Lupasin viime kerralla kertoa hieman omasta sisäänpääsystäni, joten ota mukava asento, ota vaikka kuppi kahvia ja nauti matkasta.

Oma tarinani alkaa abivuoteni syksystä, eli syksystä 2016. Olin kesällä lukenut todella ahkerasti syksyn yo-kirjoituksiin ja tuntui, että voimat alkoivat olemaan aika lopussa. Olin jo vuosia haaveillut lääkärin urasta ja ajatellut hakevani suoraan abivuoden jälkeen Helsingin lääkikseen. Voimavarojen ollessa näin alhaiset, päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Päätin, etten hae kunnolla vielä kirjoitusten jälkeen, vaan käyn vain katsomassa kokeen. Koe kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, vaikka tietäisi ettei oma osaaminen vielä sisäänpääsyyn riittäisikään, jotta kokee virallisen koetilanteen. Kunnon hakukerta ei enää tunnukaan yhtä pelottavalta tämän jälkeen ja siihen osaa ehkä paremmin valmistautua.

Menin Viikkiin katsomaan vuoden 2017 koetta, ja tein kaiken minkä osasin. En ollut siis edes kirjoittanut fysiikkaa, joten tiesin että ainakin se tulisi takkuilemaan. Lopulta onnistuin kuitenkin saamaan reilu 60 raakapistettä kokeesta, mikä oli n. 30 % sisäänpääsyrajasta. Olin tulokseen tyytyväinen ja se toi myös lisämotivaatiota tulevaan hakukoitokseen. Koe ei tuntunutkaan enää mahdottomalta.

Kesällä 2017 olin yhteydessä Valmennuskeskukseen ja kyselin, mikä kurssi voisi olla minulle paras. Sain todella asiantuntevaa palvelua ja päädyimme yhdessä siihen lopputulokseen, että minulle paras vaihtoehto olisi viptakuu syyskuu -kurssi. Näin saisin mahdollisimman paljon aikaa työstää fysiikkaani, joka ei todella ollut lukiossa vahvuuteni. Viptakuu -kursseihin kuuluu myös opiskelutekniikka-kurssi sekä keväällä kertauskurssi normaalin pitkän kurssin rinnalla. Nykyään kurssiin kuuluu näyttävästi myös monia muita lisäyksiä, kuten henkilökohtainen valmentaja. Lisää tietoa valittavista kursseista löydät täältä.

Kurssini alkoi syyskuun lopulla opiskelutekniikka- sekä matikan -kurssin muodossa. Itse aloitin opiskelun jo syyskuun alussa, jotta saisin palautettua mieleeni asiat jo ennen kunnon kurssin alkamista. Liveopetuksia oli muutama kerta viikossa kolmisen tuntia kerrallaan. Itse pidin opetuksista ja mielestäni opettajat olivat todella ammattitaitoisia ja avuliaita. Aina pystyi pyytämään apua, ja opettajat huolehtivat siitä, että varmasti ymmärsit asian.

Opiskelin usein päivisin syksyllä n. 6-7 h päivässä, eli n. 3-4 h itsenäistä opiskelua jos samana päivänä oli ollut jo opetusta. Viikonloput pidin kuitenkin vielä täysin vapaina. Loppusyksystä tämä tuntimäärä alkoi kuitenkin jo painamaan, ja huomasin marraskuun lopulla olevani jaksamiseni rajoilla. Tuntui, että oli kuitenkin jaksettava. Pidin n. 2 viikon loman jouluna, kun olimme perheeni kanssa Kiinassa.

Tammikuussa jatkoin samanlaista painamista, ja tunnit alkoivat lähestymään 7-8 h päivässä. Aloin lisäämään lauantai-opiskelupäiviä varmaan helmi-/maaliskuun tienoilla. Opiskelin parhaimmillaan 40-50 h/viikossa, mikä näin jälkeenpäin katsottuna ei todellakaan ollut viisas ratkaisu. Olin todella väsynyt, joten keskittyminen oli vaikeaa ja tuntui, etten opiskeluista huolimatta osannut mitään. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta ilman kunnollista lepoa ja palautumista, aivot vain jumittivat ja tieto ei tietenkään yhtä tehokkaasti siirtynyt työmuistista pitkäkestoiseen muistiin.

Pääsykokeen lähestyessä vähensin hieman tunteja, mutta en siltikään tarpeeksi. Lopetin opiskelut maanantai-iltapäivänä, kun koe oli keskiviikkona. Itselle kannattaa antaa tarpeeksi lepoa ennen koetta, jotta aivot voivat edes hetken palautua ja hahmottaa paremmin kokonaisuuksia.

