Tämä blogiteksti tuleekin välipalana Valmennuskeskuksen tilastomatematiikan opettajan, Laura Tuohilammen kynästä.

Kilpailu psykologian aloituspaikoista on jatkuvasti koventunut.  Vuoden 2014 valinnassa sisään pääsi kaikista hakijoista 2 % (106 aloituspaikkaa, kaikkiaan 5090 hakijaa). Osa hakijoista varmastikin laittoi hakupapereita useampaan paikkaan, psykologiaan ehkä vain puolitosissaan, jättäen pääsykokeet väliin – he eivät siis olleet varsinaisia kilpailijoita tosissaan pyrkiville. Osa hakijoista, etenkin ensimmäistä kertaa yrittävät, saattoivat käydä kokeessa vain katsomassa mistä on kyse – heistäkään kaikki eivät olleet tosimielessä pyrkiville pahimpia vastustajia.

Mutta näitä tosimielessä pyrkijöitäkin on valtava joukko. Monella on taustallaan valmennuskurssi, joista on esitetty kriittisiäkin mielipiteitä. Itse psykologian tilastomatematiikan valmennuskurssia useita vuosia opettaneena olen nähnyt, että sisään pääsee kyllä myös ilman valmennuskurssia, kunhan sinnikkyys ja opiskelutaidot ovat kohdallaan. Helppoa se ei ole, ja aivan yksin monikaan tuskin pystyy omaksumaan sisältöjä riittävän syvällisesti.

Mikä yhdisti vuoden 2014 psykologian valinnassa menestyneitä? Kyllä, kaikki he osasivat sisällöt riittävissä määrin, ja kyllä, kaikilla heillä oli itseluottamus sekä sinnikkyys kokeessa riittävällä tasolla. Mutta lähes puolella (!) sisään päässeistä oli taustalla muutakin: he olivat käyneet Valmennuskeskuksen kurssin.

Se, joka valitsee valmennuskurssin, on vaikean valinnan edessä. Kurssin opettajalla on merkittävä rooli. Ei riitä, että opettaja hallitsee sisällön, hänen on lisäksi kyettävä antamaan riittävä itseluottamus ja kyvykkyyden tunne kurssilaiselle itselleen – kurssilainenhan kokeen tekee. Tähän ei riitä pelkkä sisällöllinen asiantuntijuus, vaan lisäksi tarvitaan rautaista ymmärrystä oppimisen psykologiasta. Myös ryhmällä on merkitystä. Olen todistanut useita kertoja, kuinka hyvän ryhmän muodostaneet opiskelevat sisään paitsi itsensä, myös ryhmässä opiskelleet kanssakumppaninsa. Tämä siksi, että tieto jäsentyy paremmin, kun sitä pureskellaan yhdessä, minkä lisäksi yhdessä opiskelu tekee opiskelusta mukavampaa. Motivaatio pysyy yllä, ja pänttäyskeväästä tuleekin hauskojen muistojen kevät, josta käteen jää opiskelupaikan lisäksi ystäviä. Opettajan täytyy siis hallita paitsi sisällöt ja oppimisen mekanismit, myös ryhmädynamiikan rakentuminen ja kaiken tuon kautta motivaation takaaminen.

Pelkissä sisällöissäkin on kuitenkin haastetta. Etenkin ensi kertaa pyrkivälle todennäköisyydet, jotka koealue kattaa, saattavat olla kauhistus. Hyvän kurssin käynyt huomaa kuitenkin sisältöjen olevan yllättävän helppoja – vai oliko se sittenkin niin, että havaitsi itsensä olevan matikassa ilmeisen osaava? Niin tai näin, hyvän kurssin käyneille seuraavien laskelmien pitäisi olla peruskauraa:

Kaikista sisäänpyrkijöistä 2 % pääsee sisään. Valmennuskeskuksen kurssilaisista 16,7 % tekee saman (tai kääntäen: 37% uusista aloituspaikoista Helsingin, Tampereen ja Turun 106 tarjolla olleesta paikasta meni keväällä Valmennuskeskuksen kevään 2014 kurssilaisille). Mikä on todennäköisyys, että näin käy sattumalta (toisin sanoen, että kurssin käymisellä ei ole vaikutusta sisäänpääsyyn)? Suhteellisen osuuden testillä saadaan testisuureen arvoksi 16,357 (verrattiin kurssilaisten 16,7 prosenttia koko sisäänpääsyn 2 prosenttiin; oliko tämä paras mahdollinen testiasetelma?). Normaalijakaumaan verratessa saadaan testisuureen todennäköisyydeksi hulppeasti alle 0,0001, eli tilastollisesti kyse ei millään muotoa voi olla sattumasta. Kokeillaan vielä Khi-toiseen yhteensopivuustestillä: Nollahypoteesin mukaan sisäänpääsyprosentin 2 % pitäisi koskea sekä Valmennuskeskuksen kurssilaisten käyneiden joukkoa, että niiden joukkoa, jotka eivät käyneet Valmennuskeskuksen kurssia. Tuosta osuudesta saadaan laskettua odotetut frekvenssit. Todellisiin frekvensseihin verrattuna saadaan lasketuksi testisuureen arvoksi huimat 276,84, joka ylittää tilastollisesti erittäin merkitsevän kriittisen arvon yhtä suvereenisti kuin EM-kulta-Ruuskasen mitaliheitto ylittäisi oman säälittävän keihäänheittoyritykseni.

Nyt, hyvät kriittiset lukijani, on aika arvioida esitettyjen varsin vaikuttavien todennäköisyyksien merkitystä. Näyttää siltä, että ainakin Valmennuskeskuksen kurssin käymällä on saanut parannettua sisäänpääsyn todennäköisyyttään ratkaisevasti. Muistetaan kuitenkin, että tilastollinen testi ei kerro mitään syy-seuraussuhteesta eli kausaliteetista. Onnistuiko kurssi parantamaan osallistujien sisäänpääsymenestystä? Vai olivatko Valmennuskeskuksen kurssin valinneet ja valmiiksi harvinaisen fiksua porukkaa? Fiksuhan osaa valintansa tehdä.

Tervetuloa kurssille!

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää