Pian on jo toukokuu ja lukuajastakin mennyt puolet, eli nyt on oiva aika lyödä pökköä pesään ja alkaa pikkuhiljaa lisäämään päivittäistä lukuaikaa, sillä jäljellä oleva aika on kuitenkin lyhyt. Se onnistuu varmasti, kunhan vain muistatte pysyä visusti kiinni kirjoissa, sillä taas alkaa olla pääsykoelukijan pahin aika vuodesta, nimittäin vappu.

Ulkona vilisee kevään kirkkaimmat värit: Ihmiset pukeutuvat jo kesäisemmin ja kesäisemmin, ainakin värien puolesta. Ikkunasta voi huonotuurinen nähdä jonon valkoisia ja vähemmän valkoisia ylioppilaslakkeja matkalla keskustaan, unohtamatta tietenkään toista ikonista vaatetta: nimittäin opiskelijoiden haalareita.  Niitä vilisee ties missä väreissä ja erityisesti se tietyn värinen minkälaiset jokainen hakija jossain välissä haluaa vetää jalkaansa ja joka aiheuttaa sen ”voi kunpa minäkin voisin” tunteen.

Tiedän, ettei ole monelle helppoa nyhjöttää kotona tai kirjastossa kirjojensa kanssa kun muut viettävät vappua, varsinkin jos pari edellistäkin on mennyt samoissa merkeissä. Silti toisissa se vain vahvistaa motivaatiota lukemiselle, ”ensi vuonna minäkin” he ajattelevat. Ainakin niin itse ajattelin.

Toisaalta se oli ehkä helppoa senkin vuoksi, kun en tuntenut täältä vielä silloin ketään. Asia olisi hyvinkin voinut olla toinen jos omat kaverit olisivat täällä yrittäneet houkutella ulos. Helpostihan sitä ajattelisi, että yksi päivähän se vain olisi. Yksi päivä pois pänttäämisestä. Yksi päivä pois kirjojen äärestä. Yksi päivä vain. Nimittäin yksi päivä liikaa. Aikahan käy vähiin. Takaisin kirjojen ääreen.

Suhtautukaa asiaan niin, että kyllä aina yhden vapun voi jättää väliin, tai vaikka kaksi tai kolmekin, tiedekuntaan sisään päästyänne sitten otatte ilon irti. Eikä lukemisen tarvitse ihan kamalaa olla, jos säät sallii niin lukekaa vaikka ulkona ja muistakaa, että vappuja tulee myöhemminkin, ehkä jopa kyllästymiseen asti. Tai sinnitelkää ainakin pääsykoebileisiin asti.

Jos vielä jaksatte loppuajan niin ensi vuonna vietämme sitä yhdessä; haalarit jalassa ja melkein valkea ylioppilaslakki päässä.

 

Lukuintoa! Och glada vappen!

Aleksi Toivanen

Olen Aleksi, toisen vuoden oikkari Helsingin Yliopistossa. Ensimmäisellä hakukerrallani en päässyt sisään, mutta en lannistunut, vaan mietin mitä teen toisin ja opin virheistäni. Seuraavalla kerralla kova työ palkittiin ja tiedekunnan pyöröovet avautuivatkin.

Oikikseen pääsy ei ole helppoa millään mittapuulla, mutta ei se mahdotonta ole. Muistakaa tehdä kovasti töitä ja haastakaa omaa osaamistanne koko kevään ajan. Tärkeää on olla itselleen rehellinen ja pitää kiinni tavoitteistaan. Hakukevät tulee olemaan rankka, joten muistakaa myös levätä kunnolla, itsensä voi helposti polttaa loppuun näinkin lyhyessä ajassa.

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Riina

Lepo ja armollisuus opiskelussa

Nyt kun vuosi on vaihtunut, ja monella on varmasti kaikenlaisia tavoitteita sekä uudenvuoden lupauksia tulevalle vuodelle. Kevään yhteishaku ja pääsykokeet lähestyvät...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuoteen 2021 mahtui ainakin paljon opiskelua, jos ei muuta. Korona rajoitti vuonna 2021 paljon muita asioita elämässä. Lisäksi se on rajoittanut lähiopetusta, jonka vuoksi koko...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Mitä hyötyä valmennuskurssista on?

Valmennuskurssi on yksi osa pääsykokeeseen valmistautumista. Valmennuskurssihan ei ole pakollinen osa valmistautumista, mutta erityisesti oikiksen kohdalla suosittelen sitä, jos sellaisen...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Miten opiskelen tentteihin?

Nyt kun syyslukukauden viimeinen tentti on ohi, haluan avata hieman sitä kuuluisaa tentteihin opiskelua. Tentteihin opiskelu oikiksessa eroaa todella paljon varmasti monesta muusta koulusta ja erityisesti...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Oikisopiskelijan tavallinen opiskelupäivä

Opiskelu oikeustieteellisesti tiedekunnassa eroaa varmasti monesta muusta tiedekunnasta sekä varsinkin esimerkiksi lukio ja ammattikorkeakouluopiskelusta. Esittelen nyt kaksi erilaista koulu/opiskelupäivääni...

Lue lisää