• Oikeustiede
  • Valmennuskeskus

Oikeustieteellisessä opiskelu samoin kuin pääsykokeisiin valmistautuminenkin on hyvin pitkälti itsenäistä kirjojen lukemista. Keskeinen ero varsinaisen opiskelun ja pääsykokeisiin lukemisen välillä on se, että pääsykokeisiin lukiessa samaa kolmea kirjaa tankataan kerta toisensa jälkeen, opinnoissa puolestaan kirjoja tulee ja menee.

Perustilanne on kuitenkin sama: luetaan, luetaan ja vielä kerran luetaan. Samalla sitten pyritään hahmottamaan keskeisiä asioita tekstistä, pohtimaan relevantteja seikkoja sekä miettimään, että mitenköhän tämänkin asian muistaa tentissä.

Ei tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Jatkuva lukeminen ja olennaisen tonkiminen tekstistä on kuitenkin omiaan näivettämään vapaa-ajan lukemista. Tämä ilmiö on yleinen oikeustieteen opiskelijoiden piirissä, ja olen huomannut sen myös omalla kohdallani. Sanomalehti tulee selattua nopeasti läpi vaikka aikaa olisikin, ja otsikoiden perusteella tulee poimittua nopeasti keskeiset uutiset. Jos jotakin artikkelia jää lukemaan, lukeminen on ripeää, ja keskeisiä asioita hahmottelee mielessään automaattisesti. Sama pätee muihinkin teksteihin kuin sanomalehtiin.

Kerrotaanpa omakohtainen esimerkki. Aikanaan luin vapaa-aikanani jonkin verran kaunokirjallisuutta. Kirja silloin tällöin. Kun aloitin oikeustieteen opinnot, tämä unohtui täysin. Lukeminen ei vaan yksinkertaisesti huvittanut vapaa-aikana, sitä kun sai tehdä muutenkin niin paljon.

Tämä rupesikin harmittamaan jossain määrin, sillä lukeminen on paitsi mukavaa, myös aika rentouttavaa puuhaa. En vain osannut tehdä sitä enää. Aloitin toissa kesänä lukemaan Henning Mankellin Wallander-sarjan teosta Rauhaton mies. Eräänä kesäiltana mökillä ollessani luin siitä ensimmäiset kuusi sivua. Sitten ei enää huvittanut. Enkä lopettanut siksi, että kirja olisi ollut huono.

Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin tunnelin päässä on vihdoin valoa. Viime viikonloppuna keksin kokeilla, miltä tuntuisi jatkaa tuon kirjan lukemista (tai oikeastaan aloittaa se uudelleen alusta). Kuinkas kävikään, luin parissa illassa kirjan yli puolivälin, enkä olisi malttanut millään laskea sitä käsistäni.

Näin päästäänkin pitkähkön aasinsillan kautta siihen, että vielä ei ole aika lukea itseään tainnoksiin. Kirjojen ilmestymiseen on hieman vajaat kaksi viikkoa aikaa. Tämä aika on syytä käyttää orientoitumiseen, mutta orientaatio ei tarkoita sitä, että opiskelee veren maku suussa esimerkiksi vanhaa samannimistä pääsykoekirjaa.

Pitkin kevättä on muistettava myös pitää huoli itsestään ja siitä, ettei väsy kesken matkan. Maratonia ei voiteta ensimmäisen sadan metrin pikapyrähdyksellä, vaan tasaisella suorituksella loppukireineen. Sama pätee pääsykokeisiin valmistautumista. Nyt ennen varsinaista starttia voi vielä rentoutua ja ladata akkuja tulevaa koitosta varten.

Lukemista kannattaakin vasta ”lämmitellä” tässä orientaatiovaiheen aikana lukurutiinia kehittämällä ja aihepiireihin tutustumalla. Sitten tiistaina 5.4. kun kirjat saa kouraan, on aika panna täysi höyry päälle.

 

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Aleksi

Ohi on!

Kävitkö jo tekemässä pääsykokeen? Ai et?! No tule takasin sitten, kun olet sen tehnyt. Joko suoriuduit pääsykokeesta? Ai suoriuduit vai? No hyvä, sitten voit...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Anniina

Viime hetken vinkit pääsykokeeseen

Loppu häämöttää! Ylihuomenna on aika osoittaa, että juuri sinä ansaitset paikkasi tiedekunnassa. Me tiedämme, että viimeiset päivät ennen koetta ja...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Aleksi

Wappua ilmassa

Pian on jo toukokuu ja lukuajastakin mennyt puolet, eli nyt on oiva aika lyödä pökköä pesään ja alkaa pikkuhiljaa lisäämään päivittäistä...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Karoliina

Viimeinen päivä ennen valintakoetta

Kevään kova rutistus alkaa olla paketissa. Monet ovat kyselleet meiltä tutoreilta vinkkejä siihen, mitä viimeisenä päivänä ennen koetta kannattaa tehdä. Suosittelen...

Lue lisää