Hermostojakso ja joululoman aloitus

Hermostojakson tentti oli tänään, ja nyt alkoi todella ansaittu kuukauden joululoma. Tämä syksy on ollut raskas varmasti ihan jokaiselle, ja itsellänikin motivaatio ja energiatasot alkoivat toden teolla hiipumaan viimeisen kuukauden aikana. Nyt ei kuitenkaan hetkeen tarvitse miettiä kouluasioita, vaikka ajattelinkin aloittaa syvärieni (syventävät opinnot) kirjoittamista. Toisaalta syvärit ovat kuitenkin aivan erilainen projekti kuin tavallinen opiskelu, joten en ajattele sitä niinkään opiskeluna.

Hermostojakso oli pitkä, ja sisälsi uusien teoria-asioiden lisäksi myös monia kliinisen taidon opetuksia. Testasimme mm. aivohermojen toimintaa sekä vartalon motoriikkaa, ja tutkimme toistemme korvia sekä silmiä erilaisten laitteiden avulla. Silmänpohjaa tutkiessa toiseen silmään laitettiin mykiötä suurentavia silmätippoja, jotta silmän sisälle päästiin näkemään paremmin. Silmä näytti toisaalta hauskalta, vaikka noin 5 tuntia kestänyt huonontunut lähinäkö sekä suurentunut valonarkuus tuottikin hieman hankaluuksia loppupäivän aikana.

Teoriaa ei tästä jaksosta puuttunut, ja sai minut taas ihmettelemään, miten monimutkainen järjestelmä ihminen oikeastaan on. Ihan vain pienen liikkeen tekemisessä on mukana niin premotoriset kuin motorisetkin aivokuoret, pyramidijärjestelmä, ekstrapyramidaalijärjestelmä, basaaligangliot, pikkuaivot jne. Liikkeiden suunnittelu alkaa monta sekuntia ennen fyysisen liikkeen näkymistä, ja liikkeiden aikanakin tapahtuu jatkuvaa tiedonsiirtoa ja korjausliikkeitä muun muassa pikkuaivojen puolelta. Jos siis joskus tunnet itsesi laiskaksi, niin muista että sisälläsi tapahtuu koko ajan paljon.

Tässä jaksossa yksi haastavimmista asioista oli farmakologia, jossa tuli opiskella erilaisia reseptorityyppejä, niiden agonisteja ja antagonisteja (samalla tavalla vaikuttava aine/vastavaikuttaja), ja niihin vaikuttavia lääkeaineita. Monen lääkkeen nimi jäi vielä tentinkin jälkeen melko epäselväksi, mutta nyt ainakin tiedän lyhytvaikutteisen astmalääkkeen, salbutamolin.

Pääsimme tällä viikolla vihdoin ja viimein myös harjoittelemaan suturointia, eli haavan ompelua. Koronan takia tämäkin harjoittelu siirtyi keväältä myöhempään ajankohtaan. Keväällä meidän hutumme opettivat suturointia meille, ja dissektioissakin tätä pääsi harjoittelemaan ihan oikeaan ihoon, mutta olihan se kivaa päästä taas harjoittelemaan. Suturointi on mielestäni todella rauhoittavaa, lähes meditatiivista. Tiedän, että tulen jouluna saamaan suturaation harjoittelusetin, joten pääsen tätä taitoa harjoittelemaan vielä paljon preklinikan aikana.

Tajusimme myös tänään kurssikaverieni kanssa, että olemme nyt 1/4 lääkäreitä. Ihan uskomaton fiilis, juurihan vasta aloitimme lääkiksen. Enää puoli vuotta lääketieteen kandidaatin -titteliin eikä paremmalta voisi tuntua.

Nyt kuitenkin aion olla koko loman ajattelematta farmakologiaa tai hermostoa. Olen huomannut syksyn mittaan moneen otteeseen itsessäni uupumuksen merkkejä, joten lomalla aion kuunnella enemmän itseäni ja antaa kropalleni ja mielelleni aikaa palautua. Ensimmäinen askel tähän on varmasti univelkojen kuittaaminen. Ostin myös paksua villalankaa, josta aion alkaa väsäämään jonkinlaista vilttiä itselleni. En ole vuosiin neulonut mitään, joten en odota mitään mestariteosta (kuvaa tuskin saatte, ellei se sitten jollain ihmeen kaupalla onnistu loistavasti), mutta jos se epäonnistuu niin koirani saa siitä itselleen pienen pedin.

Hyvää (toivottavasti) pian alkavaa joululomaa! Muistakaa levätä, jotta olette taas täydessä iskussa alkuvuodesta.

– Katja