• Psykologia
  • Mira Aaltonen

Hei!

Kulunut viikko on ollut yhtä nopeatempoinen kuin aina, mutta olen huomannut ison eron aiempaan. Se ei enää tunnu yhtä hauskalta ja varsinkin opiskeluun ryhtyminen on tuntunut vaivalloiselta. Niinpä haluankin puhua pysähtymisestä, rauhoittumisesta. Lepäämisestä.

Kaikkine hauskoine mutta uuvuttavine muutoksineen viime viikot ovat olleet hyvin kiireisiä. Vuodenvaihteen jälkeen tunsin olevani energinen ja valmis muuttoon ja 12-tuntiseen puuhasteluun. Muuttoon menikin vähän alle kaksi hyvin intensiivistä viikkoa. Sen jälkeen alkoi opiskelu, työt ja opiskelijariennot, ja annoin mennä ihan täysillä. Joskus on ihan okei että menee täysillä. Mutta pidemmän päälle on pakko pitää myös rauhoittumispäiviä, jotta ei pala loppuun. Sama pätee myös pääsykoelukemiseen. Vaikka pääsykoekeväänä motivaatio lukea on (toivottavasti) todella korkea, se ei tarkoita, että kannattaa lukea ja lukea kuukahtamiseen asti. Pääsykoekevät on maraton, ei spurtti. Omat voimansa täytyy tuntea ja niitä pitää osata myös säästellä, jotta jaksaa lukea ja laskea toukokuuhun asti.

Yleisenä sääntönä sanoisin, että on hyvä pitää ainakin yksi lepopäivä viikossa, jolloin ei ajattele tai tee mitään pääsykokeisiin liittyvää. Koska pääsin itse aloittamaan lukemisen jo tammikuun lopulla enkä käynyt töissä, pidin alkukeväästä melkein kaikki viikonloput kokonaan vapaata. Laskin maanantaista perjantaihin 6-8-tuntia päivässä. Pidin myös aina pidemmän ruokatauon ja pari lyhyempää taukoa. Jos lukemiseen tarkoitetun ajan käyttää tehokkaasti, voi aivan hyvin pyhittää jäljelle jäävän ajan harrastuksille, kavereiden kanssa hengailulle ja lepäämiselle. Suosittelen myös erittäin lämpimästi (niin kuin olen jo aiemmin maininnut) tekemään lukusuunnitelman. Kun on päättänyt, milloin lukee ja milloin lepää, ja toimii suunnitelman mukaan, ei ole jatkuvasti nakuttavaa ”pitäis lukee pitäis lukee iik”-oloa. Tämän myötä myös stressi vähenee.

Vaikka tiedän lepäämisen tärkeyden, olen aika hienosti toiminut juuri päinvastoin kuin pitäisi. Sain lievän flunssan kolmisen viikkoa sitten ja ”lepäsin” (olin kotona, mutten sängyssä vaan laskin tilaston tehtäviä) yhden päivän, jonka jälkeen taas palasin normaaliin hektiseen arkeeni. Yllätys yllätys olin monta viikkoa kipeä. Tällä viikolla uskalsin vihdoin urheilla (menimme psykoporukalla kuntopiireilemään, olipa todella hauskaa! :)) ja nyt on taas kurkku hippusen kipeä (PLÄÄH). Kipeilyn lisäksi hälyttävin merkki uupumisesta on muistikatkokset. Unohdin sovitun menon kokonaan ja totaalisesti kahdesti tällä viikolla, mikä ei ole Y H T Ä Ä N tapaistani!! Olimme sopineet, että ystäväni tulee torstai-iltana käymään ja näkee samalla uuden asuntoni. Varttia vaille yhdeksän illalla katson kännykkääni, johon on tullut puhelu ja viestejä. Olin kuin puulla päähän lyöty: olin tullut kirjastolta kotiin, unohtanut kännykän äänettömälle ja mennyt tyytyväisenä sohvalle lukemaan romaania. Onneksi ystäväni ei ollut vihainen! :’D

