Edellisessä kirjoituksessani keskityin rikosoikeuden yleisiin periaatteisiin. Rikoslaki on keskeinen ohjenuora, ja sen kanssa juristit työskentelevät. Eduskunnan tehtävä on muuttaa lakia jos se koetaan tarpeelliseksi, ja tällöin on kyse rikosoikeuspolitiikasta, joka on siis pidettävä erillään rikoslainopista.

Mutta mikä ohjaa rikosoikeuspolitiikkaa? On selvää, ettei rikosoikeuteen vaikuttavaa yhteiskunnallista päätöksentekoa voida perustaa epämääräisiin ”musta tuntuu” -käsityksiin tai vaikeasti määriteltävään ”kansan oikeustajuun”, vaan poliittisten päätösten on perustuttava tutkittuun tietoon. Toki rikosoikeuden on vastattava yhteiskunnan arvoja, mutta näiden arvojen määrittäminen ei ole yksinkertaista. Internetin keskustelupalstoilla nämä yhteiskunnan arvot eivät kuitenkaan majaile.

Rikosoikeudesta ja etenkin rangaistuksista puhuttaessa on pidettävä mielessä rangaistuksen tavoite. Rangaistuksen perustavoitteena on tietenkin rikollisuuden ehkäiseminen. Käytännössä se ilmenee kahdella tavalla: yleis- ja erityisestävänä vaikutuksena. Ensimmäinen tarkoittaa rangaistuksen vaikutusta ihmisiin yleensä. Tällöin puhutaan myös ns. pelotevaikutuksesta. Erityisestävällä tavoitteella puolestaan tarkoitetaan rangaistuksen vaikutusta rikoksen tekijään.

Erityisestävän vaikutuksen näkökulmasta tehdyt useat tutkimukset osoittavat, etteivät vankeusrangaistukset toimi siten kuin yleisesti kuvitellaan. Vankila ei ”paranna” ketään. Vankilatuomio päinvastoin vain lisää rikoksen uusimisen todennäköisyyttä.

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, etteivät ankarat rangaistukset ole tehokas tapa vähentää rikollisuutta. Asia on näin myös käytännössä: esimerkiksi USA:ssa rangaistuskäytäntö on tunnetusti erittäin ankaraa, mutta se ei ole vähentänyt rikollisuutta, vaan vaikutus on ollut päinvastainen. Tutkimukset osoittavat, että ankaran rangaistuskäytännön maissa myös rikollisuutta on enemmän.

Rangaistusten koventaminen ei siis toimi käytännössä, sillä rangaistuksen pelotevaikutuksella ei ole erityisestävää vaikutusta. Esimerkiksi käy hyvin tyypillinen suomalainen henkirikos, jossa tekijä ja uhri ovat vanhoja tuttuja. Teko tapahtuu yleensä yksityisasunnossa, tyypillinen tekoväline on veitsi, ja kaikki osapuolet ovat ympäripäissään. Humalassa tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena tehtyihin väkivallantekoihin ei tavallisesti vaikuta tieto mahdollisesta ankarastakaan rangaistuksesta. Tekijä ei teon hetkellä ajattele tekonsa seurauksia. Muistettava on kuitenkin myös, että humalatila ei ole rangaistuksen lieventämisperuste.

Vankeusrangaistuksia käytetään siis yleisestävistä syistä, ja vankilainstituutiota tarvitaan juuri sen yleisestävän vaikutuksen vuoksi. On selvää, että yhteiskunnassa on oltava mahdollisuus rangaista niitä, jotka syyllistyvät yhteiskunnan itselleen luomien pelisääntöjen rikkomiseen.

Mutta minkälainen olisi oikea rangaistus? Viime aikoina on pyritty kehittämään myös erilaisia vaihtoehtoisia rangaistusmenetelmiä. Tunnetuin esimerkki on yhdyskuntapalvelu, jossa tuomittu tekee palkatta työtä vapaa-aikanaan jossakin yleishyödyllisessä yhteisössä. Yhdyskuntapalvelun on todettu olevan tehokas rangaistustapa, ja sitä on käytetty erityisesti rattijuoppojen rangaistuksena.

Yhdyskuntapalvelu on edullinen sekä tuomitulle että yhteiskunnalle, sillä tuomittu voi säilyttää työpaikkansa, ja säilyttää kontaktinsa ympäröivään yhteiskuntaan. Yhdyskuntapalvelu tulee myös huomattavasti halvemmaksi kuin vankila. Tutkimuksissa on todettu erityisestävän vaikutuksen olevan yhdyskuntapalvelussa paljon vankeusrangaistusta tehokkaampi.

Tämä johtuu erityisesti siitä, että useasti rikoksentekijät ovat yhteiskuntamme vähäosaisia ja syrjäytyneitä. Tällöin on erityisen tärkeää pyrkiä integroimaan tekijä paremmin yhteiskuntaan. Vankila on omiaan katkaisemaan tuomitun sosiaaliset suhteen, ja vankilasta vapautumisen jälkeen yhteiskuntaan sopeutuminen voi olla entistäkin vaikeampaa.

Rikollisuuden tausta onkin usein sosiaalisissa syissä. Tutkimukset ja oikeushistoria osoittavat, että rikollisuus kasvaa yhdessä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kanssa. On sanottu, että hyvä sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa.

Suosittelen lämpimästi kaikille oikeustieteelliseen hakeville sitten aikanaan tiedekunnassa kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarjan suorittamista. Jos opiskelupaikkaa ei tänä keväänä onnistu saavuttamaan, voi kyseisen luentosarjan suorittaa myös avoimessa yliopistossa osana rikosoikeuden aineopintoja.

Edellä mainittu luentosarja on erittäin hyvä, se on itse asiassa mielestäni yksi parhaista tiedekunnan tarjoamista luentosarjoista. Juristin ammatissa tarvitaan nimenomaan tutkittua tietoa rikollisuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä, ei pelkästään rikoslain pykälien osaamista.

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Riina

Lepo ja armollisuus opiskelussa

Nyt kun vuosi on vaihtunut, ja monella on varmasti kaikenlaisia tavoitteita sekä uudenvuoden lupauksia tulevalle vuodelle. Kevään yhteishaku ja pääsykokeet lähestyvät...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuoteen 2021 mahtui ainakin paljon opiskelua, jos ei muuta. Korona rajoitti vuonna 2021 paljon muita asioita elämässä. Lisäksi se on rajoittanut lähiopetusta, jonka vuoksi koko...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Mitä hyötyä valmennuskurssista on?

Valmennuskurssi on yksi osa pääsykokeeseen valmistautumista. Valmennuskurssihan ei ole pakollinen osa valmistautumista, mutta erityisesti oikiksen kohdalla suosittelen sitä, jos sellaisen...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Miten opiskelen tentteihin?

Nyt kun syyslukukauden viimeinen tentti on ohi, haluan avata hieman sitä kuuluisaa tentteihin opiskelua. Tentteihin opiskelu oikiksessa eroaa todella paljon varmasti monesta muusta koulusta ja erityisesti...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Oikisopiskelijan tavallinen opiskelupäivä

Opiskelu oikeustieteellisesti tiedekunnassa eroaa varmasti monesta muusta tiedekunnasta sekä varsinkin esimerkiksi lukio ja ammattikorkeakouluopiskelusta. Esittelen nyt kaksi erilaista koulu/opiskelupäivääni...

Lue lisää