Kevätlukukausi pyörähti omalta osaltani käyntiin eilen. Lukukauden ensimmäinen opiskelupäiväni kului juristin vuorovaikutustaidot –nimisellä kurssilla. Se on tiedekunnan tarjoamia käytännön taidoiksi kutsuttuja opintoja, joita voi sisällyttää valinnaisiin opintoihin. Näitä valinnaisia opintoja sisältyy oikeusnotaarin tutkintoon 7 opintopisteen verran, maisteritutkintoon puolestaan 26 opintopistettä.

Oikeustieteellisessä opiskelulle on tyypillistä valinnaisten opintojen vähäisyys. Valtaosa notaaritutkintoon kuuluvista opinnoista eli ns. aineopinnoista on kaikille yhteisiä. Pääainetta ei oikiksessa tunneta. Tämä herättää joskus ihmetystä, kun keskustelee muiden alojen opiskelijoiden kanssa.

Kaikille yhteisten opintojen suuri määrä aiheuttaa sen, että opiskelijoilla on aina puhuttavaa opinnoista. Pakolliset aineopinnot muodostavatkin tulevaa juristinuraa ajatellen oikeudellisen selkärangan. Vain harvat juristit työskentelevät laajasti laidasta laitaan kaikilla oikeusaloilla. Useimmat ovatkin perehtyneet muutamaan oikeudenalaan tarkemmin, ja työskentelevät enimmäkseen niiden parissa.

Silti ”koko paletti” on hallittava ainakin jollakin tasolla. Laajat yhteiset opinnot takaavat sen, että kaikilla valmistuneilla juristeilla on jonkinlainen käsitys suomalaisesta oikeusjärjestelmän kokonaisuudesta, EU-oikeutta unohtamatta. Nämä aineopinnot luovat myös sen kehikon oikeudelliselle ajattelulle, jonka päälle omaa erityisosaamista voi ryhtyä rakentamaan valinnaisilla opinnoilla.

Aineopinnot ovat kuitenkin usein hyvin teoriapainotteisia, ja opiskelijan voi olla välillä vaikea ymmärtää sitä, mitä asiat ovat käytännössä. Käytännön taitoina tarjottavat valinnaiset opinnot ovatkin nimensä mukaisesti vaihtelua itsenäiselle – ja välillä myös yksinäiselle – kirjastopuurtamiselle.

Ideana niissä on nimenomaisesti opitun teorian soveltaminen käytäntöön, mutta usein myös se, että opituista asioista kerrotaan käytännön elämän näkökulmasta. Näillä kursseilla opettajat eivät yleensä olekaan tiedekunnan henkilökuntaa, vaan juristeja elävästä työelämästä: asianajajia, tuomioistuimessa työskenteleviä juristeja, sekä muita lakimiehiä.

Juristin vuorovaikutustaidot –kurssilla harjoitellaan juristin tyypillisissä työtehtävissä tarvittavia vuorovaikutus-, esiintymis- ja neuvottelutaitoja. Tämä kurssi ei todellakaan ole kirjojen pänttäämistä! Eiliset ryhmätöinä tehdyt vuorovaikutusharjoitukset palapeleineen tuntuivat enemmänkin yläasteen leirikoululeikeiltä kuin oikeustieteen opinnoilta. Mutta tällaisiakin opintoja siis on olemassa.

Eikä oikis aina muutenkaan ole pelkkää kirjojen pänttäämistä.

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Riina

Lepo ja armollisuus opiskelussa

Nyt kun vuosi on vaihtunut, ja monella on varmasti kaikenlaisia tavoitteita sekä uudenvuoden lupauksia tulevalle vuodelle. Kevään yhteishaku ja pääsykokeet lähestyvät...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuoteen 2021 mahtui ainakin paljon opiskelua, jos ei muuta. Korona rajoitti vuonna 2021 paljon muita asioita elämässä. Lisäksi se on rajoittanut lähiopetusta, jonka vuoksi koko...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Mitä hyötyä valmennuskurssista on?

Valmennuskurssi on yksi osa pääsykokeeseen valmistautumista. Valmennuskurssihan ei ole pakollinen osa valmistautumista, mutta erityisesti oikiksen kohdalla suosittelen sitä, jos sellaisen...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Miten opiskelen tentteihin?

Nyt kun syyslukukauden viimeinen tentti on ohi, haluan avata hieman sitä kuuluisaa tentteihin opiskelua. Tentteihin opiskelu oikiksessa eroaa todella paljon varmasti monesta muusta koulusta ja erityisesti...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Oikisopiskelijan tavallinen opiskelupäivä

Opiskelu oikeustieteellisesti tiedekunnassa eroaa varmasti monesta muusta tiedekunnasta sekä varsinkin esimerkiksi lukio ja ammattikorkeakouluopiskelusta. Esittelen nyt kaksi erilaista koulu/opiskelupäivääni...

Lue lisää