Tiistai oli monelle kevään uurastaneelle pyrkijälle suuri päivä. Oikeustieteellisen pääsykokeiden tulokset julkistettiin, ja hyväksyttyjen postiluukusta kolahti tiedekunnan paksu kirjekuori. Kevään työn palkitseminen opiskelupaikalla on epäilemättä yksi elämän hienoimmista hetkistä.

Suomenkielisen kiintiössä valittiin 198 onnellista opiskelemaan oikeustieteen maisterin tutkintoa Helsingin yliopistoon. He ovat nyt myös suorittaneet tiedekunnan vaikeimman tentin. Tämä lausahdus – niin kulunut kuin se onkin – pitää mielestäni erittäin hyvin paikkansa.

Ennen opintojen alkua uusilla opiskelijoilla on monta asiaa hoidettavana, mutta tärkein on opiskelupaikan vastaanottaminen. Kun opiskelupaikka on vastaanotettu, voi olla huolettomin mielin opiskelujen alkuun asti, eikä opiskelujen alustakaan tarvitse ottaa stressiä. Fuksisyksyyn voi orientoitua monella tavalla. Osa haluaa nauttia ja bilettää täysillä, joku muu puolestaan haluaa heti aloittaa kiivastahtisen opiskelun. Tyyli on vapaa, mutta syksystä kannattaa nauttia!

***

Pisteraja Helsinkiin palasi parin poikkeuksellisen korkean vuoden jälkeen ”normaalille” tasolle. Kaikki vähintään 47 koepistettä tai vaihtoehtoisesti vähintään 46 koepistettä ja vähintään 19 lähtöpistettä saaneet hyväksyttiin opiskelemaan tiedekuntaan. Pisterajan lasku tosin oli melko selvää, sillä kokeen luonne muuttui edellisistä vuosista. Jo melkein täysin unholaan jäänyt jyvitysarvostelukin teki paluun PPU-menettelyä koskevan esseetehtävän arvosteluperusteena.

Moni pyrkijä joutui vastaavasti pettymään, kun opiskelupaikka jäi saamatta. Pettymys voi olla suuri, mutta on syytä muistaa, että elämä jatkuu. Jos omat pisteet jäivät kauas sisäänpääsyrajasta, voi olla myös syytä katsoa peiliin ja kysyä itseltään, tekikö tarpeeksi töitä keväällä.

Jos puuttumaan jäi vain piste tai pari, tilanne on tietenkin ikävämpi. Kovakaan työ ei aina riitä. Siitä tosin monella sittemmin sisään päässeellä opiskelijallakin on omakohtaisia kokemuksia – myös minulla. Tällaisessa tapauksessa oma osaaminen tai työnteko ei kuitenkaan ihan riittänyt. Mustalla pilvellä on kuitenkin hopeareunus, sillä lähelle sisäänpääsyrajaa pääseminen kertoo joka tapauksessa siitä, että jotain kevään aikana tuli tehtyä myös oikein. Omista virheistä kannattaa ottaa opiksi, ja seuraavana keväänä kaikki on jälleen mahdollista.

Pisteen tai kahden päähän jääneiden on myös syytä pitää mielessä oikaisupyynnön mahdollisuus. Kopiot omista vastauksista kannattaa ehdottomasti tilata tällaisessa tapauksessa, ja ne on syytä käydä läpi tarkoin arvosteluvirheiden varalta. Muutaman pisteen puutteella virheitä on aina syytä etsiä, vaikka arvostelu saattaakin olla aivan oikea. Viimeinenkin kortti kannattaa kuitenkin katsoa.

 

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Riina

Lepo ja armollisuus opiskelussa

Nyt kun vuosi on vaihtunut, ja monella on varmasti kaikenlaisia tavoitteita sekä uudenvuoden lupauksia tulevalle vuodelle. Kevään yhteishaku ja pääsykokeet lähestyvät...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuoteen 2021 mahtui ainakin paljon opiskelua, jos ei muuta. Korona rajoitti vuonna 2021 paljon muita asioita elämässä. Lisäksi se on rajoittanut lähiopetusta, jonka vuoksi koko...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Mitä hyötyä valmennuskurssista on?

Valmennuskurssi on yksi osa pääsykokeeseen valmistautumista. Valmennuskurssihan ei ole pakollinen osa valmistautumista, mutta erityisesti oikiksen kohdalla suosittelen sitä, jos sellaisen...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Miten opiskelen tentteihin?

Nyt kun syyslukukauden viimeinen tentti on ohi, haluan avata hieman sitä kuuluisaa tentteihin opiskelua. Tentteihin opiskelu oikiksessa eroaa todella paljon varmasti monesta muusta koulusta ja erityisesti...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Oikisopiskelijan tavallinen opiskelupäivä

Opiskelu oikeustieteellisesti tiedekunnassa eroaa varmasti monesta muusta tiedekunnasta sekä varsinkin esimerkiksi lukio ja ammattikorkeakouluopiskelusta. Esittelen nyt kaksi erilaista koulu/opiskelupäivääni...

Lue lisää