Pian on jo toukokuu ja lukuajastakin mennyt puolet, eli nyt on oiva aika lyödä pökköä pesään ja alkaa pikkuhiljaa lisäämään päivittäistä lukuaikaa, sillä jäljellä oleva aika on kuitenkin lyhyt. Se onnistuu varmasti, kunhan vain muistatte pysyä visusti kiinni kirjoissa, sillä taas alkaa olla pääsykoelukijan pahin aika vuodesta, nimittäin vappu.

Ulkona vilisee kevään kirkkaimmat värit: Ihmiset pukeutuvat jo kesäisemmin ja kesäisemmin, ainakin värien puolesta. Ikkunasta voi huonotuurinen nähdä jonon valkoisia ja vähemmän valkoisia ylioppilaslakkeja matkalla keskustaan, unohtamatta tietenkään toista ikonista vaatetta: nimittäin opiskelijoiden haalareita.  Niitä vilisee ties missä väreissä ja erityisesti se tietyn värinen minkälaiset jokainen hakija jossain välissä haluaa vetää jalkaansa ja joka aiheuttaa sen ”voi kunpa minäkin voisin” tunteen.

Tiedän, ettei ole monelle helppoa nyhjöttää kotona tai kirjastossa kirjojensa kanssa kun muut viettävät vappua, varsinkin jos pari edellistäkin on mennyt samoissa merkeissä. Silti toisissa se vain vahvistaa motivaatiota lukemiselle, ”ensi vuonna minäkin” he ajattelevat. Ainakin niin itse ajattelin.

Toisaalta se oli ehkä helppoa senkin vuoksi, kun en tuntenut täältä vielä silloin ketään. Asia olisi hyvinkin voinut olla toinen jos omat kaverit olisivat täällä yrittäneet houkutella ulos. Helpostihan sitä ajattelisi, että yksi päivähän se vain olisi. Yksi päivä pois pänttäämisestä. Yksi päivä pois kirjojen äärestä. Yksi päivä vain. Nimittäin yksi päivä liikaa. Aikahan käy vähiin. Takaisin kirjojen ääreen.

Suhtautukaa asiaan niin, että kyllä aina yhden vapun voi jättää väliin, tai vaikka kaksi tai kolmekin, tiedekuntaan sisään päästyänne sitten otatte ilon irti. Eikä lukemisen tarvitse ihan kamalaa olla, jos säät sallii niin lukekaa vaikka ulkona ja muistakaa, että vappuja tulee myöhemminkin, ehkä jopa kyllästymiseen asti. Tai sinnitelkää ainakin pääsykoebileisiin asti.

Jos vielä jaksatte loppuajan niin ensi vuonna vietämme sitä yhdessä; haalarit jalassa ja melkein valkea ylioppilaslakki päässä.

 

Lukuintoa! Och glada vappen!

Aleksi Toivanen

Olen Aleksi, toisen vuoden oikkari Helsingin Yliopistossa. Ensimmäisellä hakukerrallani en päässyt sisään, mutta en lannistunut, vaan mietin mitä teen toisin ja opin virheistäni. Seuraavalla kerralla kova työ palkittiin ja tiedekunnan pyöröovet avautuivatkin.

Oikikseen pääsy ei ole helppoa millään mittapuulla, mutta ei se mahdotonta ole. Muistakaa tehdä kovasti töitä ja haastakaa omaa osaamistanne koko kevään ajan. Tärkeää on olla itselleen rehellinen ja pitää kiinni tavoitteistaan. Hakukevät tulee olemaan rankka, joten muistakaa myös levätä kunnolla, itsensä voi helposti polttaa loppuun näinkin lyhyessä ajassa.

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Anniina ja Iida

Stressaako? Huolehdi hyvinvoinnista

Pääsykokeen lähestyessä monilla saattaa olla stressaantunut fiilis useastakin eri syystä. Tämä on ymmärrettävää, sillä unelmien opiskelupaikan...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Anniina ja Iida

Muista kertaaminen!

Kertaaminen on avain onneen (lue: sisäänpääsyyn)! Oikiksen pääsykoeurakan ollessa kohta puolessa välissä on hyvä muistuttaa kertaamisen tärkeydestä...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Anniina ja Iida

Millaista on opiskella oikiksessa?

Pääsykokeisiin päntätessä saattaa pienellä epätoivon hetkellä tulla miettineeksi, tuleeko oikiksessa opiskelu olemaan samanlaista yksityiskohtien ulkoa opettelua...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Anniina ja Iida

Mikä ihmeen Supertakuu?

Meillä on jo useampi vuosi takana Valmennuskeskuksen kurssien valmentajina ja ajattelimme, että olisi hyvä aika avata kokemuksiamme Turun Supertakuu-kurssista näin tuutorin näkökulmasta...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Anniina ja Iida

Juristin monipuoliset työmahdollisuudet

Yhteishaku 2020 lähestyy, mutta mietitkö vielä, mihin hakisit opiskelemaan? Harkitsetko kenties oikista, mutta mielikuvasi juristin ammatista perustuu lähinnä Suitsin ja Good Wifen...

Lue lisää