Pääsykoe oli, pääsykoe meni. Kokeessa oli kuulemma ollut (jälleen) hämmentäviä tehtäviä, aineistotehtäviä sekä miinuspisteitä vääristä vastauksista. Tarkempaan koeanalyysiin en nyt ryhdy, kun en koetehtäviä ole vielä nähnyt. Koetta voi tietysti halutessaan analysoida, mutta nyt tärkeintä on se, että se on ohi. Enää ei tarvitse paahtaa pääsykoekirjojen parissa. Tulokset tulevat 17.7., joten tässä vaiheessa on hyvä antaa pölyn laskeutua, kuten vuosi sitten kirjoitin.

Keskiviikkona pyrkijöiden hikoillessa pääsykokeissa olin itsekin varsin jännässä paikassa, nimittäin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (International Criminal Court, ICC) Haagissa. Vain vierailijana ja yleisön puolella tosin. Syytetyn penkille ei ihan pienistä rötöksistä pääsekään, sillä ICC:n toimivaltaan kuuluvat vain vakavat kansainväliset rikokset, kuten sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonta.

ICC:n toiminta perustuu kansainväliseen sopimukseen, Rooman perussääntöön, joka allekirjoitettiin vuonna 1998. ICC on pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin, mikä erottaa sen niin sanotuista tilapäisistä eli ad hoc –rikostuomioistuimista, joita ovat esimerkiksi Jugoslavia-tuomioistuin (ICTY, niin ikään Haagissa) sekä Ruanda-tuomioistuin. Huomattavaa on myös, että ICC ei ole YK:n alainen, vaan toimii itsenäisesti perustamisasiakirjansa mukaisesti.

ICC on varsin nuori tuomioistuin, sillä sen toiminta alkoi vasta vuonna 2002. Tätä aiemmin tapahtuneita rikoksia ICC ei siten tutki. ICC toimii muutenkin ainoastaan silloin, jos tapausta ei tutkita kansallisessa tuomioistuimessa tai jos kansallinen oikeudenkäynti ei ole aito. Käytännössä ICC:n tutkittavaksi tulevat tapaukset ovat peräisin maailman eri kriisipesäkkeistä. Toistaiseksi kaikki tapaukset ovat tulleet Afrikasta, kuten myös viime vuonna runsasta huomiota saanut Libyan kriisi, jonka johdosta ICC on antanut kolme pidätysmääräystä. Myös tänä keväänä laajaa huomiota saanut Joseph Konyn tapaus on ICC:n tutkinnassa.

Keskiviikkona ICC:ssä käsiteltiin Kongon demokraattisen tasavallan levottomuuksien aikaisia tapahtumia. Käsittely koski tapausta syyttäjä v. Lubanga, jossa itse syyllisyyskysymys (alle 15-vuotiaiden lapsisotilaiden käyttö) oli jo ratkaistu maaliskuussa annetulla tuomioilla. Keskiviikon käsittely oli Rooman perussäännön 76 artiklan 2 kohdan mukainen kuuleminen, jossa vastaanotettiin todistelua, jolla saattaa olla vaikutus tuomittavaan rangaistukseen. Toisin sanoen, kyseessä oli rangaistuksen mittaaminen, käytännössä sen päättäminen, kuinka pitkä vankeusrangaistus syytetylle tuomitaan.

Käsittelyt ICC:ssä ovat pääasiassa julkisia. Niitä pääsee siis seuraamaan vapaasti, mutta todistelu, jota olin seuraamassa, oli yleisön näkökulmasta melkoista jumppaamista. Yleisön pitää nousta seisomaan, kun tuomarit saapuvat tai lähtevät salista, ja vähän väliä salaiseksi julistettavat osat todisteiden esittämisestä aiheuttavat sen, että salin ja aulan välinen portaikko tuli hyvin tutuksi lyhyessä ajassa. Käsittelyn seuraaminen olikin valitettavan katkonaista.

Loppujen lopuksi prosessaaminen ICC:ssä ei juuri eronnut ”tavallisesta” prosessista: puheenjohtaja (=tuomari) johti prosessia esittäen välillä tarkentavia kysymyksiä, syyttäjä ja puolustus esittivät lausuntojaan ja kuulustelivat todistajia. Kaikilta osin toiminta ei kuitenkaan vakuuttanut. Etenkin puolustuksessa haparoitiin selvästi, ja puheenjohtaja joutuikin useasti kysymään esitettyjen todisteiden relevanssin perään. ja kehottamaan puolustuksen edustajia tekemään täsmällisempiä kysymyksiä todistajille.

Kaiken kaikkiaan vierailu ICC:ssä oli hyvin mielenkiintoinen, kuten odottaakin saattoi. Yhden käsittelypäivän perusteella ei kuitenkaan saa kovin hyvää käsitystä tapauksesta, koska käsittelyt saattavat kokonaisuudessaan kestää jopa vuosia. ICC:n sivuilla olevat lyhyet kuvaukset ovatkin tarpeen, jos paikalle aikoo mennä. ”Maanläheisempää” prosessaamista on kuitenkin tarjolla esimerkiksi kaikissa Suomen käräjäoikeuksissa. Suosittelen lämpimästi oikeuskäsittelyjen seuraamista. Ne ovat hyvin mielenkiintoista seurattavaa oikeustieteestä kiinnostuneille. Tässäpä siis vinkki sadepäivän varalle… :)

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Riina

Lepo ja armollisuus opiskelussa

Nyt kun vuosi on vaihtunut, ja monella on varmasti kaikenlaisia tavoitteita sekä uudenvuoden lupauksia tulevalle vuodelle. Kevään yhteishaku ja pääsykokeet lähestyvät...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Vuoteen 2021 mahtui ainakin paljon opiskelua, jos ei muuta. Korona rajoitti vuonna 2021 paljon muita asioita elämässä. Lisäksi se on rajoittanut lähiopetusta, jonka vuoksi koko...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Mitä hyötyä valmennuskurssista on?

Valmennuskurssi on yksi osa pääsykokeeseen valmistautumista. Valmennuskurssihan ei ole pakollinen osa valmistautumista, mutta erityisesti oikiksen kohdalla suosittelen sitä, jos sellaisen...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Miten opiskelen tentteihin?

Nyt kun syyslukukauden viimeinen tentti on ohi, haluan avata hieman sitä kuuluisaa tentteihin opiskelua. Tentteihin opiskelu oikiksessa eroaa todella paljon varmasti monesta muusta koulusta ja erityisesti...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Riina

Oikisopiskelijan tavallinen opiskelupäivä

Opiskelu oikeustieteellisesti tiedekunnassa eroaa varmasti monesta muusta tiedekunnasta sekä varsinkin esimerkiksi lukio ja ammattikorkeakouluopiskelusta. Esittelen nyt kaksi erilaista koulu/opiskelupäivääni...

Lue lisää