Välivuosi: uhka vai mahdollisuus?

Moni on varmaan ainakin jossain vaiheessa miettinyt, olisiko välivuosi uhka vai mahdollisuus. Itsekin kamppailin tämän ajatuksen kanssa paljon lukiossa. Olin vuosia ajatellut, että aion hakea täysillä lääkikseen suoraan lukiosta. Ajattelin, että näin en tuhlaisi yhtään vuosia, vaan jatkaisin opintojani eteenpäin heti syksystä niin kuin aina ennenkin. Abivuoden syksy kuitenkin muutti osaltani kaiken. Olin kesällä työskennellyt kesäkuun, ja heinäkuusta lähtien aloin lukea syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Muistan lukeneeni aivan hulluna kokeisiin, ja minulla oli ensimmäisessä jaksossa 5-6 kurssia, jo pelkästään kaksi ruotsista. Kirjoitin syksyllä biologian ja keskipitkän ruotsin.

Kirjoitukset koittivat ja muistan olleeni aivan loppu kummankin kokeen jälkeen. Syyskuu muuttui lokakuuksi, jolloin muistan parin lääkikseen hakevan kaverini aloittaneen pääsykokeisiin opiskelut. Kävin siis luonnontiedelukiota, ja vielä luonnontiedelinjaa, joten varmaan 2/3 ainakin jossain vaiheessa halusi lääkikseen. Kamppailin itseni ja oman jaksamiseni kanssa, pitäisikö minun myös alkaa opiskelemaan pääsykokeisiin vai antaa kroppani levätä ennen kevään ylioppilaskirjoituksiin lukemista. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että halusin panostaa kirjoituksiin. Asetin oman terveyteni edelle, ja päätin että aion ottaa välivuoden.

Kevään kirjoituksetkin menivät, ja pääsykoe alkoi häämöttää. Olin hakenut kevään yhteishaussa kyllä lääkiksiin, mutta tiesin vain meneväni katsomaan koetilanteen kaverini kanssa. Luin pari päivää ennen pääsykoetta nopeasti kirjoitusteni muistiinpanot kemiasta ja biologiasta, en siis edes kirjoittanut fysiikkaa. Menin koepaikalle ja tein kokeesta kaiken minkä osasin. Siis, vaikka tietäisit jo valmiiksi, ettei omalla osaamisella koulun ovet vielä aukeasikaan, käy katsomassa koe. On hyvä orientoitua oikeaan koetilanteeseen, jotta omana vuonnasi se ei tunnu enää yhtä pelottavalta. Sain lopulta itseasiassa ihan kivasti jopa pisteitä, noin 1/3 tarvittavista.

Kesä meni töitä tehdessä ja sotasuunnitelmaa laatiessa. Olin elokuussa yhteydessä Valmennuskeskukseen, ja kyselin mikä valmennuskurssi olisi juuri minulle se oikea. Lopulta päädyimme syyskuussa alkavaan vip-takuu valmennuskurssiin. Aloitin opiskelut itsenäisesti hieman ennen valmennuskurssin alkamista, ja tein samalla pari päivää viikossa töitä. Lopetin työt lokakuun jälkeen ja sen jälkeen luinkin täysipäiväisesti pääsykokeisiin.

Lopulta minulle kertyi kaksi välivuotta, ennen kuin kesällä 2019 Tampereen lääkiksen ovet avautuivat. Voin sanoa omasta kokemuksesta, että en kadu millään tavalla välivuosipäätöstäni. Välivuoden ottaminen ei kerro millään tavalla heikkoudesta tai huonommuudesta, vaikka jotkut sen saattavatkin näin nähdä. Parasta, mitä voit itsellesi tehdä on kuunnella omaa kehoasi. Se kyllä kertoo mikä on parasta juuri sinulle sillä hetkellä.

Moni ottaa välivuosia myös muista syistä, esimerkiksi halusta nähdä maailmaa, kokeilla uusia asioita, löytää itsensä, tehdä töitä, lista on lukematon. Mikään näistä ei ole huono syy päätökseen. Iälläkään ei ole väliä tässä asiassa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat ottaneet lopulta yli kymmenenkin välivuotta. Ehkä se on juuri se, mitä tarvitset tietääksesi mitä oikeasti haluat tehdä. Kun löydät oman intohimosi, millään muulla ei ole väliä, ja jos saat tehtyä intohimostasi ammatin, vielä parempi.

Itse löysin kutsumukseni jo nuorena, mutta asia ei ole näin kaikilla. Tämä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka tekevät työtään, koska he oikeasti pitävät siitä. Jos sinulla kestää tässä prosessissa kauemmin, niin mitä sitten? Se ei ole kenenkään muun asia kuin sinun. Tämä on sinun elämäsi, nauti siitä.

– Katja