Koepäivä koitti ja jännityksen sekä kovan päänsäryn vuoksi koe ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin melko tyytyväinen kokeen jälkeen, mutta lopulta jäin todella kauas sisäänpääsyrajoista. Taisin saada reilu 110 raakapistettä, kun esim. Helsinkiin vaadittiin vuonna 2018 lähemmäs 170 raakapistettä. Olin musertunut ja ajattelin, etten millään saisi kurottua tuota pisteväliä kiinni seuraavanakaan vuonna. Tein kesän töitä ja yritin vapaa-aikanani hioa uutta hakutaktiikkaa. On kuitenkin hyvä myös muistaa antaa itselleen aikaa palautua ja myös lupa antaa olla pettynyt. Pettymykset kuuluvat elämään, eikä niitä tule vain lakaista maton alle. Parhaimmillaan niistä voi oppia todella paljon.

Syyskuussa 2018 aloitin uudelleen pääsykoeurakkani. Menin uudestaan samalle valmennuskurssille ja pidin alussa tunnit todella pieninä. Syys- ja lokakuussa opiskelin n. 3-4 h päivässä eli sen 20 h viikossa. Marraskuun aikana nostin tunnit n. 25 h/vko ja pidin nämä tunnit tammikuuhun saakka. Pidin myös huolen, että pidin n. 2,5-3 viikon joululoman. Olin edellisvuotena saanut kuitenkin sen verran hyvän pohjan, että pääsin aloittamaan ns. ”kertailun” jo alkuvuodesta. Lisäilin tunteja n. 30 h/vko joskus siinä maaliskuussa. Aloin tämän lisäksi tekemään/selailemaan lauantaisin vanhoja pääsykokeita yms.

Näillä tuntimäärillä jaksoin paljon paremmin ja opiskelu ei tuntunut pakkopullalta. Tottakai jokaiselle toimii erilaiset tunnit ja helpompaa se on toisella kerralla vähentää tunteja, mutta tärkeintä on kuunnella itseään. Oma keho kyllä kertoo, kun raja alkaa tulemaan vastaan ja sitä tulee kuunnella. Opiskelujen lisäksi lepo on tärkeintä näin pitkässä urakassa. Ilman tasapainoa, oppiminen kärsii eivätkä lääkiksen ovet pakolla aukea. Muista siis oikeasti antaa itsellesi tarpeeksi aikaa palautua, se on parasta mitä voit itsellesi tehdä.

Toisena vuotena päätin hakea Tampereelle ensimmäisenä vaihtoehtona. Pisterajat olivat usein olleet pari pistettä alhaisemmat, mutta jotenkin myös kaipasin vähän muutosta. Olin koko elämäni asunut Vantaalla ja käynyt kouluja pääkaupunkiseudulla. Olin myös kuullut todella paljon hyvää Tampereen lääkiksestä sekä kaupungista, joten tämä houkutti todella paljon. Pääkaupunkiseudulle pääsee myös nopeimmillaan alle 1,5 h junalla.

Saavuin Tampereelle äitini kanssa koetta edeltävänä päivänä, jotta aamulla saisin nukkua mahdollisimman pitkään. Tiesin jo valmiiksi, etten yöllä saisi kuitenkaan nukuttua paljoa, joten olin edellisenä viikkona yrittänyt nukkua vähintään 7-8 h yössä. En myöskään jännitykseltäni saa tällaisina aamuina syötä mitään, joten söin kunnolla edellisenä iltana ja pakkasin mukaan helposti ja nopeasti syötäviä eväitä, kuten viinirypäleitä ja suolakeksejä. Näillä saisin verensokerini pidettyä tasaisena viiden tunnin kokeen aikana, ja viinirypäleistä saa hedelmäsokerin lisäksi myös nestettä. Suosittelen myös ottamaan happea ennen koetta, eikä sisään muutenkaan kannata mennä liian aikaisin. Ympärillä olevat ahdistuneet hakijat, varsinkin ne jotka edelleen kertailevat asioita, eivät auta omaa oloasi ollenkaan. Suosittelen kuuntelemaan lempimusiikkia kuulokkeista ennen saliin menemistä. Tämä ainakin rauhoitti minua, ja sain blokattua muut ympäriltäni.

Vuoden 2019 kokeessa oli 2 tehtävää enemmän kuin yleensä, eli yhteensä 19. Itse olen onneksi aika nopea ja minulla oli tarkka suunnitelma kokeen tekemiseksi, joten tiesin, ettei sisäänpääsy ainakaan ajasta jäisi kiinni.

