• Psykologia
  • Sara

Kun aloitin syksyllä psykalla, minulla ei ollut hajuakaan tulisiko minusta neuropsykologi, työpsykologi vai jotain aivan muuta. En osannut mainita yhtä aluetta, joka kiinnostaisi muita enemmän. Tällä hetkellä…. Olen aika samassa pisteessä :D. En kuitenkaan jaksa stressata päättämättömyydestäni. Ensimmäisen vuoden aikana käydään pääasiassa peruskursseja, joissa ei ole tarkoituskaan mennä syvemmälle. Kiinnostuksenkohteet voivat vaihdella jopa kursseittain. Jotain aivan uutta ja erikoista olen kuitenkin jo nyt päässyt kokemaan.

Meillä on nyt käynnissä kokeellisen psykologian harjoituskurssi, joka kestää läpi kevään. Opettajat suunnittelivat meille koeasetelman, jossa mittaamme audiovisuaalisen puheen havaitsemista. Ja me opiskelijat, me taas toteutamme kaiken! Ohjeita noudattaen olemme kirjoittaneet tutkimussuunnitelman ja päässeet mittaamaan labraan visuaalisia ja auditiivisia havaintokynnyksiä. Edessä on vielä muutamia tunteja mittauksia, datan analysointia ja tieteellistä kirjoittamista.

Alkuun ajattelin, että juuri tämä kurssi sisältää niitä asioita, jotka ovat kaukana omasta mukavuusalueestani. Eri ohjelmien käyttö, datan ymmärtäminen ja analysointi ja tieteellisten tekstien kirjoittaminen suorastaan pelottivat minua. Koitin kuitenkin ottaa ennakkoluulottoman ja uteliaan asenteen. Ties vaikka tämä kurssi saisi minut näkemäänkin itseni tulevaisuudessa tutkijana – et voi tietää ennen kuin olet kokeillut  ;).

Nyt noin puolessa välissä kurssia, en voi muodostaa lopullista mielipidettäni tuleeko minusta tutkijaa. Meillä on edessämme vielä tärkeitä, hyvin olennaisia vaiheita, jotka kuuluvat tutkimuksen tekoon. Huolimatta siitä, mihin lopputulemaan päädyn, tiedän, että olen oppinut paljon hyödyllisiä taitoja kurssin aikana. Tehtävät ovat olleet haastavia, mutta koska olemme suorittaneet ne ryhmässä apua on saanut läheltä ja kynnys kysymiseen on ollut matala. Itse olen edennyt vaihe kerrallaan ja huolehtinut seuraavan vaiheen ymmärtämisestä vasta seuraavassa vaiheessa. Epämukavuusalueella liikkuminen on todella itsensä haastamista ja sitä kautta saattaa kehittyä jopa eniten. Ainakin tällaisista tehtävistä suoriutuminen (ja erityisesti niiden palauttaminen) on hyvin palkitsevaa.

Uskon kyllä 100%, että kaikki pääsykokeisiin lukevat pääsevät ylittämään itsensä kevään aikana. Niin hullua pinnistämistä ja itsensä tsemppaamista luku-urakka vaatii. Vihdoin pääsykoepäivänä voit ihailla kovan työn tulosta :).

Terkuin Sara

 

P.S. Komppaan vielä Maijaa ja kannatan pääsykoetehtävien tekemistä lämpimästi. Juuri ne omat virheet ja ponnistelun muistaa jälkeen päin, eli rohkeasti vaan yrittämään! :)

Sara Nousiainen

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää