustuu oireiden luokitteluun ja oireyhtymien kategorisointiin – täydellinen tähän tarkoitukseen! Minne mökkihöperyys sijoittuisi tässä luokituksessa? Sopisiko luokan F40 – F48 alakategoria F44: ”dissosiaatiohäiriöt” kuvaamaan oloani flunssasta pöhöttyneenä, maailman menosta tietämättömänä vai kuvailisiko luokan F90 – F98 alakategoria F92: ”samanaikaiset käytös- ja tunnehäiriöt” paremmin ärtyisää ja katkeroitunutta oloani?

Pääsykokeisiin valmentautuessa aika on kortilla, lukemista riittää ja kurssikaverit (olivatpa he sitten edellä tai jäljessä, mehuissaan tai pilvessä) ovat aina ”parempia”. Suosittelen silti pyhittämään edes yhden päivän viikosta pelkästään omalle elämälle, ystäville ja itselle – neljän seinän sisälle jumittuminen ei varmasti ainakaan edistä oppimista. Kun edellä kuvatut oireet alkavat näkyä arjessasi, pieni breikki tulee varmasti tarpeeseen. Tarkoitus on, että pääsykokeissa saatte itsestänne kaiken irti; näytätte sen mitä osaatte ettekä sitä kuinka mökkihöperöiksi olette muuttuneet.

Minä sen sijaan jatkan sairastelua; tyydyn diagnosoimaan itseni flunssaiseksi, käyn ostamassa uuden nenäliinapaketin ja jatkan seinille juttelemista.

Tommi

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Silja

10 vinkkiä loppurutistukseen

Hei taas pitkästä aikaa! Kevään ollessa jo pitkällä ja luku-urakan alkaessa painaa niskan päälle, on ensisijaisen tärkeää pitää huolta omasta...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Meikun kampus

Hei kaikille! Psykologia on monitieteellinen ala, ja siksi onkin mielestäni mahtavaa, että Helsingissä psykologia kuuluu lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteelliseen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Miten hyödyntää välivuosi?

Heippa! Monella psykologian opiskelijalla ja sinne hakevalla on takana välivuosia yksi tai useampikin. Mielenterveydellisesti välivuosi voi olla rankkaa aikaa, monet kokevat väliinputoamisen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Maria

Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!  Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3 Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut...

Lue lisää