Kevät on jo taas pitkällä ja pääsiäinenkin kohta ohi. Tuntuu aivan ihmeelliseltä, että nyt ollaan jo huhtikuun puolella. Juurihan vuosikin vasta vaihtui. Tällä hetkellä meneillään oleva ”Hyökkäys ja puolustus” -jaksokin on enää tenttiä vaille valmis ja toisen vuoden viimeinen jakso odottaa malttamattomana jo vuoroaan. Aion kirjoittaa näistä kummastakin jaksosta vielä enemmän myöhemmin, mutta tällä kertaa halusin kirjoittaa jostain aivan muusta.

Meillä lääkiksessä valmiiksi suunniteltujen opintojen lisäksi jokaisen tulee suorittaa valinnaisia kursseja vähintään 15 opintopisteen verran. Erilaisen opiskelurakenteen vuoksi, muiden tiedekuntien kurssien yhteensovittaminen lukujärjestykseen ei ole mikään helpoin juttu, mutta nyt etänä tapahtuvat opiskelut helpottavat tätä tilannetta. Sain otettua itselleni ensi jaksoon psykologian puolelta kurssin nimeltään ”Terveyden ja mielenterveyden psykologia”. Tämä aihe on todella tärkeä ja auttaa minua varmasti myös paljon tulevaisuudessa lääkärin ammatissani.

Mielenterveys on aina kiinnostanut minua, eikä siitä mielestäni puhuta tarpeeksi julkisuudessa. Erilaiset mielenterveyteen liittyvät asiat koskettavat isoa osaa ihmisistä, eikä tästä asiasta tulisi näin ollen olla hiljaa. Minua ei hävetä sanoa, että olen itsekin hakenut apua ja käyn terapiassa. Itse ainakin olen todella ylpeä itsestäni, että uskalsin hakea apua, kun sitä oikeasti tarvitsin. Koen sen auttavan sekä minua että ympärilläni olevia ihmisiä. Mielestäni jokaisen ihmisen kannattaisi käydä ainakin pari kertaa elämänsä aikana puhumassa jollekin ammattilaiselle. Joskus vain pelkkä juttelu täysin ulkopuoliselle, puolueettomalle osapuolelle voi saada olosi paljon paremmaksi, ja parhaassa tapauksessa oivaltamaan jotain uutta itsestäsi.

Hain itseasiassa alun perin apua juuri pääsykokeiden takia. Olen kova jännittämään, ja minulle jännitys voi olla todella fyysistäkin. Vatsaan sattuu, tulee huono-olo ja saatan alkaa tärisemään. Tässä mielentilassa en kykene antamaan itsestäni kaikkea koetilanteessa, ja näin ollen alisuoriudun usein varsinkin isommissa kokeissa. Sain uusia keinoja lieventää jännitystäni, ja näillä avuilla olin sisäänpääsyvuonnani paljon rauhallisempi pääsykoetilanteessa. Jos kamppailet itsekin samojen asioiden äärellä, älä pelkää pyytää apua. Avun pyytäminen ei ole osoitus heikkoudesta, vaan vahvuudesta ja viisaudesta. Ymmärrät omat rajasi, ja huomaat milloin omat voimavarasi ovat liian koetuksella. Tällaisena hetkenä avun pyytäminen on parasta mitä voit itsellesi tehdä.

Jos et halua vielä avautua asiasta muille, tai et koe tarvitsevasi ammattilaisen apua, kannattaa käydä tsekkaamassa Omahoito -osio Mielenterveystalon sivuilta. Sieltä löytyy monia vinkkejä, mitä voit kokeilla täysin itsenäisesti.

Mielenterveys ja ihmisten jaksaminen on muutenkin ollut vahvasti esillä lähiaikoina erinäisistä syistä. Esimerkiksi näin opiskelijan näkökulmasta, etäopiskelu on tuonut mukanaan enemmän stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Vaikka itse olenkin todella itsenäinen opiskelija, on opiskelijakavereiden kanssa näkemisen vähyys vaikuttanut myös minuun suuresti. Tampereella on onneksi käytössä PBL-opetusmenetelmä, jonka vuoksi kaksi kertaa viikossa kokoonnumme ryhmämme kanssa Teamsissa kamerat päällä, ja pääsemme samalla kyselemään toistemme kuulumisia. Vaikka tämä auttaakin vähän, ei se tietenkään korvaa oikeita ihmiskontakteja. Olen myös ruvennut käyttämään Teamsia/Zoomia ystävieni kanssa juttelemiseen. On mukavampaa käydä keskustelua toisen kanssa, kun oikeasti näkee toisen ilmeet ja reaktiot.

Voin sanoa, että kyllähän tämä tilanne lievästi sanottuna turhauttaa. Välillä tuntuu, että olen unelmieni opiskelupaikassa, mutta samaan aikaan menetän näitä parhaita vuosiani etäopiskelujen takia. Nämä ristiriitaiset ajatukset ovat monen elämässä läsnä tällä hetkellä, alasta riippumatta. Samaan aikaan olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että ylipäätään saan opiskella unelmieni opiskelupaikassa ja siitä, että ainakin meillä opettajat ja muut ovat tehneet todella paljon sen eteen, että opiskelut jatkuvat niin normaalisti kuin vain mahdollista. Kunnon kliinisiä opetuksia järjestetään erityisjärjestelyin ja lähes kaikki luennot ja ryhmätyöt pidetään lukujärjestyksen mukaan.

Näinä hetkinä olen myös todella kiitollinen mahtavasta yhteishengestä, mikä meidän vuosikurssillamme on ollut aivan alusta asti. Kaikkia autetaan aina pyydettäessä, ja muiden eteen paljon työtä tekeviä muistetaan erilaisin tavoin.

Pidetään toisistamme huolta, kyllä tämä vielä helpottaa 🤗

- Katja

Katja

22-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Tampereelta. Vapaa-aikani kuluu kavereiden, salin, koirani ja Netflixin parissa. Tule mukaan seuraamaan matkaani unelmieni opiskelupaikassa. Lisää lääkiselämää instagramissa @katjusa1 ja @kk_studygram01

Muita blogipostauksia

  • Lääketiede
  • Katja

Mielenterveys ja jaksaminen

Kevät on jo taas pitkällä ja pääsiäinenkin kohta ohi. Tuntuu aivan ihmeelliseltä, että nyt ollaan jo huhtikuun puolella. Juurihan vuosikin vasta vaihtui. Tällä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Laura

Lähihoitajasta lääkäriksi

Olen 23-vuotias tyttö, joka on haaveillut lääkärin urasta pienestä asti. Usko itseeni oli kuitenkin jokseenkin kadoksissa ja tieto siitä, että tie päästä...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Anna

KNK-kurssin fiiliksiä

KNK (eli korva-, nenä- ja kurkkutaudit) -kurssi on nyt klinikan osalta takanapäin. Kurssi oli todella hyvin järjestetty ja uskallanpa sanoa että se nousi mun lempi kurssiksi tähän...

Lue lisää
  • Lääketiede
  • Katja

Opiskelumotivaatiota etsimässä...

Sanon sen nyt suoraan. Opiskelumotivaationi on ollut kadoksissa varmaan viimeiset kolme viikkoa. En varmasti ole ainoa, joka on lähiaikoina kokenut tämän tunteen. Tuntuu kuin olisin keskellä...

Lue lisää