Vuoden viimeisessä Lakimiesuutisissa (Lakimiesliiton jäsenlehti) Lakimiesliiton puheenjohtaja Risto Nuolimaa linjasi nykyisen kolmen oikeustieteellisen tiedekunnan olevan riittävästi Suomen tarpeisiin. Oikeustiedettä voi opiskella toki muuallakin kuin Helsingin, Turun tai Rovaniemen yliopistoissa, mutta ainoastaan näillä kolmella yliopistolla on oikeus antaa oikeustieteen maisterin tutkintoja. Suomen juristit ovat siis kolmen tiedekunnan tuotoksia.

Lisäksi Vaasan yliopistossa toimii Helsingin yliopiston yksikkö, jossa voi opiskella oikeustiedettä. Vaasassa voi suorittaa oikeusnotaarin tutkinnon, mutta maisterivaiheen opinnot on tultava tekemään Helsinkiin. Vaasan yksikössä opintonsa aloittaa vuosittain noin parikymmentä opiskelijaa, joten kovin merkittävää roolia sillä ei ole. Vaasan yksikön olemassaolo onkin aluepolitiikkaa parhaimmillaan (tai pahimmillaan).

Oikeustiedettä opiskellaan kuitenkin muuallakin, mm. osana hallintotieteitä ja kauppatieteitä. Kuten Nuolimaa toteaa, silloin tällöin nousee keskusteluun, voitaisiinko Suomeen perustaa neljäskin oikeustieteellinen tiedekunta. Keskeistä nykyisessä kolmen tiedekunnan mallissa on kuitenkin se, että juristeja ei ole syytä kouluttaa yli tarpeen. Kun kysyntä vastaa tarjontaa, vallitsee markkinoilla tasapaino.

Tämä kauppatieteilijöiltä lainattu lause pitää hyvin paikkansa kaikilla koulutusaloilla. Ei ole mitään järkeä kouluttaa juristeja tai muunkaan ammattiryhmän edustajia kortistoon. Markkinatasapainon sääntelyssä keskeinen asema on juuri tiedekuntien aloituspaikkojen määrän sääntelyllä. Suurten ikäluokkien eläköityessä tulevaisuudessa juristien tarve tulee väistämättä kasvamaan, mutta kuinka pitkälle tällainen trendi sitten jatkuu?

Nuolimaa esittää myös sellaisen vaihtoehdon, että tulevaisuudessa juristien tarve saattaa vähentyä. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, vaikka viime aikoina onkin puhuttu enemmän yhteiskunnan ”oikeudellistumisesta”, jolla viitataan alati kasvavaan säännöstulvaan ja oikeudellisten rakenteiden monimutkaistumiseen. Aika näyttää mitä tapahtuu.

Varmaa on kuitenkin se, että mahdollinen aloituspaikkojen lisääminen on järkevintä ja käytännöllisintä toteuttaa jo olemassa olevien yksiköiden sisällä. Suomi on pieni maa, ja oikeustieteen liika hajautuminen ei ole hyväksi tieteelle eikä opetukselle.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että kaikki Suomen nykyiset kolme oikeustieteellistä tiedekuntaa ovat melko tasalaatuiset. Työllistymisen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, mistä yliopistosta tutkintotodistuksen on saanut, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Tämä on ideaalitilanne, jota ei ole syytä vaarantaa.

Näin lopuksi toivotan kaikille blogin lukijoille rauhaisaa joulunaikaa!

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Riina

Lepo ja armollisuus opiskelussa

Nyt kun vuosi on vaihtunut, ja monella on varmasti kaikenlaisia tavoitteita sekä uudenvuoden lupauksia tulevalle vuodelle. Kevään yhteishaku ja pääsykokeet lähestyvät...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuoteen 2021 mahtui ainakin paljon opiskelua, jos ei muuta. Korona rajoitti vuonna 2021 paljon muita asioita elämässä. Lisäksi se on rajoittanut lähiopetusta, jonka vuoksi koko...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Mitä hyötyä valmennuskurssista on?

Valmennuskurssi on yksi osa pääsykokeeseen valmistautumista. Valmennuskurssihan ei ole pakollinen osa valmistautumista, mutta erityisesti oikiksen kohdalla suosittelen sitä, jos sellaisen...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Miten opiskelen tentteihin?

Nyt kun syyslukukauden viimeinen tentti on ohi, haluan avata hieman sitä kuuluisaa tentteihin opiskelua. Tentteihin opiskelu oikiksessa eroaa todella paljon varmasti monesta muusta koulusta ja erityisesti...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Oikisopiskelijan tavallinen opiskelupäivä

Opiskelu oikeustieteellisesti tiedekunnassa eroaa varmasti monesta muusta tiedekunnasta sekä varsinkin esimerkiksi lukio ja ammattikorkeakouluopiskelusta. Esittelen nyt kaksi erilaista koulu/opiskelupäivääni...

Lue lisää