• Oikeustiede
  • Valmennuskeskus

Voihan virallistoimintoisuuden periaate! Cognitioprosessi sentään! Re integra!

Ei, kapteeni Haddock ei ole päässyt lukemaan Helsingin oikiksen pääsykoekirjoja. Kysymys on tällä kertaa termeistä, teorioista ja muista vastaavista käsitteistä, jotka jokaisen pyrkijän pitäisi painaa kaaliinsa kevään aikana. Kirjat vilisevät erilaisia käsitteitä, joiden osaaminen on pääsykokeessa erittäin tärkeää.

On selvää, että jos pääsykoekysymys – on se sitten essee tai oikeustapaus – koskee esimerkiksi vakioehtojen kollisiota, on kollision nimeksi vakiintunut termi battle of forms osattava mainita vastauksessa, jos mielii saada hyvät pisteet, puhumattakaan täysistä pisteistä. Sama koskee tietysti kirjoissa esiintyviä lakeja. Jos tapaus koskee esimerkiksi yrityksen saneerausta, on osattava (ja ennen kaikkea muistettava) mainita tapaukseen sovellettava laki, tässä tapauksessa laki yrityksen saneerauksesta.

Lain mainitseminen saattaa tuntua itsestään selvältä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lain voi jättää vastauksessa mainitsematta, päinvastoin. Kun vastataan oikeudelliseen kysymykseen, on kysymykseen vastattaessa aina tuotava esiin se normi (tai normit), joka on ratkaisun perustana. Normiin perustumaton ratkaisu, olisi se kuinka oikea hyvänsä, ei ole oikeudellisesti perusteltu.

Ratkaisun taustana oleva normi on usein jonkun lain yksittäinen säännös, mutta esimerkiksi sopimusoikeudessa ratkaisunormi on usein jonkin sopimusoikeudellinen periaate. Esimerkiksi sopimuksen tulkintaa koskevia sääntöjä ei ole koottu mihinkään lakiin.

Senkin kihlakunnanvouti! Montesquieu! Vakuutuksenantaja!

Termit ja käsitteet ovat yhtä lailla tärkeitä. Myös oikeushistorian osalta erityisesti kirjassa mainitut henkilöt (ja se mihin he liittyvät) on olennaista osata. On emämunaus sekoittaa käsitteet velallinen ja velkoja keskenään, samoin väittää keisari Justinianuksen eläneen keskiajalla. Toisaalta helpompi sekoitettavuus liittyy esimerkiksi ulosottomiehestä käytettyihin nimityksiin kihlakunnanvouti ja kihlakunnanulosottomies. Näilläkin käsitteillä on kuitenkin merkittävä ero, joten niitäkään ei tulisi sekoittaa.

Opeteltavaa siis riittää. Lisäksi kirjojen erilaiset listat saattavat aiheuttaa muiden opeteltavien asioiden ohessa päänvaivaa. Tarinan opetus kiteytyy tällä kertaa kahteen asiaan: pääsykoekirjaan ja kynään. Kirjat on tehty käytettäväksi, siis muutenkin kuin luettavaksi. Usein niiden pyrkijöiden, jotka eivät ainakaan pääse sisään, kirjat ovat aivan kirkkaan valkoiset. Kirjoihin on hyvä tehdä alleviivauksia, värillisiä yliviivauksia, marginaalimerkintöjä, jne.

Kunnolliset alleviivaukset tukevat kirjojen myöhempää lukua. Viimeiset viikot ennen pääsykoetta pitää pyhittää kertaamiselle, jolloin kirjoja pitää käydä läpi suhteellisen ripeässä tahdissa. Tällöin alleviivaukset ja marginaalimerkinnät helpottavat kertaamista huomattavasti, kun olennaiset asiat ovat poimittavissa helposti tekstin seasta. Sama koskee erityisesti termejä.

Pääsykoe on noin puolentoista kuukauden kuluttua. Nyt siis pitää jaksaa painaa. Voihan petollinen menettely!

Muita blogipostauksia

  • Oikeustiede
  • Aleksi

Ohi on!

Kävitkö jo tekemässä pääsykokeen? Ai et?! No tule takasin sitten, kun olet sen tehnyt. Joko suoriuduit pääsykokeesta? Ai suoriuduit vai? No hyvä, sitten voit...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Anniina ja Iida

Viime hetken vinkit pääsykokeeseen

Loppu häämöttää! Ylihuomenna on aika osoittaa, että juuri sinä ansaitset paikkasi tiedekunnassa. Me tiedämme, että viimeiset päivät ennen koetta ja...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Aleksi

Wappua ilmassa

Pian on jo toukokuu ja lukuajastakin mennyt puolet, eli nyt on oiva aika lyödä pökköä pesään ja alkaa pikkuhiljaa lisäämään päivittäistä...

Lue lisää
  • Oikeustiede
  • Karoliina

Viimeinen päivä ennen valintakoetta

Kevään kova rutistus alkaa olla paketissa. Monet ovat kyselleet meiltä tutoreilta vinkkejä siihen, mitä viimeisenä päivänä ennen koetta kannattaa tehdä. Suosittelen...

Lue lisää