Mihin tämä aika on taas mennyt? Puolet syksyn opiskeluista tehty ja toinen tenttikin on jo ensi viikolla. Pakko myöntää, että otin vähän rennommin tässä jaksossa henkilökohtaisista syistä ja nyt se alkaa kostautua. Muutama päivä aikaa kerrata kaikki, ja tuntuu että vain pieni osa on pysynyt muistissa. Nyt sitten jännityksellä odotetaan, miten tentti menee.

Nyt ollaan myös jännän äärellä sen vuoksi, että alamme pikkuhiljaa siirtymään kokonaan lähiopetukseen. Tämä tentti tulee olemaan viimeinen etätentti, ja viikon päästä tutor-istuntojen ja ryhmätöiden lisäksi myös luennot alkavat rullaamaan normaalisti koululla. Onneksi ainakin tämä syksy menee kuitenkin vielä hybridi-mallina, eli liveluentojen lisäksi nämä pidetään myös etänä. Jos siis aamulla ei vaan pääse sängystä ylös tai ennen tenttiä haluaa vielä katsoa luennon uudelleen, on se mahdollista. Toivon, että tämä malli jää pysyväksi nyt koronan jälkeen, sillä tällä tavalla on kuulemma toimittu jo ennen koronaa ainakin joillain yliopiston aloilla.

Tämä jakso on ollut erittäin tiivis niin teoria- kuin ryhmätyömielessäkin. Olemme opiskelleet paljon munuaisia sekä virtsateitä, niiden anatomiaa, histologiaa ja toimintaa. Nestehoitokin on tullut tutummaksi, vaikka tätä varten laskettavat laskut ovatkin vielä hieman hakusessa. Myös farmakologiaa on tullut reilusti diureettien muodossa.

Kliinisinä töinä olemme, niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, mm. haastatelleet urologista potilasta Taysissa sekä harjoitelleet kanylointia niin tekokäsiin kuin lopulta tällä viikolla myös toistemme käsiin. Vaikka kanylointi, varsinkin kurssikaverin käteen, aluksi jännittikin todella paljon, sujui se lopulta todella hyvin. Tekokäden kanylointi paljastui vaikeammaksi, ja kaverin käden kanylointi onnistui itseltä jo ensimmäisellä yrittämällä. Tällaiset onnistumisen hetket tuovat paljon itsevarmuutta tulevaa uraa varten, mikä tottakai myös motivoi opiskelua. (Kuvassa oma suoritukseni kurssikaverin käteen)

Myös diureettien vaikutusta olemme päässeet itsekin todistamaan diureesityössä. Tässä työssä mittasimme ensin verenpaineen vanhalla tavalla, eli itse stetoskoopin ja mittarin avulla. Tämän jälkeen kaikki joivat litran vettä lyhyessä ajassa. Sitten saimme itse päättää, otammeko placeboa eli tässä tapauksessa B-vitamiinia, yhtä diureettia vai parin diureetin yhdistelmää. Tämän jälkeen keräsimme 2 tunnin ajan virtsaamme mitta-astioihin. Näistä teimme näytteet, joista mittalaite mittasi virtsan natriumin, kaliumin sekä kloorin pitoisuudet. Työ ei itsessään ollut ihan oma lempparini, mutta oli mielenkiintoista nähdä, miten paljon lopulta eri ihmisten tulokset erosivat toisistaan.

Tämän lisäksi harjoittelimme nestehoitoa sekä tippapullon valmistelun avulla että ihan kunnon nestelaskuilla. Meille kerrottiin potilastapauksia, joiden perusteella piti suunnitella seuraavan vuorokauden nestehoitosuunnitelma. Laskimme potilaiden perusnesteentarpeen ja erilaisten puutostilojen korvausnestetarpeet. Tämän jälkeen mietimme, mitä nesteitä antaisimme ja miten paljon. Peruskaavana näissä asioissa toimii ”0,5-1 ml/kg/h”, tämä kertoo ihmisen perusdiureesin (miten paljon nesteitä ulos elimistöstä) tietyllä aikavälillä. Tämän mukaan siis esimerkiksi 75 kg painava potilas tarvitsee vuorokauden aikana nesteitä vähintään 0,5 x 75 x 24 = 900 ml.

Pääsimme myös harjoittelemaan kahdenlaista katetrointia: tavallista sekä suprapubista virtsakatetrointia. Tavallinen nyt on todella simppeliä, varsinkin naisilla, mutta suprapubinen vaatii enemmän osaamista. Tässä katetri laitetaan virtsaputken sijasta vatsanpeitteiden läpi suoraan virtsarakkoon. Suprapubinen katetrointi ei ole niin yleistä, mutta tätä käytetään jos tavallinen katetrointi ei onnistu. Myös pitkäaikaista katetria suunniteltaessa voidaan miettiä suprapubista, sillä se pysyy paremmin paikoillaan potilaan liikkuessa. (Alemmassa kuvassa cystofix eli suprapubinen katetri)

Neste- ja elektrolyyttitasapaino -jakson lisäksi myös ruotsin kurssi on rullannut mukana. Pakko myöntää, että muutamassa vuodessa oma kirjoittaminen sekä puhuminen on kyllä huonontunut. Ymmärtäminen on onneksi edelleen erinomaista. Tentit tästä ovat onneksi vasta marraskuun lopulla, eli hetki aikaa vielä harjoitella.

Nyt kuitenkin hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

- Katja

Katja

23-vuotias kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Tampereelta. Vapaa-aikani kuluu kavereiden, salin, koirani ja Netflixin parissa. Tule mukaan seuraamaan matkaani unelmieni opiskelupaikassa. Lisää lääkiselämää instagramissa @katjusa1 ja @kk_studygram01

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

ADHD on vain pieni hidaste unelmalle

Unelmani yläasteella oli olla plastiikkakirurgi. Silloinen, ei niin kannustava, opinto-ohjaajani sanoi, etten ole tarpeeksi lahjakas lääkikseen, koska keskiarvoni oli ”vain”...

Lue lisää