Nyt olen koittanut höllentää vähän. Mutta voi, stressiajatuksista on vaikea päästää irti kun ne kerran ovat päässeet niskan päälle. Tänään täytyy kyllä seriously levätä, sillä huomenna on lähtö GOOM-opiskelijaristeilylle! Siellä pääsee varmasti irti arjesta, mutta lepäämisestä tuskin on tietoakaan :D

Mutta muistakaa te pääsykoeraatajat pitää huolta itsestänne. Loppujen lopuksi oma terveys on tärkeämpää kuin edes opiskelupaikka, ja toisaalta opiskelupaikan saa helpoiten silloin kun on hyvässä kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Itse en päässyt sisään ensimmäisenä vuonna koska olin väsynyt (kärsin kesällä 2013 burn-outin oireista, osittain ylppäripääsykoekevään ja osittain vaativan työni vuoksi) ja toisena vuonna pääsin, koska koin olevani energiaa täynnä. Älkää missään tapauksessa polttako itseänne loppuun.

Tehokasta ja tasapainoista luku- ja laskuiloa,

Mira

 

Mira

Heippa! Olen Mira, 20-vuotias oppimaan innokas psykologian fuksi Helsingistä. Valmistuin Kallion ilmaisutaidon lukiosta keväällä 2013, ja kun muut valmistautuivat Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin, istuin itse laskemassa tilastomatematiikkaa nelilaskimella kirjastossa. Koska olin ylioppilaskokeiden jälkeen aika poikki, ajattelin aluksi käydä pääsykoesalissa vain kääntymässä, mutta päädyin sittenkin ystäväni houkuttelemana valmennuskurssille ja yrittämään sisäänpääsyä ihan tosissani. Jaksoin panostaa tilastomatematiikan osioon, mutta yritteliäisyydestäni huolimatta uupumus voitti, kun olisi ollut aika ruveta pänttäämään artikkeleja. Niinpä edessäni oli välivuosi, jonka aikana opin, että työnteko voi olla a) voimia vievää ja epämotivoivaa tai b) upeaa ja elähdyttävää. Erityisesti koulunkäyntiavustajan työ oli virkistävää ja mielenkiintoista, voin suositella sitä ihmisläheisestä työstä kiinnostuneille! Välivuosikeväänä tyhjensin kalenterini töistä ja aktiviteeteista ja keskityin vain pääsykokeisiin lukemiseen. Viiden kuukauden aherruksen, Valmennuskeskuksen artikkeli- ja matikankurssin, tsemppaavien kurssikavereiden ja tasapainottavien stressinpurkuharrastusten ansioista tavoitin vihdoin saavuttamattoman eli pääsin opiskelemaan psykologiaa Helsingin yliopistoon. Nyt nautin työni hedelmistä eli elän vauhdikasta opiskelijaelämää Helsingin kauneimalla kampuksella seurassani mitä mahtavimmat opiskelukaverit.

Muita blogipostauksia

  • Psykologia
  • Minea

Tervetuloa uudet fuksit!

Jeee fuksit ovat vihdoin täällä! Tai ainakin Helsingissä orientaatioviikko alkoi eilen. Tervetuloa kaikille, teillä on hienot ajat edessä <3 Orientaatioviikot ovat hektisiä...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Linnea

Etkö päässytkään sisälle?

Tavallaan osaat jo ennustaa lopputuloksen, mutta hyvä Luoja, kun se sattuu nähtyäsi mustaa valkoisella. Kaikki viimeiset toivon rippeet viedään ja saat taas aloittaa alusta. Se...

Lue lisää
  • Psykologia
  • Emmi

Pääsykokeen jälkeen

Pääsykokeesta on nyt ennättänyt yhteisvalinnan osalta kulumaan jo vajaa kuukausi, Jyväskylän ja Joensuun kokeiden suhteen hieman vähemmän aikaa. Pääsykokeet...

Lue lisää