Lepo ja armollisuus opiskelussa

Nyt kun vuosi on vaihtunut, ja monella on varmasti kaikenlaisia tavoitteita sekä uudenvuoden lupauksia tulevalle vuodelle. Kevään yhteishaku ja pääsykokeet lähestyvät myös kovaa vauhtia sekä opiskelijoilla alkaa pikkuhiljaa myös kevätlukukausi. Mielestäni siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, että on tavoitteita opiskelun saralla tai tulevan koulupaikan suhteen tänä vuonna. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tavoitteiden olisi hyvä olla realistisia, ja niitä laatiessa kannattaa jättää tilaa myös levolle sekä elämän muille asioille. Yllättävän moni nimittäin joutuu kesällä toteamaan esimerkiksi, että opiskeli liikaa keväällä tai, että kulutti itsensä loppuun töillä ja opiskelulla. Tämän vuoksi haluankin puhua hieman levon ja armollisuuden merkityksestä opiskelussa.

Usein lepo rinnastetaan laiskuuteen, mutta näin se ei kuitenkaan ole. Yleensä ne, jotka malttavat levätä ja tehdä myös muita asioita kuin opiskella pärjäävät myös opinnoissa sekä pääsykokeissa. Totta kai pitää olla myös kova itsekuri opiskelussa ja osata olla riittävän ”ankara” itselleen, erityisesti pääsykokeisiin opiskellessa, mutta täytyy myös tuntea itsekurin ja ankaruuden rajat. Liika itsekuri ja ankaruus omaa suorittamista kohtaan tuottaa yleensä loppupeleissä vain huonoja tuloksia. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että pääsykokeisiin opiskelu ja ympäri vuotinen opiskelu jossakin koulussa ovat tämän suhteen hyvin erilaisia. Esimerkiksi oikiksen pääsykokeeseen opiskelu vaatii todella kovaa itsekuria ja täytyy olla hyvinkin ankara itselleen, jotta pystyy oppimaan asiat pääsykokeeseen mennessä ja näin ollen saamaan opiskelupaikan. Vastaavasti esim. oikiksessa opiskellessa ei tarvitse olla edes puoliksi niin ankara itseään kohtaan. Päivittäinen opiskeluaika ainakin itselläni on todella paljon pienempi verrattuna pääsykokeisiin opiskelemani päivittäinen aika. Yliopistossa opiskellaan suurin osa vuodesta, joten arjessa täytyy olla koko ajan riittävästi aikaa lepoon.

Parhaiten levolle saa tehtyä aikaa opiskellessa siten, että suunnittelee omat opiskelut niin, että tavoitteet ovat realistisia koko ajan ja suunnitelmaan jää riittävästi, jopa liikaa tilaa muille asioille. Tämä mahdollistaa myös armollisuuden itseään kohtaan. Jos opiskelu ei joskus suju niin se ei haittaa, sillä suunnitelmassa on riittävästi tilaa, jotta voi ottaa helposti rästiin jääneet hommat kiinni. Nämä asiat pätevät sinänsä myös pääsykokeisiin opiskellessa, mutta määrät ovat vain vähän eri lukemissa. Pääsykokeisiin lukiessa opiskelutunnit ovat todella paljon suuremmat, mutta myös silloin täytyy muistaa levätä, jotta voi oppia. Samoin lukusuunnitelman olisi hyvä olla realistinen ja mahdollistaa hieman armollisuutta itselle. Kun lepää tarpeeksi ja saa ”aivoja tuuletettua” on myös mahdollista oppia parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä pätee kaikessa opiskelussa.

Vinkkini on se, että viettää joka päivä jonkin verran vapaa aikaa ja tekee asioita, joilla saa palauduttua opiskelusta. Kannattaa myös pitää vapaapäiviä opiskelusta viikottain, esim. viikonloppuisin. Vastaavasti, jos opiskelet oikiksen pääsykokeisiin ensi keväänä, niin ei suoranaisesti suosittele pitämään vapaapäiviä, jos niitä ei koe tarpeelliseksi. Sen sijaan kuitenkin suosittelen pitämään hieman vapaata opiskelusta ihan joka päivä, ja tekemään tällöin asioita, joilla saat opiskelun pois mielestä. Lisäksi niin koulussa opiskellessa kuin pääsykokeisiin opiskellessakin varmaankin tärkeimmässä roolissa on riittävä uni. Oppiminen tapahtuu nukkuessa, joten unta ei kannata missään nimessä laiminlyödä. Lisäksi, jos nukut riittävästi koko ajan, niin olet virkeämpi opiskellessa ja opiskelu tuntuu kevyemmältä sekä opit helpommin.

Muistetaan kaikki levätä riittävästi. Palataan taas pian blogin äärellä!