Yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä on tärkeää pyrkiä muutoksiin, jotka toisinaan pyrkivät epävakaan tilanteen nopeaan elvyttämiseen, mutta jotka toisinaan kestäisivät lähempää tarkastelua myös pidemmällä aikajänteellä. Alla HS:n artikkeliin tuoreesta väitöstutkimuksesta, jonka mukaan nuorten lisääntyneen psykiatrisen hoidon tarpeen eräänä selittäjänä nähdään kouluterveydenhuoltoon kohdistuneet säästöleikkaukset.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002524256.html

Säästöleikkauksia tehtäessä tietoisuus sokeista pisteistä – kuten säästötoimenpiteiden pitkäaikaisten vaikutusten suhteesta akuuttiin säästötarpeeseen – auttaa tekemään kestäviä päätöksiä. Tässä päättäjien apuna on monitieteellinen joukko asiantuntijoita, mikäli asiantuntijatiedolle annetaan tilaa. Mikä on kompromissi tieteellisen evidenssin ja lopullisten, taloudellisesti mahdollisten, yhteiskuntaa ylläpitävän ja rakentavan päätöksen välillä?

Lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisevän työn (preventio) (kouluterveydenhuollossa mm. seuranta, reagoiminen – väliintulo) kustannuksien suhde myöhempään psykiatriseen hoitoon, mahdollisiin sairaseläkepäätöksiin/alentuneeseen työssäjaksamisikään kuluviin kustannuksiin on uskottavasti matalampi, vaikka suoria laskelmia ei ainakaan minulla ole tiedossa. Siinä missä muut sosiaalitieteet esittävät samat tutkimustukokset, riskit ja niiden p-arvot joko-tai-asetelmassa, niin psykologit jaksavat muistuttaa tiedon todennäköisyysluonnetta. Päättäjät haluavat lukuja; eivät p-arvoja vaan konkreettisia summia – tässä olisi kyllä muutoksen paikka jos psykologian impaktia päätöksenteossa halutaan lisätä.

Vastaava, tällä hetkellä kuuma peruna on kotihoidon tuen muutokset. Varhaiskasvatuksessa suuret ryhmäkoot eivät suoraan yksilötasolla sanele lapsen myöhempää kehitystä, mutta populaatiotasolla se nähdään riskitekijänä, ennustaen myöhempää problematiikkaa. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen aiempaa blogimerkintääni Helsingin yliopiston persoonallisuuspsykologian professori Liisa Keltilangas-Järvisen haastattelusta.

Varhaiseen kehitykseen panostamisen voisi nähdä hyvin karkeana analogiana vakuutuksen ottamiseen. Kotivakuutuksen maksaminen tuntuu joskus tyjänpäiväiseltä – rahaa menee ja ”vastinetta” rahoilleen saa vasta kun tapahtuu vesivahinko tai muuta kurjaa. Riski on kuitenkin olemassa ja vanhinkojen korjaukseen kuluva summa ilman asianmukaista vakuutusta kirpaisee rahapussissa. Taidanpa huokaista helpotuksesta, että vakuutusasiani ovat kunnossa.

Minulla ei ole ratkaisuja tai edes ehdotuksia näihin kysymyksiin. Tietoni politiikasta ja yhteiskunnasta eivät riitä muuhun kuin koulussa oppimani toistamiseen – yritän itsekin vasta ymmärtää.

Tommi

 

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Silja

10 vinkkiä loppurutistukseen

Hei taas pitkästä aikaa! Kevään ollessa jo pitkällä ja luku-urakan alkaessa painaa niskan päälle, on ensisijaisen tärkeää pitää huolta omasta...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Meikun kampus

Hei kaikille! Psykologia on monitieteellinen ala, ja siksi onkin mielestäni mahtavaa, että Helsingissä psykologia kuuluu lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteelliseen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Miten hyödyntää välivuosi?

Heippa! Monella psykologian opiskelijalla ja sinne hakevalla on takana välivuosia yksi tai useampikin. Mielenterveydellisesti välivuosi voi olla rankkaa aikaa, monet kokevat väliinputoamisen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Maria

Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!  Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3 Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut...

Lue lisää