Kun aloitin syksyllä psykalla, minulla ei ollut hajuakaan tulisiko minusta neuropsykologi, työpsykologi vai jotain aivan muuta. En osannut mainita yhtä aluetta, joka kiinnostaisi muita enemmän. Tällä hetkellä…. Olen aika samassa pisteessä :D. En kuitenkaan jaksa stressata päättämättömyydestäni. Ensimmäisen vuoden aikana käydään pääasiassa peruskursseja, joissa ei ole tarkoituskaan mennä syvemmälle. Kiinnostuksenkohteet voivat vaihdella jopa kursseittain. Jotain aivan uutta ja erikoista olen kuitenkin jo nyt päässyt kokemaan.

Meillä on nyt käynnissä kokeellisen psykologian harjoituskurssi, joka kestää läpi kevään. Opettajat suunnittelivat meille koeasetelman, jossa mittaamme audiovisuaalisen puheen havaitsemista. Ja me opiskelijat, me taas toteutamme kaiken! Ohjeita noudattaen olemme kirjoittaneet tutkimussuunnitelman ja päässeet mittaamaan labraan visuaalisia ja auditiivisia havaintokynnyksiä. Edessä on vielä muutamia tunteja mittauksia, datan analysointia ja tieteellistä kirjoittamista.

Alkuun ajattelin, että juuri tämä kurssi sisältää niitä asioita, jotka ovat kaukana omasta mukavuusalueestani. Eri ohjelmien käyttö, datan ymmärtäminen ja analysointi ja tieteellisten tekstien kirjoittaminen suorastaan pelottivat minua. Koitin kuitenkin ottaa ennakkoluulottoman ja uteliaan asenteen. Ties vaikka tämä kurssi saisi minut näkemäänkin itseni tulevaisuudessa tutkijana – et voi tietää ennen kuin olet kokeillut  ;).

Nyt noin puolessa välissä kurssia, en voi muodostaa lopullista mielipidettäni tuleeko minusta tutkijaa. Meillä on edessämme vielä tärkeitä, hyvin olennaisia vaiheita, jotka kuuluvat tutkimuksen tekoon. Huolimatta siitä, mihin lopputulemaan päädyn, tiedän, että olen oppinut paljon hyödyllisiä taitoja kurssin aikana. Tehtävät ovat olleet haastavia, mutta koska olemme suorittaneet ne ryhmässä apua on saanut läheltä ja kynnys kysymiseen on ollut matala. Itse olen edennyt vaihe kerrallaan ja huolehtinut seuraavan vaiheen ymmärtämisestä vasta seuraavassa vaiheessa. Epämukavuusalueella liikkuminen on todella itsensä haastamista ja sitä kautta saattaa kehittyä jopa eniten. Ainakin tällaisista tehtävistä suoriutuminen (ja erityisesti niiden palauttaminen) on hyvin palkitsevaa.

Uskon kyllä 100%, että kaikki pääsykokeisiin lukevat pääsevät ylittämään itsensä kevään aikana. Niin hullua pinnistämistä ja itsensä tsemppaamista luku-urakka vaatii. Vihdoin pääsykoepäivänä voit ihailla kovan työn tulosta :).

Terkuin Sara

 

P.S. Komppaan vielä Maijaa ja kannatan pääsykoetehtävien tekemistä lämpimästi. Juuri ne omat virheet ja ponnistelun muistaa jälkeen päin, eli rohkeasti vaan yrittämään! :)

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Silja

10 vinkkiä loppurutistukseen

Hei taas pitkästä aikaa! Kevään ollessa jo pitkällä ja luku-urakan alkaessa painaa niskan päälle, on ensisijaisen tärkeää pitää huolta omasta...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Meikun kampus

Hei kaikille! Psykologia on monitieteellinen ala, ja siksi onkin mielestäni mahtavaa, että Helsingissä psykologia kuuluu lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteelliseen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Silja

Miten hyödyntää välivuosi?

Heippa! Monella psykologian opiskelijalla ja sinne hakevalla on takana välivuosia yksi tai useampikin. Mielenterveydellisesti välivuosi voi olla rankkaa aikaa, monet kokevat väliinputoamisen...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Maria

Keitä me ollaan me psykan fuksit? Osa 3

Moi!  Seuraavaksi vuorossa kaksi uutta hakutarinaa mun fuksiystävyksiltä, toivottavasti viihdytte niiden parissa. <3 Postausta kuvittavat  pääosin viimepäivien ulkoilut...

Lue lisää