Oma taktiikkani:

-          selaile koe nopeasti läpi ja merkkaile tehtävien kohdalle numerot 1-3 (1 = nopea ja helppo, 2 = semi helppo/semi nopea, 3 = hitaampi/vaikeampi), jotta saat nopeasti napattua helpot pisteet aluksi

-          kun olet tehnyt 1:llä numeroidut tehtävät, selaile vielä lisää muita tehtäviä ja ainakin aloita niitä, jotka vaikuttavat helpommilta

-          kun olet kaikki katsonut edes kerran ajatuksella läpi, siirry monivalintoihin

         * ei kuitenkaan kannata jäädä niihin liian pitkäksi aikaa, sillä yleensä niitä on ollut se n. 60 kpl

-          monivalintojen jälkeen ala viimeistään tekemään vaikeampia tehtäviä

-          ei kuitenkaan kannata jäädä mihinkään tehtävään liian pitkäksi aikaa

        * jos et 5-10 min jälkeen saa mitään paperille, siirry seuraavaan

        * muista merkitä kaikki paperille, jopa itsestäänselvyydet, sillä kaikesta voi saada edes pieniä pisteitä haalittua, jotka voivat olla juuri se mikä määrittää pääsetkö sisälle vai et

 

Kokeen jälkeen olin melko itsevarma. Tiesin, etten ollut saanut tehtyä kaikkia tehtäviä loppuun asti, enkä ollut täysin varma kaikista tehtävistä. Tiesin kuitenkin, että olin tehnyt parhaani, enkä olisi voinut itseltäni enempää vaatia.

1,5 kuukauden tuloksien odotus oli hermoja raastava, vaikka olinkin taas töissä koko kesän. Kun tulokset tulivat, olin töissä ja päätin etten katsoisi niitä ennen kuin pääsisin kotiin. En halunnut joutua olemaan töissä vielä monta tuntia, jos en olisi päässyt sisään. Pääsin vihdoin vähän viiden jälkeen kotiin, ja siellä minua odottivat jo vanhempani jännittyneinä. Opintopolkuun kirjautuminen tuntui kestävän ikuisuuden kaikkien tunnistautumisten kanssa. Jostain syystä en kyllä edes jännittänyt niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla.

Kun sivu vihdoin avautui, lävähti etusivulle isoin kirjaimin ”opiskelupaikka myönnetty”. Olin päässyt sisään ja vielä ensimmäiseen hakukohteeseeni. Olin aivan shokissa, mutta jotenkin sain mumistua äidilleni, että pääsin sisään Tampereelle. Äitini alkoi itkemään ja huusi isälleni. Soitin saman tien siskolleni ja hänkin alkoi itkemään. Lopulta koko perheeni itki. Sitä tunnetta ei vaan pysty edes sanoin kuvailemaan ja tuon illan tulen muistamaan aina. Tämän jälkeen alkoi soitto kavereille ja sukulaisille. Meni monta päivää tajuta, että syksyllä oikeasti aloittaisin unelmieni opiskelupaikassa.

Näin reilu 2 vuotta myöhemmin muistelen edelleen lämmöllä tuota iltaa ja välillä koulussa vieläkin yhtäkkiä havahdun siihen, että vain muutaman vuoden päästä aloitan lääkärin urani. Kova työ todella palkitaan ja sinä pystyt ihan mihin vaan, kun vain uskot itseesi.

- Katja

Katja

23-vuotias kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Tampereelta. Vapaa-aikani kuluu kavereiden, salin, koirani ja Netflixin parissa. Tule mukaan seuraamaan matkaani unelmieni opiskelupaikassa. Lisää lääkiselämää instagramissa @katjusa1 ja @kk_studygram01

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Lääkishaun aikataulutus

Olen monesti kuullut, kuinka pääsykokeeseen valmistautumista rinnastetaan maratoniin. Vertauksessa on perää, sillä kuten maratonissa myös pääsykoeluvussa on osattava...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Lääkiksen valmennustestaajat

Palautuminen ja tauottaminen

Pääsykoevalmistautuminen lääketieelliseen on kovan urakan takana ja vaatii paljon toistoja sekä pitkäjänteisyyttä. Asioiden kertaamisella sekä tehtävien...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Joululoma

Nyt reilun viikon joululomalla olleena ajattelin tulla muistuttamaan levon tärkeydestä. En usko, että siitä voi puhua tarpeeksi tällaisissa urakoissa. Voin suoraan myöntää...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Syksyn viimeiset tentit ja joululoma

Jotenkin se pitkä ja rankka syksy tuli ja meni, ja nyt ollaan jo joululomalla. Pakko myöntää, että vaikka viimeinen jakso olikin mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen, oli...

Lue lisää