Halusin tällä kertaa tulla puhumaan aiheesta, mikä tuntuu olevan opiskelumaailmassa sekä työelämässä aika suuri tabu. Puhun siis jaksamisesta ja siitä, miten voimavarat eivät aina vain riitä tekemään kaikkea. Voin rehellisesti sanoa, että minulla on aiheesta paljon omakohtaista kokemusta, ihan tälläkin hetkellä.

Syksy on usein monelle raskaampaa aikaa. Lehdet tippuvat puista, ilma kylmenee, valon määrä ja valoisan ajan pituus lyhenee päivä päivältä. On ymmärrettävää, että tällä on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja ylipäätänsä jaksamiseen. Jos tähän vielä lisää jonkin henkilökohtaisen taakan, alkaa oma ”lautanen” olemaan aika täynnä.

Itselleni tämä syksy on ollut varmaan yksi elämäni raskaimmista. Olen joutunut kamppailemaan omien tuntemuksieni, menneisyyden haamujen ja menettämisen pelon kanssa jo kuukausia. Voin sanoa, että se jos jokin vie voimia. Olen pikkuhiljaa siinä pisteessä, että tekisi vain mieli nostaa kädet ylös ja antaa asioiden mennä niin kuin ne menevät. Näiden kaikkien henkilökohtaisten kamppailujen lisäksi minulla on tällä hetkellä meneillään infektio-jakso, mikä on varmaan yksi haastavimmista kolmannen vuoden jaksoista, sekä ruotsin kurssi. En tiedä tulenko pääsemään kaikista tenteistäni seuraavien viikkojen aikana läpi, mutta se on täysin okei.

On täysin ok välillä vain nostaa kädet ylös ja ottaa aikaa itselleen. Kukaan ei oleta sinun jaksavan 24/7 ilman taukoja, kukaan ei siihen pysty. Olin esimerkiksi ajatellut alun perin, että saisin syvärini tehtyä nyt tämän vuoden loppuun mennessä. Minua ärsytti se, ettei toinen ohjaajani ole vieläkään vastannut viestiini, jonka lähetin pari kuukautta sitten, minkä vuoksi en ole juurikaan saanut tehtyä syväreitäni eteenpäin tänä aikana. Nyt olen kuitenkin erittäin hyvillä mielin jättänyt syvärini täysin taka-alalle ja keskittynyt muihin opintoihini. Voin tehdä niitä eteenpäin yhtä hyvin myös kevään aikana, kun tämän hetkiset stressitekijät ovat häipyneet.

Juuri kun olin kirjoittamassa tätä postausta, iski tämä valoilmiö tummien pilvien keskeltä. Ehkä se oli jokin merkki.

Elämme yhteiskunnassa, missä kaikilla on aina kiire ja asiat pitäisi olla hoidettu jo eilen. Jos kuitenkin emme joskus pysähdy kuuntelemaan omaa kehoamme, tulemme uupumaan alta aikayksikön ja myöhemmin huomaamaan, että elämä on vain lipunut ohi ilman että olemme edes nauttineet siitä. Myönnän, että itsekin olen usein mennyt sillä mentaliteetilla, että ”lepään sitten näiden jälkeen”. Olen myös monta kertaa saanut kantapään kautta oppia, että tällä ajatusmallilla ei pitkälle pötkitä.

Lääketieteelliseen hakeminen on todella pitkä prosessi. Mikään pari kuukautta ei siihen riitä, aivan sama miten paljon opiskelisit. Opiskelut kannattaa tämän vuoksi aloittaa mahdollisimman aikaisin, jotta oikeasti pystyt pitämään kunnon taukoja. Itse hain kaksi kertaa, joista kumpanakin kertana aloitin opiskelut jo syyskuussa. Se voi tuntua aikaiselta, mutta itselleni se sopi hyvin. Pystyin aloittamaan pienemmillä viikkotunneilla ja pikkuhiljaa nostamaan niitä pääsykokeen lähestyessä. Samaa suosittelen myös todistuksella hakeville. Ylioppilaskirjoituksiin kannattaa aloittaa lukemaan tarpeeksi ajoissa.

Koin montakin kertaa pääsykoeurakkani aikana ajanjaksoja, jolloin tuntui etteivät voimavarani vain yksinkertaisesti riitä. Olin ensimmäisellä kerralla parikin kertaa lähellä burn-outia. Nämä hetket saivat minut kyseenalaistamaan aivan kaiken. Aloin jopa miettimään muita vaihtoehtoja kuin lääkis. Onneksi hetken vapaiden sekä itsepohdiskelujen jälkeen sain kerättyä voimia ja pääsin takaisin opiskelurytmiin. Myös läheisten tuella on suuri merkitys urakan aikana, joten ympäröi itsesi ihmisillä, jotka haluavat vain parasta sinulle.

Motivaation lisäksi mikään ei ole niin tärkeää hakuprosessissa kuin omasta jaksamisesta huolehtiminen. Älä opiskele 7 päivää viikossa 12 h. Tottakai tämä voi toimia joillekin, mutta suurimmalle osalle tämä on vain menolippu burn-outiin. Pidä vapaita päiviä ja viikonloppuja, pidä pidempiäkin lomia aina tasaisin välein. Itse pidin jouluna kummallakin kerralla 2 viikon loman, ja voin sanoa, että se tuli tarpeeseen. Tiedän myös, miten vaikeaa on olla miettimättä opiskeluja vapaa-ajalla, mutta yritä kuitenkin tehdä se. Vapaa-ajan ja unen aikana aivosi prosessoivat oppimiasi asioita ja luovat niistä kokonaisuuksia. Näin ollen pelkkä aktiivisen opiskelun aika ei ole opiskelua; sitä tapahtuu myös alitajuntaisesti.

Pidä huolta jaksamisestasi, tarvitset sitä myöhemminkin.

- Katja

Katja

23-vuotias kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Tampereelta. Vapaa-aikani kuluu kavereiden, salin, koirani ja Netflixin parissa. Tule mukaan seuraamaan matkaani unelmieni opiskelupaikassa. Lisää lääkiselämää instagramissa @katjusa1 ja @kk_studygram01

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

ADHD on vain pieni hidaste unelmalle

Unelmani yläasteella oli olla plastiikkakirurgi. Silloinen, ei niin kannustava, opinto-ohjaajani sanoi, etten ole tarpeeksi lahjakas lääkikseen, koska keskiarvoni oli ”vain”...

Lue lisää